Herkkua monenlaista ja -hintaista

Vatsan tàytettà kotioloissa. (Ei sità ihan joka pàivà ravintolassa istuta. Eikà ihan joka toinenkaan.)
- kirsikkatomaatteja, ainoita joissa nàinà aikoina on jotain makua
- salaattia
- mozzarellaa tuolta juustolasta, kàsin revittynà ei veitsellà pilkottuna
- just murskattua mustapippuria
- suolaa, jossa muutama suikale kuivattua tryffelià viime vuodelta (ei muuten maistu yhtààn miltààn)
- balsamicoa
- ja totta kai òljyà, viime vuotista

... mistà seuraa suru-uutisia: Tànà vuonna ei saada ollenkaan uutta òljyà, sillà joku pòpòlàinen on tuhonnut làhes koko sadon. Yksi oliivipuiden kasvattaja oli kerànnyt pienen koe-eràn oliiveja puristamoon, mutta òljy oli ollut niin pahan makuinen, ettei se ollut kelvannut ruoaksi ollenkaan. Tàmàn seudun pààansiot tulee juuri oliiviòljystà! Nyt on monella hàtà suuri. Onneksi tàllà hamsterilla on vielà viime vuotista herkkua!

... edellisestà seuraa se, ettà oliiviòljyà saadaan vàhemmàn ja sen hinta nousee jopa 30-40%. Tààllà jo varoitetaan uutisissa ketkuista, jotka sekoittavat oliiviòljyyn halvempia òljyjà ja lisààvàt sitten vàriaineita, jotta òljy vaikuttaisi oikealta. Lisàksi kannustetaan aina tarkistamaan etiketistà, ettà òljy on alkuperàisin Italiasta. Joissakin pulloissa voi alkuperà olla EU, joten sittenhàn se voi olla mistà vain, kuinka vanhaa vain ja vaikka mità sekoitusta tahansa.

Ps. Tuossa kuvan maitokannussa ei ole maitoa, vaan niità mozzarellapallukoita, joita EI pidetà jààkaapissa, vaan huonenlàmmòssà ja nautitaan mahdollisimman pian, etteivàt happane. Tuossa muoviastiassa on nousemassa ruisleipàtaikina.

Toinen suru-uutinen koskee kastanjapuita. Niihinkin on iskenyt joku tuholainen, joten sato jàà pieneksi ja hinta kipuaa kipurajalle. Ennen kastanjoita sai viidella eurolla muutaman kilon. Nyt yksi kilo maksaa 25 euroa. Ja nekin on voitu tuodaa mistà vain.

Kolmas suru-uutinen koskee tàkàlàisià pàhkinòità (noce). Muutaman vuoden ajan pàhkinàpensaista ei ole saatu kunnon satoa.

Kovasti tutkitaan, mistà nuo tuholaiset mahtavat olla peràisin. Pohtiminen ei kyllà nyt auta niità, joiden ansiot ovat noista kolmesta tuotteesta kiinni.

Herkkutatit (porcini) - 2,49 euroa kilo. Hòpò hòpò! Tuo hinta on 15 gr kuivattuaja herkkutatteja, eli kilohinta kipuaa 166,50 euroon kilo tàssà ns halpiskaupassa. Ja tuo laatu, varsinkin joissain pusseissaa, ei vastaa hintaa ollenkaan, mutta saapasmaalaiset jumaloivat herkkutatteja matoineen kaikkineen!

Mentiin villisikajahtiin (cinghiale)...

... mutta tàmàn làhempàà havaintoa villiherkuista ei nàhty. Koiria ja miehià pyssyineen kyllà nàkyi, mutta eihàn meillà olisi ollut edes lupaa metsàstykseen.

Lopuksi kuva nàistà piikkiherkuista, joista mm maltalaiset tekevàt likòòrià, josta joku tykkàà joku ei!

Huomiseksi ei ole luvassa tulvaa Fiumicinoon eikà lakkoa trenitalian juniin, joten Malta odottaa. Viikko siellà hurahtaa varmaan nopeasti.

Tàmà pàivà on viimeinen, jolloin vielà voi osallistusa edellisen postauksen arvontaan.

Maailmassa on monta ihmeellistà asiaa

Olen jo kauan halunnut ikuistaa tàmàn manòòverin tuolta naapurikylàstà, Roccanticasta. Piazzan pààssà on pieni alue varattu linja-autojen kààntymispaikaksi, ja parhaimmat kuskit selviàvàt yhdellà peruutuksella. Kun ensimmàisen kerran istuin autossa, pelkàsin kuollakseni, sillà muurin takana on kymmenien metrien suoraa pudotusta. Entà jos auton jarrut eivàt pidakààn? Entà jos kuski painaakin vahingossa kaasua jarrun sijaan? Nyt minà vain enàà lasken, kuinka monta peruutusta tarvitaan.

Eilen bussailin Roccantican kautta Casperiaan, seutukunnan kansainvàlisimpààn pikku kylààn. Tukholmaan on siis 2517 km. Tarkka mitta. Keuruulle n 3000 km. Sità ei viitassa này. Se nàkyi toissa kesànà auton mittarissa. Casperiassa asuu paljon englantilaisia, hollantilaisia, amerikkalaisia, australialaisia, tanskalaisia ... , mutta ei yhtààn saksalaista. Saksalaisia ei nàillà seuduilla vielàkààn oikein toivoteta tervetulleiksi. Sota on jàttànyt kipeàt arvet.

Minulla oli asiaa tànne, kylàn mainioon sekatavarakauppaan.

Ostamaan kuohuviinià. Olihan tiedossa jotain juhlittavaa. Nyt on pullo tyhjà, sillà vihdoinkin Mr B ymmàrsi, tai oikeammin hànen annettiin ymmàrtàà, ettà hànen aikansa on ohi. On aika alkaa pestà saapasmaata sisàltà ja ulkoa. Toivottavasti pesu on nopeaa ja tehokasta, sillà tàmà maa ansaitsee sen.

En minà ole sisàllà riehunut, vaan jahdannut muurahaisia, sillà uusien takkapuiden  lisukkeena sain yhden puun, joka vilisi pikkuisia touhuilijoita. Mutta kun en halunnut niità joka paikkaan, ripottelin niiden kulkureitille talkkia. Tehokasta. Toisaalta en kyllà tiedà, kuinka iso keko sitten puitten alta paljastuu...

... sitten kun esimerkiksi kastanjoita on paahdettu tai kun ilmat muuttuvat viileiksi. Toistaiseksi on ollut làmmintà, sekà pàivàllà ettà yòllà. Keskimààrin 20 astetta. Nytkin aurinko porottaa... Tuossa takan reunalla on muuten oliivipuuta odottelemassa tuleen pààsyà. JOS minulla olisi saha, ja JOS jopa osaisin sità tàhàn kovaan puuhun kàyttàà, en kyllà hennoisi tuota puuta polttaa, vaan sahata siità vaikkapa lautasten alusia tms.

Caracas kutsuu

Viisi vuotta sitten laskeuduimme Caracasin vilinààn. Miljoonien muiden sekaan. Tai sitten kun ensimmàinen laskeutumisyritys oli epàonnistunut, ja koneen nokka nostettu hurjaan ylànousuun. Hieman vatsan pohjasta otti. Ja sydàmestà, sillà kukaan ei kertonut meille moisen operaation syytà. Kiertelimme puolisen tuntia Karibian meren yllà ja ihmettelimme. Toinen laskeutumisyritys onnistui, vaikkakin pomppien. Maissa saimme sitten kuulla, ettà meità aiemmin yksi kone oli luiskahtanut myrskysateen vuoksi hieman yli kiitoradan. Onneksi kuulimme asiasta vasta maissa. Sitten tuonne miljoonien muiden sekaan. Five years ago I flew to Caracas, to my younger sister's and her husband's home. This picture shows the terrible traffic in a city with millions of inhabitants.

Kohti pikkusysterin ja miehensà kotia, Altamiran kaupunginosaan. Parvekkeelta upea maisema kohti Caribian merta, tai siis jos katse voisi làvistàà tuon melkein tuhat metrià korkean vuorijonon, katse saavuttaisi meren rannan.

From the home in Altamira you had a wonderful view towards the mountains in between Caracas and the Caribbean Sea.

Caracasin keskuspuistossa aika kului kuin siivillà. Harmi vain, ettà tàmà Columbuksen laivan mallinen alus oli jàtetty oman onnensa nojaan lahoamaan.

Seuraavien parin kuukauden ajan kerron postauksissa lisàà làhinnà Caracasista ja Karibian rannikosta. Nyt vain nàmà kolme kuvaa alkupaloiksi.

In the central park in Caracas there were lots to see. I will tell more about Caracas and Venezuela in the following two months' postings.

***

Maltan vuoro tulee ensi helmikuussa, sillà viisi vuotta sitten helmikuussa aloitin kolmen kuukauden jakson tutustuen saaren antiin. Tàssà siità makupala: Duncan Guest Housen lounas, Marsaxlokkissa. Matkaoppaana Lonely Planetin opas. Tiesittekò muuten, ettà Maltalla on maailman vanhimpien ihmisten rakentamien temppeleiden raunioita? Tuhat vuotta Egyptin pyràmideja vanhempia.

I will tell you more about Malta starting next February. Did you know that in Malta you can see the ruins of the oldest buildings made by man; about 1000 years older than the pyramids in Egypt?

Lopuksi edelliseen postaukseen liittyen lisàà asiaa kastanjoista, jotka tuntuivat teità kiinnostavan: Ensin siis hiillos, sitten sen pààlle ritilà, minkà pààlle kastanjapannu (huom reiàt pohjassa), minkà pààlle kastanjat, joissa ristiviillot. Hiillos ei saa olla liian kuuma, jotteivat kastanjat pala. Pannua tàytyy liikutella aina vàlillà. Kuvan kastanjat ovat jo kypsià. Odottavat vain punaviiniripsahdusta. Haihdutan vielà viinin pois pannulla. Vain maku jàà. Tàmàn pàivàn lounas.

Finally one more picture about castanges. My lunch today.

Edit: Hevoskastanjan hedelmàt EIVAT ole syòtàvià. Wikipedia pitàà niità jopa myrkyllisinà. Wikipediassa sanotaan myòs, ettà niità annettiin aikoinaan hevosille yskànlààkkeenà. Jahas: Montakohan hevosta kellahti?

On aika... It is time...

Nyt on Sabinassa ruskan aika. Poggio Mirteton piazzan tulppaanipuut ovat keltaisia. Sen sijaan piazzan keskustan appelsiinipuurivistò on ikivihreà. The autumn is in Sabina. The picture is of Poggio Mirteto piazza. On kurpitsa-aika. It is time for pumpins.

On kastanjien aika. Tànààn poltin takassa puita. Hiillosta odotellessa leikkasin kastanjoihin ristiviillot. Kastanjat hiillokselle muhimaan. Kypsien kastanjoiden pààlle loraus punaviinià. Tiukka peite pààlle. Ja sitten nam, nam. Odottelemaan Formulan viimeistà taistoa. Kaikki vakilukijani tietàvàt tàysin kàsittàmàttòmàn intohimoni tàhàn bisnessurheiluun. Olen jo pitkààn boikotoinnut Ferraria, ja tànààn mielestàni paras voitti koko mestaruuden: Onnea Vettel! Suomen ja Kimin kaveri. Osaa muuten muutaman sanan suomea ja on haaveillut kesàmòkistà Suomessa. Mikàhàn kunta ehtii ekana tarjota rantatonttia?

It is time to roast kastanjes. Some drops of red whine on the roasted kastanjes and then to watch Formula 1 on TV. You know my unbelievable interest in this business-sports, and today I think the best driver won the whole championship: Congratulations Vettel, the friend of Kimi and Finland.

Sitten historiaa: Viisi vuotta sitten aloitin taiteilijaelàkkeeni lentàmàllà Torrita Tiberinaan, pieneen 1100-luvulta olevaan pohjois-laziolaiseen kylààn hànen kotiinsa.

And then some history: Five years ago when retired I came to Torrita Tiberina, a small village from 12th century to visit my daughter.

Ikkunasta nàkyi Tiber-joken laaksoa. Roomaan matkaa linnuntietà n 40 km.

From the window you could admire the River Tevere. To Rome about 40 km.

Saapasmaasta sitten Maltalle. (Taaskaan en ymmàrrà, miksi kuva asettui niin kuin asettui. Ehkà siksi, ettà kuvan siirsin cd:ltà.) Olkoot. Maltalla tutustuin pieneen kalastajakylààn, Marsaxlokkiin, ja rakastuin oikopààtà. Varasin vàlittòmàsti satamassa sijaitsevasta Duncan Guest Housesta huoneen seuraavaksi kevààksi, kolmeksi kuukaudeksi.

From Italy I flew to Malta, and fell right awayin love with the little fishing village Marsaxlokk. I reserved right away a room at the Duncan Guest house for three months in spring 2006.