Höh!

Keuruun revontulet eilen illalla. Eivät pohjoisen taivaalla, vaan vastarannalla olevat katuvalojen tulet käsien täristessä kipakassa pakkasessa. Varsinaisesti yritin kuvata revontulten puutteessa kuun sirppiä, mutta niitäkin onnistuin saamaan kolme samaan kuvaan. Taitavaa, vai mitä!

Sukkia ja härpäkkeitä (kämmenselän lämmittimiä) on nyt syntynyt tiiviiseen tahtiin, sillä kädet eivät voi rauhassa seurata Suomen tämän hetken jännitysnäytelmää. Siis presidentin puolison valintaa!!!

Pitää varmaan hieman jäähdytellä. Tämä jäätävän kaunis koriste löytyi eilen kirjastoreissulla jostain puutarha-alan lehdestä. Ajattelin kokeilla, nyt kun pakkanen vain kiristyy. On myös aika ottaa parveke hyötykäyttöön ja sulattaa varsinainen pakastin. Toivottavasti Keuruun hiihdot kuitenkin pystytään järjestämään, vaikken itse kisoihin aiokaan mennä.

Sukkatehtaalta

Sukkatehtaalla sukkia syntyy. Sekä signoran langoista että omiin lankavarastoihin kertyneistä. On niin mukava istua ja katsella lumihiutaleiden leijumista. Sukkaa pukkaa sekä varpaista että varresta aloitettuna. Lasten sukat kannattanee aloittaa varresta. Pikkuiset jalathan kasvavat niin nopeaan. Sukan kasvattaminen onnistuu parhaiten purkamalla kärkikavennus ja jatkamalla tarvittavat sentit. Ei tartte koko sukkaa purkaa. Aikuisen sukka on mukavampaa tehdä varpaista. Saa istuvammat. Ainaskin minun mielestäni.

***
Kyselin edellisessä postauksesta tuosta aikapankista. Ei tullut vihjeitä. Onkohan osa syynä se, ettette ole päässeet kommentoimaan postaukseeni. Semmoista viestiä tuli Riitalta spostiin. Jos teillä muillakin on ollut samanmoisia vaikeuksia, niin viestiä spostiin, kiitos.
Aikapankki täällä Suomessa taitaa olla sukua saapasmaan tapaan vaihtaa palveluja. Vuoristomajalla on ennen muinoin ollut tapana se, että miehet (miksiköhän vain miehet) kokoontuivat jumalanpalveluksen jälkeen kirkonmäelle setvimään, keneltä voisi pyytää palveluja, kuka on kenellekin palvelun velkaa jne. Rahan tarjoaminen palveluksien tekemisestä olisi ollut loukkaus. Samoja piirteitä olen ollut huomaavinani siellä vieläkin. Mutta lukekaapas tätä kertomusta Sisialiasta. Kulttuuriset erot ovat joskus huvittavia.

***
Muutama tunti vielä, ja sitten alkaa jännitysnäytelmä!
Yllättävän paljon Pekka Haavisto on kirinnyt, mutta aikamoisia kommentteja ihan tutuiltakin on tullut. Onkohan Suomi vielä valmis todelliseen tasa-arvoon vai mennäänkö tuttuja uria?

Sateen sattuessa...

Edellisessä postauksessa taisin tykätä syyskuusta! Joopa joo. MUTTA jos sataa koko päivän ja useamman päivän peräkkäin, alkaa tykkääminen olla hieman vähempää. Kun ei voi mennä metsään - siis marjojen ja sienten perään - täytyy keksiä jotain muuta tehtävää. Siivoamisen, ruoan laiton yms arkisen puuhan lisäksi. No, voi kutoa vaikka sukkia. Kun kesän sukukokouksessa kudoin, kaksi tätiäni katsoi touhuani vähän aikaa ja loihevat sitten lausumaan ihan yhdestä suusta:

- Sinähä tiet iha veäri! (Kinnulan murretta)
Minä nääs olet ihastunut aloittamaan sukat varpaasta. Mutta tätien mielestä se on ihan väärin. Mutta heidän ilmeensä paljastivat puhtaan uteliaisuuden, joten lupasin lähettää heille mallikappaleet ja ohjeet, jotta hekin voisivat tehdä sukat 'veäri'.

Varvasosasta tulee söpöt...

... kantapäästä ihan kantapään näköinen...

... ainoastaan sukan suut näyttää ... joltain...
sillä sukat täytyy päätellä hyvin l ö y s ä s t i! Kun tein itselleni polveen asti ulottuvaa sukkaa, sukansuu kiristi niin pahasti, että meni purkuhommiksi. Toivottavasti tämä Nivalaan matkaava sukkasatsi on sopivan kokoista. Ettei kiristele.

Sateen sattuessa voi aina käydä Keuruun upeassa kirjastossa. Tänään käynti kannatti. Oli ilmestynyt uusin Camillerin Montalbano -käännös, viime vuodelta. Tarinahan on minulle entuudestaan tuttu dvdnä (Saapasmaan kielellä), mutta minua kiinnostaakin, miten kääntäjä on saanut väännettyä poliisiaseman keskuksen hoitaja Catarellan puheet suomen kielelle. Sata pistettä Helinä Kankaalle. Lukekaapa itse!

Ja ainahan voi mennä metsään, vaikka sitten sateessa. Oli eilen yksi paikka mielessä, josta varmaan saisi suppiksia. Mutta  kun sieltä aina saa kaupan päällisiksi myös niitä hirveitä kärpäsiä. Olin lukenut jostain, ettei markkinoille tullut uusin hirvikärpäskarkote tehoa, vaan on parempi turvautua vanhoihin konsteihin, eli kamferitippoihin. Siis ulkoisesti, ei sisäisesti. Apteekkiin ja pullo mukana metsään. Sateessa. Mutta kissan viikset tipat mitään auttaneet, vaikka laitoin niitä reilusti ja usein. Autolle 10 litran sienisaaliin kanssa palatessa yksi hirvitys kutitti rintsikoitten liepeillä ja toinen kömpi puseron sisävuorta pitkin. Onneton kohtalo kummallakin. Vaikka muita hirvityksiä ei enää syynissä löytynyt, tuntui koko kotimatkan ajan, niin kuin niitä olisi vielä komppania minua kiusaamassa. Illalla naisten saunassa saunakaveri kertoi, että hänellä on semmoinen sininen ulkoilupuku, ja ihme kyllä häntä ei hirvikärpäset häiritse. Tulipa vain mieleen se Tikkurilan sininen karkotusväri. Täytyy mennä maalikaupan kautta kangaskauppaan.

Titityy

Täällä taas. Ihan uuden koneen äärellä. (Huomaatte kait ihan suomalaiset ääät ja öötkin!) Tänään olen poiminut eka mansikat tämän vempaimen kunniaksi. Nyt loppui sitten läppärin raahaaminen saapasmaahn ja takaisin.

Juhannus tuli ja meni. Sain ihania ruusuja Riitalta ja mieheltään. Kiitos kovasti. Mutta sitä ennen sanoin heipat vuoristomajalle. (Nämä kuvat olivat kamerassa, onneksi. Läppärihän halusi jatkaa omaa italialaista elämäänsä kuvineen päivineen.)

Via Roma aamulla klo 7.00.

Roomaan tältä kulmalta n 60 km. Tosin saapasmaan matkojen ilmoitteluun on suhtauduttava suurella varauksella.

Baarissa jo odoteltiin ensimmäisiä aamucappucinovieraita.

Minä vilkutin vielä oman makkarini ikkunalle, tuo avoin tuolla ylimpänä. Ci vediamo a settembre/ottobre! Tiistaiaamuna klo 7.00.

Saman päivän iltana n klo 24.00 nautin jo Keuruun kodin ikkunan näkymästä. Pitkälle aamuyöhönhän sitä piti istua kiikkustuolissa ihailemassa tämän maan kauneutta.

Posti ilahdutti minua heti. Voitin jokin aika sitten Merrulin arpajaisissa. Paketista kuoriutui vaikka mitä. Kiitos kaunis!

Olen jo joskus aikaisemminkin bloggaillut Antin ja Essen puutarhasta. Voiko porkkana- ym -rivit enää olla sotilaallisemmassa asenossa. No, onhan Antti entinen sotilas. Kävin taas ihailemassa puutarhaa ja nauttimassa mukavasta päiväkahviseurasta.

Olen aloittanut myös yhden kesäisen lempipuuhan: mattojen pesun. Uimalan yhteydessä on oikein hienot pesupaikat...

... eikä maisemat enää tästä parane. Olen myös viihtynyt järvessä aamuin ja illoin, sillä eihän tämmöisiä helteitä muuten kestä. Yli 30 astetta nytkin tuolla parvekkeella. Huomenna olin ajattellut mennä Jyväskylään Sepänaukion kirppikselle liinoja kauppaamaan, mutta nyt säät suosivat järvessä uiskentelua enemmän kuin auringossa hikoilua... Ehtiihän sitä kaupustellakin, joskus myöhemmin. Mutta ensi viikolla junailen Suomen Isoon Kylään, eli Helsinkiin.

Ps. Olen nyt yrittänyt julkaista tätä postausta parisen päivää onnistumatta. Onkohan kone vielä uutuuden karhea vaikka tökkiikö bloggeri? Ps, Ps. Kokeilenpa nyt tuttavan koneella, onnistuuko julkaiseminen.

Hàmàrikòn hommia

Kuuntelin radiota. Vanha mummo puhui hàmàrikòstà. Siità kuinka ennen vanhaan aikaa valoisan ja pimeàn vàlillà kutsuttiin hàmàrikòksi. Silloin vietettiin aikaa istahtamalla pàivàn uurastuksen jàlkeen ennen kuin sytytettiin pàre valolàhteeksi iltapuuhille. Tykàstyin sanaan ja siihen tunnelmaan, jonka se loi mukanaan. Hàmàrikkòà on mielestàni myòs aamulla. Tàssà tànààn klo 9.00.

Hàmàrikkòhommia. Aamu- ja iltapàivàhàmàrikòt eivàt sentààn nykyiseen sàhkòvaloaikaan està puuhastelua. Siivotessa lòytyi muutama pala Marimekko -vahakankaita, ja koska minun entinen tiskiessuni oli hommissa ràhjààntynyt, jouti se roskikseen. Malliksi kankainen saapasmaa -essu ja surrur! Valmista tuli.

Toisaalta sukat ovat oiva hàmàrikkòpuuha, kiikkustuolissa maisemia ihastellessa. Enkun maalta tuli kirje, jossa taivasteltiin sen maan kylmià ja kosteita oloja. Kohta on sukat valmiina lentoon.

***

Siivous palkitsee. Lòysin taas aarteita: Vàlimeren aaltojen rantaan tuoma kaarnan kappale ja rannan aaltojen hiomosta lòytynyt valkoinen kivi sekà Karibian muistoina korallinpalanen ja rannan kaupustelijaystàvàltà ostamani nilkkakoru. Miehensà tekemà. Kiikkustuolissa - sukkaa kutoessa - hàmàrikkòà viettàessà voi muistella ikuisen kesàn sademetsàperhettà.