Suurta ja mahtavaa

Noto, Sisilian mahtavin myöhäisbarokin keskus. (Minun kamerani ei missään nimessä tee oikeutta kaupungin upeudelle, joten googlatkaapa Valle di Noto images).

Vuonna 1693 Kaakkois-Sisiliaa ravisutti valtava maanjäristys, jonka seurauksena koko Noton laakso tuhoutui. Sen aikaiset mahtavat päätivät rakennuttaa tuhoutuneet kaupungit uuteen kukoistukseen silloisen eurooppalaisen tyylisuunnan mukaan. Syntyi myöhäisbarokkinen aarreaitta, Valle di Noto, Noton laakso. Vuonna 2002 kahdeksan keskusta - Caltagirone, Catania, Militello, Modica, Noto, Palazzolo Acreide, Ragusa Ibla ja Scicli - pääsivät Unescon maailman perintölistalle. Olen kulkenut Montalbanon jalanjäljillä nyt neljässä mainituista kaupungeista, joten vielä on tutkittavaa.

Camilleri kirjoitti Montalbano-kirjansa tapahtumat syntymäseutunsa Porto Empedoclen (Agrigento) maisemiin, mutta Montalbano-filmien tuottajat halusivat tehdä kuvauksia nimenomaan Noton laaksossa ja Ragusan maakunnan mielenkiintoisissa paikoissa. Alkuaikoina kuvauksia oli helppo tehdä, ilman suuria turistilaumoja. Filmien suosio on ehkä yllättänyt kaikki. Turistit ovat löytäneet Montalbanon jalanjäljet, mikä joskus tuo haasteita, sillä filmausten aikaan turistit pitää häätää kauemmaksi

Alempi kuva on entinenSan Tommason luostari, joka Montalbano-filmeissä toimii vankilana. Sinne viedään usein Montalbanon taloudenhoitaja Adelinan poikia kärsimään yhdestä ja toisesta rikoksesta. Juuri näiden poikien 'ansiosta' Montalbano 'löysi' Punta Seccan rantakotinsa. Kun nuori Montalbano oli kävelyllä rannalla, hän huomasi, että rantataloon oli murtautunut kaksi nuorta veljestä. Montabano vei pojat heidän kotiinsa, ja siitä lähtien hänen ja poikien/miesten tiet risteytyivät aika usein, heistä tuli jopa ystäviä. Ensimmäisellä kotikäynnillä Montabano huomasi myös poikien äidin tekemät arancinit, makea käyntikortti tulevalle taloudenhoitajalle.

Tämä ei ole Notosta, oikeastaan aika kaukana barokista. Mitäs arvelette? Mitä, missä?

Montalbano sono

Camilleri on nykyään ehkä Italian suosituin kirjailija. Sisiliassa - hänen kotisaarellaan - kirjakaupoissa on ihan omat hyllystöt pullollaan hänen tuotantoaan ja tuotantoa hänestä. Camilleri syntyi 1925, mutta vasta 1990-luvulla hänen suosionsa alkoi nousta kohisten, kiitos Salvo Montalbanon. Camilleri kirjoitti Montalbanonsa sisilian murteella, enkä vielä ihan kaikkea ymmärrä, mutta pikku hiljaa, pikku hiljaa. Kirjojen suomentaja Helinä Kangas kääntää teoksen suorasanaiset osat suomen yleiskielellä, mutta repliikit ovat erittäin värikkäitä ja omantakeisia. Ensimmäinen suomennos Veden muoto ilmestyi vuonna 2003. Camillerista kiinnostuneille erinomainen lähde löytyy osoitteesta www.vigàta.org.

Minä löysin itselleni oikean aarteen, jonka avulla Montalbanon jalanjälkiä oli helppo kulkea. Kannessa kommissarion yläpuolella on hänen rantakotinsa Punta Seccassa, vieressä Sciclin kaupungintalon rappuset, jotka filmeissä kuuluvat poliisitaloon ja alakuvassa Ragusa Iblan päätori, jonka laidalla sijaitsee (muka) poliisipäällikön toimisto. Ks edellinen postaus.

Tämän uutisen bongasin toissapäivänä Ragusan päivälehdestä: Donnalucata ja Scicli (ks edelliset postaukset) kinastelevat nyt siitä, kumpaan paikkaan sijoitetaan Montalbano-museo/-puisto. Siis, kumpi vetää turistien rahat itselleen, sillä Montalbanosta on tullut seudun numero uno! Montabano-retkiä järjestää jo useampi firma, ja esim päivän retki maksaa yli 200 euroa! Olimme vuokraneet Comison lentältä vuokra-auton, joka maksoi reilun viikon ajalta hieman yli 100 euroa!

Pisin päiväretki (n 300 km) ulottui Agrigenton temppelilaaksoon, ihmettelemään kreikkalaisajan raunioita. Sisilian historia on yhtä kansainvaellusten ja valloitusten historiaa. Montalbano-kuvauksia ei alueella ole tehty, mutta ...

... pienen matkan päästä temppelilaaksosta sijaitsevaa upeaa luonnonmuodostusta - Le scale dei Turchi, turkkilaisten rappuset - Nuori Montalbano ihailee Liviansa kanssa.

Villassa olimme hyvin myöhään illalla. (Montalbanon talo iltavalaistuksessa) Nälkäisinä olimme poikenneet kotimatkalla supermarketissa ostamassa mm melanzane alla parmigianaa, mutta ruoka meni parempiin suihin, ennen kuin muistin ottaa kuvaa!

Tässä lopuksi melazane alla parmigianaa, jota tein pikkuveljelle ja vaimolleen kotimiehen/-naisen palkakaksi. Netissä on monenlaisia versioita ko. Sisilian herkusta. Valmistaminen vie jonkin aikaa, mutta makunystyrät kiittävät. Nyt tuli nälkä...

Marsaxlokk auringonnoususta auringonlaskuun

Aamumaisema.  Aurinko nousee noin klo 7.00 laskeakseen sitten noin klo 17.00. Siis kymmenisen tuntia ihanaa valoa, josta Suomessa tàllà hetkellà voi vain haaveilla.

Ihan tuli nostalginen olo, kun toissa aamuna nàin tàmàn linjurin. Kun olin kymmenisen vuotta sitten ensimmàistà kertaa tààllà, KAIKKI linjurit olivat vanhoja, Englannista peràisin olevia keltaisia rotiskoja. Vain tàmàn yhden uuden, uuden vàriseksi maalatun bussin olen tààllà tàllà eràà nàhnyt. Bussikuskit tààllà ovat aina ollet puheenaiheena, siis se, etteivàt he kaikki ole oikein palveluhaluisia. Kerran minàkin olen kokenut olevani ihan turha bussin tàyte. Nyt on - TAAS  KERRAN - aloitettu oikein EU:n tukemana kuljettajien ASIAKASPALVELUPROJEKTI, sillà ensimmàinen ei oikein tuottanut toivottua tulosta. Niin tai nàin, bussilla kulkeminen on halpaa, eikà siihen kait kuulu palvelua!!! Taksimaksut sen sijaan osoittavat ihan muuta.

Tàssàpà sitten nàytille tàmmòinen uuden sorttinen bussi. Pysàkki on ihan tàssà kulmilla.

Tànne ovat nyt sitten rantautuneet myòs nàmà sightseeing-bussit. Ajattelin testata - vaikka huomenna tai ylihuomenna tai ensi kerralla. On vain niin ihanaa ajatella, ettei ole mihinkààn pakko. Menen jos siltà tuntuu, olenhan tàmàn saaren (+ sen kaverisaaren Gozon) jo niin moneen otteeseen nànhyt. Marsaxlokk on tuossa oikealla alakulmassa, ihan làhellà lentokenttàà. Taaskin yksi kone on tuossa laskeutumassa.

Piti tulla Maltalle, ettà voi maistaa nàità minun rakastamani Montalbanon rakastamia herkkuja, arancineja. (Camillerin yksi kirjahan on nimeltààn Gli arancini di Montalbano). Ja kun nàmà arancinit on valmistanut Mario, maltalaistunut sisiliano, on makuelàmys aito.

Siis riisipallukoita, eikà mitààn minikokoisia, vaan noin pesàpallon kokoisia, joko pyòreità tai tuutinmuotoisia. Toisessa tàytteenà kinkkua ja juustoa, toisessa bolognese-kastiketta ja juustoa. Siis mikà maukkain tapa hyòdyntàà left-overit. (Pallukat kuorrutetaan jauho-muna-korppujauhoissa ja uppopaistetaan.) Paistamistaahan voisi kokeilla vaikka uunissa. Tarjolla on myòs kasvissyòjille sopivia pinaatti-juustotàytteisià arancineja. Nyt ymmàrràn taas Montabanoa paremmin. Hànhàn on oikea herkkusuu. Netissà voi muuten seurata Camillerin itsensà lukemana ko tekstià.

On tullut aika valmistautua iltakàvelyyn. Ei tartte toppavaatteita eikà sateenvarjoa.

Sateen sattuessa...

Edellisessä postauksessa taisin tykätä syyskuusta! Joopa joo. MUTTA jos sataa koko päivän ja useamman päivän peräkkäin, alkaa tykkääminen olla hieman vähempää. Kun ei voi mennä metsään - siis marjojen ja sienten perään - täytyy keksiä jotain muuta tehtävää. Siivoamisen, ruoan laiton yms arkisen puuhan lisäksi. No, voi kutoa vaikka sukkia. Kun kesän sukukokouksessa kudoin, kaksi tätiäni katsoi touhuani vähän aikaa ja loihevat sitten lausumaan ihan yhdestä suusta:

- Sinähä tiet iha veäri! (Kinnulan murretta)
Minä nääs olet ihastunut aloittamaan sukat varpaasta. Mutta tätien mielestä se on ihan väärin. Mutta heidän ilmeensä paljastivat puhtaan uteliaisuuden, joten lupasin lähettää heille mallikappaleet ja ohjeet, jotta hekin voisivat tehdä sukat 'veäri'.

Varvasosasta tulee söpöt...

... kantapäästä ihan kantapään näköinen...

... ainoastaan sukan suut näyttää ... joltain...
sillä sukat täytyy päätellä hyvin l ö y s ä s t i! Kun tein itselleni polveen asti ulottuvaa sukkaa, sukansuu kiristi niin pahasti, että meni purkuhommiksi. Toivottavasti tämä Nivalaan matkaava sukkasatsi on sopivan kokoista. Ettei kiristele.

Sateen sattuessa voi aina käydä Keuruun upeassa kirjastossa. Tänään käynti kannatti. Oli ilmestynyt uusin Camillerin Montalbano -käännös, viime vuodelta. Tarinahan on minulle entuudestaan tuttu dvdnä (Saapasmaan kielellä), mutta minua kiinnostaakin, miten kääntäjä on saanut väännettyä poliisiaseman keskuksen hoitaja Catarellan puheet suomen kielelle. Sata pistettä Helinä Kankaalle. Lukekaapa itse!

Ja ainahan voi mennä metsään, vaikka sitten sateessa. Oli eilen yksi paikka mielessä, josta varmaan saisi suppiksia. Mutta  kun sieltä aina saa kaupan päällisiksi myös niitä hirveitä kärpäsiä. Olin lukenut jostain, ettei markkinoille tullut uusin hirvikärpäskarkote tehoa, vaan on parempi turvautua vanhoihin konsteihin, eli kamferitippoihin. Siis ulkoisesti, ei sisäisesti. Apteekkiin ja pullo mukana metsään. Sateessa. Mutta kissan viikset tipat mitään auttaneet, vaikka laitoin niitä reilusti ja usein. Autolle 10 litran sienisaaliin kanssa palatessa yksi hirvitys kutitti rintsikoitten liepeillä ja toinen kömpi puseron sisävuorta pitkin. Onneton kohtalo kummallakin. Vaikka muita hirvityksiä ei enää syynissä löytynyt, tuntui koko kotimatkan ajan, niin kuin niitä olisi vielä komppania minua kiusaamassa. Illalla naisten saunassa saunakaveri kertoi, että hänellä on semmoinen sininen ulkoilupuku, ja ihme kyllä häntä ei hirvikärpäset häiritse. Tulipa vain mieleen se Tikkurilan sininen karkotusväri. Täytyy mennä maalikaupan kautta kangaskauppaan.