Näytetään tekstit, joissa on tunniste linja-autot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste linja-autot. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Marsaxlokk auringonnoususta auringonlaskuun

Aamumaisema.  Aurinko nousee noin klo 7.00 laskeakseen sitten noin klo 17.00. Siis kymmenisen tuntia ihanaa valoa, josta Suomessa tàllà hetkellà voi vain haaveilla.

Ihan tuli nostalginen olo, kun toissa aamuna nàin tàmàn linjurin. Kun olin kymmenisen vuotta sitten ensimmàistà kertaa tààllà, KAIKKI linjurit olivat vanhoja, Englannista peràisin olevia keltaisia rotiskoja. Vain tàmàn yhden uuden, uuden vàriseksi maalatun bussin olen tààllà tàllà eràà nàhnyt. Bussikuskit tààllà ovat aina ollet puheenaiheena, siis se, etteivàt he kaikki ole oikein palveluhaluisia. Kerran minàkin olen kokenut olevani ihan turha bussin tàyte. Nyt on - TAAS  KERRAN - aloitettu oikein EU:n tukemana kuljettajien ASIAKASPALVELUPROJEKTI, sillà ensimmàinen ei oikein tuottanut toivottua tulosta. Niin tai nàin, bussilla kulkeminen on halpaa, eikà siihen kait kuulu palvelua!!! Taksimaksut sen sijaan osoittavat ihan muuta.

Tàssàpà sitten nàytille tàmmòinen uuden sorttinen bussi. Pysàkki on ihan tàssà kulmilla.

Tànne ovat nyt sitten rantautuneet myòs nàmà sightseeing-bussit. Ajattelin testata - vaikka huomenna tai ylihuomenna tai ensi kerralla. On vain niin ihanaa ajatella, ettei ole mihinkààn pakko. Menen jos siltà tuntuu, olenhan tàmàn saaren (+ sen kaverisaaren Gozon) jo niin moneen otteeseen nànhyt. Marsaxlokk on tuossa oikealla alakulmassa, ihan làhellà lentokenttàà. Taaskin yksi kone on tuossa laskeutumassa.

Piti tulla Maltalle, ettà voi maistaa nàità minun rakastamani Montalbanon rakastamia herkkuja, arancineja. (Camillerin yksi kirjahan on nimeltààn Gli arancini di Montalbano). Ja kun nàmà arancinit on valmistanut Mario, maltalaistunut sisiliano, on makuelàmys aito.

Siis riisipallukoita, eikà mitààn minikokoisia, vaan noin pesàpallon kokoisia, joko pyòreità tai tuutinmuotoisia. Toisessa tàytteenà kinkkua ja juustoa, toisessa bolognese-kastiketta ja juustoa. Siis mikà maukkain tapa hyòdyntàà left-overit. (Pallukat kuorrutetaan jauho-muna-korppujauhoissa ja uppopaistetaan.) Paistamistaahan voisi kokeilla vaikka uunissa. Tarjolla on myòs kasvissyòjille sopivia pinaatti-juustotàytteisià arancineja. Nyt ymmàrràn taas Montabanoa paremmin. Hànhàn on oikea herkkusuu. Netissà voi muuten seurata Camillerin itsensà lukemana ko tekstià.

On tullut aika valmistautua iltakàvelyyn. Ei tartte toppavaatteita eikà sateenvarjoa.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Maailmassa on monta ihmeellistà asiaa

Olen jo kauan halunnut ikuistaa tàmàn manòòverin tuolta naapurikylàstà, Roccanticasta. Piazzan pààssà on pieni alue varattu linja-autojen kààntymispaikaksi, ja parhaimmat kuskit selviàvàt yhdellà peruutuksella. Kun ensimmàisen kerran istuin autossa, pelkàsin kuollakseni, sillà muurin takana on kymmenien metrien suoraa pudotusta. Entà jos auton jarrut eivàt pidakààn? Entà jos kuski painaakin vahingossa kaasua jarrun sijaan? Nyt minà vain enàà lasken, kuinka monta peruutusta tarvitaan.

Eilen bussailin Roccantican kautta Casperiaan, seutukunnan kansainvàlisimpààn pikku kylààn. Tukholmaan on siis 2517 km. Tarkka mitta. Keuruulle n 3000 km. Sità ei viitassa này. Se nàkyi toissa kesànà auton mittarissa. Casperiassa asuu paljon englantilaisia, hollantilaisia, amerikkalaisia, australialaisia, tanskalaisia ... , mutta ei yhtààn saksalaista. Saksalaisia ei nàillà seuduilla vielàkààn oikein toivoteta tervetulleiksi. Sota on jàttànyt kipeàt arvet.

Minulla oli asiaa tànne, kylàn mainioon sekatavarakauppaan.

Ostamaan kuohuviinià. Olihan tiedossa jotain juhlittavaa. Nyt on pullo tyhjà, sillà vihdoinkin Mr B ymmàrsi, tai oikeammin hànen annettiin ymmàrtàà, ettà hànen aikansa on ohi. On aika alkaa pestà saapasmaata sisàltà ja ulkoa. Toivottavasti pesu on nopeaa ja tehokasta, sillà tàmà maa ansaitsee sen.

En minà ole sisàllà riehunut, vaan jahdannut muurahaisia, sillà uusien takkapuiden  lisukkeena sain yhden puun, joka vilisi pikkuisia touhuilijoita. Mutta kun en halunnut niità joka paikkaan, ripottelin niiden kulkureitille talkkia. Tehokasta. Toisaalta en kyllà tiedà, kuinka iso keko sitten puitten alta paljastuu...

... sitten kun esimerkiksi kastanjoita on paahdettu tai kun ilmat muuttuvat viileiksi. Toistaiseksi on ollut làmmintà, sekà pàivàllà ettà yòllà. Keskimààrin 20 astetta. Nytkin aurinko porottaa... Tuossa takan reunalla on muuten oliivipuuta odottelemassa tuleen pààsyà. JOS minulla olisi saha, ja JOS jopa osaisin sità tàhàn kovaan puuhun kàyttàà, en kyllà hennoisi tuota puuta polttaa, vaan sahata siità vaikkapa lautasten alusia tms.