Hàmàrikòn hommia

Kuuntelin radiota. Vanha mummo puhui hàmàrikòstà. Siità kuinka ennen vanhaan aikaa valoisan ja pimeàn vàlillà kutsuttiin hàmàrikòksi. Silloin vietettiin aikaa istahtamalla pàivàn uurastuksen jàlkeen ennen kuin sytytettiin pàre valolàhteeksi iltapuuhille. Tykàstyin sanaan ja siihen tunnelmaan, jonka se loi mukanaan. Hàmàrikkòà on mielestàni myòs aamulla. Tàssà tànààn klo 9.00.

Hàmàrikkòhommia. Aamu- ja iltapàivàhàmàrikòt eivàt sentààn nykyiseen sàhkòvaloaikaan està puuhastelua. Siivotessa lòytyi muutama pala Marimekko -vahakankaita, ja koska minun entinen tiskiessuni oli hommissa ràhjààntynyt, jouti se roskikseen. Malliksi kankainen saapasmaa -essu ja surrur! Valmista tuli.

Toisaalta sukat ovat oiva hàmàrikkòpuuha, kiikkustuolissa maisemia ihastellessa. Enkun maalta tuli kirje, jossa taivasteltiin sen maan kylmià ja kosteita oloja. Kohta on sukat valmiina lentoon.

***

Siivous palkitsee. Lòysin taas aarteita: Vàlimeren aaltojen rantaan tuoma kaarnan kappale ja rannan aaltojen hiomosta lòytynyt valkoinen kivi sekà Karibian muistoina korallinpalanen ja rannan kaupustelijaystàvàltà ostamani nilkkakoru. Miehensà tekemà. Kiikkustuolissa - sukkaa kutoessa - hàmàrikkòà viettàessà voi muistella ikuisen kesàn sademetsàperhettà.