Myrkyllistä herkuttelua

Eihän minä kumppareilleni mitään mahda: metsään oli mentävä. Siellä pilkotti ensimmäinen myrkkymöykky. Ja jos löytyi yksi, oli sillä varmaan kavereita.

Kavereita oli, mutta tällä kertaa vain muutama. Laatu kyllä oli hyvä. Pari kevättä on nyt mennyt, etten itse niitä ole ruoaksi laittanut, vaan antanut ne tutuille. Mutta nyt en voinut kiusaukselle mitään.

Kyllä makunystyrät nauttivat. Varmuuden vuoksi olin keittänyt sieniä kolme kertaa 5-10 minuuttia, huuhtonut aina välillä sienet ja kattilan. Luulin jo, että olin tuhonnut keittämällä maunkin, mutta ei. Herkullista oli. Pakkasessa on vielä kolme pussukkaa seuraavia myrkyttämisiä varten.

Saapasmaalaiset eivät korvasieniä syö suurin surminkaan, mutta herkkutatit kyllä kelpaavat. Sen näkee kauppojen hinnoissakin: 3,98 euroa 60 g kuivia sieniä tarjouksessa. Tuoreet herkkutatit maksavat sitten yleensä 60-70 euroa kilo.

Tähän aikaan keväästä työvuosien aikana nautin oppilaiden tuomista ruusuista, nyt oli itse mentävä kauppaan, sillä ruusuja oli saatava.

Ruusut ovat kyllä kauniita, mutta kestävät vain hetken. Kun kukat alkoivat nuokkua, leikkasin ne ja laitoin pieniin lasiastioihin. Ilahduttavat nyt muutaman päivän kauemmin.

Vuoden vaihtuessa

Suosikkimaisemani, Tarhia, on saanut jää-ja lumipeitteen. Parin päivän ajan on matka kylille lyhentynyt jonkin verran. Pakkanen paukkui maanantaina kunnolla, pohjoisessa jo yli -30, Keuruullakin reippaat  -20 astetta. Viime yönä sitten satoi VETTÄ. Saas nähdä, millainen jäätilanne tänään on.

Viime päivät olen herkutellut. Seija-systeri toi pakastamiaan herkkutattisuikaleita. (Kuvassa ei siis ole läskiviipaleita kinkusta!) En koskaan aikaisemmin ollutkaan käyttänyt pakastettuja tatteja, joten ei kun kokeilemaan. Kuumalle pannulle voi-öljyseosta ja siihen muhimaan valkosipuli- ja salotisipulisilppua. Sitten jäiset sienet, tilkka kermaa, suolaa, pippuria ja tilliä.

Joukkoon fusillit al dente ja häivähdys pecorinojuustoraastetta. Buon appetito! Ihastuin jäiseen raaka-aineeseen.

Suomalaisempaa jouluruokaakin on kulunut. Sen kertoo vaaka! Hui kauhistus. Onneksi joulu on vain kerran vuodessa.

Eilen kyläreissulla kuulin tuttua helinää: tilhet olivat tulleet marja-apajille. Niillä on geeneissään jotain saapasmaalaista, sillä niitä oli valtava lauma. Yhtä aikaa en kuvaan saanut kaikkia, sillä niillä oli hurja tohina päällä.

***
Tänään lasketaan Keuruun varuskunnassa lippu viimeistä kertaa. Historian havinaa.

***
Toivotan kaikille rauhallista vuoden vaihtumista ja monipuolista tulevaa uutta vuotta 2015.

Herkkua monenlaista ja -hintaista

Vatsan tàytettà kotioloissa. (Ei sità ihan joka pàivà ravintolassa istuta. Eikà ihan joka toinenkaan.)
- kirsikkatomaatteja, ainoita joissa nàinà aikoina on jotain makua
- salaattia
- mozzarellaa tuolta juustolasta, kàsin revittynà ei veitsellà pilkottuna
- just murskattua mustapippuria
- suolaa, jossa muutama suikale kuivattua tryffelià viime vuodelta (ei muuten maistu yhtààn miltààn)
- balsamicoa
- ja totta kai òljyà, viime vuotista

... mistà seuraa suru-uutisia: Tànà vuonna ei saada ollenkaan uutta òljyà, sillà joku pòpòlàinen on tuhonnut làhes koko sadon. Yksi oliivipuiden kasvattaja oli kerànnyt pienen koe-eràn oliiveja puristamoon, mutta òljy oli ollut niin pahan makuinen, ettei se ollut kelvannut ruoaksi ollenkaan. Tàmàn seudun pààansiot tulee juuri oliiviòljystà! Nyt on monella hàtà suuri. Onneksi tàllà hamsterilla on vielà viime vuotista herkkua!

... edellisestà seuraa se, ettà oliiviòljyà saadaan vàhemmàn ja sen hinta nousee jopa 30-40%. Tààllà jo varoitetaan uutisissa ketkuista, jotka sekoittavat oliiviòljyyn halvempia òljyjà ja lisààvàt sitten vàriaineita, jotta òljy vaikuttaisi oikealta. Lisàksi kannustetaan aina tarkistamaan etiketistà, ettà òljy on alkuperàisin Italiasta. Joissakin pulloissa voi alkuperà olla EU, joten sittenhàn se voi olla mistà vain, kuinka vanhaa vain ja vaikka mità sekoitusta tahansa.

Ps. Tuossa kuvan maitokannussa ei ole maitoa, vaan niità mozzarellapallukoita, joita EI pidetà jààkaapissa, vaan huonenlàmmòssà ja nautitaan mahdollisimman pian, etteivàt happane. Tuossa muoviastiassa on nousemassa ruisleipàtaikina.

Toinen suru-uutinen koskee kastanjapuita. Niihinkin on iskenyt joku tuholainen, joten sato jàà pieneksi ja hinta kipuaa kipurajalle. Ennen kastanjoita sai viidella eurolla muutaman kilon. Nyt yksi kilo maksaa 25 euroa. Ja nekin on voitu tuodaa mistà vain.

Kolmas suru-uutinen koskee tàkàlàisià pàhkinòità (noce). Muutaman vuoden ajan pàhkinàpensaista ei ole saatu kunnon satoa.

Kovasti tutkitaan, mistà nuo tuholaiset mahtavat olla peràisin. Pohtiminen ei kyllà nyt auta niità, joiden ansiot ovat noista kolmesta tuotteesta kiinni.

Herkkutatit (porcini) - 2,49 euroa kilo. Hòpò hòpò! Tuo hinta on 15 gr kuivattuaja herkkutatteja, eli kilohinta kipuaa 166,50 euroon kilo tàssà ns halpiskaupassa. Ja tuo laatu, varsinkin joissain pusseissaa, ei vastaa hintaa ollenkaan, mutta saapasmaalaiset jumaloivat herkkutatteja matoineen kaikkineen!

Mentiin villisikajahtiin (cinghiale)...

... mutta tàmàn làhempàà havaintoa villiherkuista ei nàhty. Koiria ja miehià pyssyineen kyllà nàkyi, mutta eihàn meillà olisi ollut edes lupaa metsàstykseen.

Lopuksi kuva nàistà piikkiherkuista, joista mm maltalaiset tekevàt likòòrià, josta joku tykkàà joku ei!

Huomiseksi ei ole luvassa tulvaa Fiumicinoon eikà lakkoa trenitalian juniin, joten Malta odottaa. Viikko siellà hurahtaa varmaan nopeasti.

Tàmà pàivà on viimeinen, jolloin vielà voi osallistusa edellisen postauksen arvontaan.