Plaaahhh

 

Normaali muuttui sitten helteeksi. Kuva toissa illalta klo 20.30.  Mittari keittiön pöydällä, siis varjossa. +30! Toista viikkoa helteessä, eikä muutosta luvassa. Koska koti on etelään päin, ei lasitetulle parvekkeelle ole asiaa klo 14 - 21 välisenä aikana. Kaikki ovet ja ikkunat kiinni ja säleverhot alas.

Jos täytyy hoitaa asioita, siihen paras hetki on heti aamulla kukon laulun aikaan.

Alkuviikosta kävin poimimassa mansikoita. Ovat nyt kypsyneet herkullisiksi. Ainoa miinus puoli ovat paarmat terävine saksileukoineen. Itikoita ei ole, onneksi.

Lakatkin ovat kypsyneet, mutta suolle minua ei nyt saa. Helteen ehkä vielä kestäisin aikaisin aamulla, mutta en paarmoja, joita kuulemma on enemmän kuin lakkoja. Ostan lakat sitten torilta.

Järvessä olen viihtynyt aamuisin ja iltaisin. Vielä vesi virkistää, mutta kohta sekin olotila muistuttaa saunaa, joten mitäs sitten????

Tyydytään hämärään sisätilaan nauttimaan limonataa, saapasmaalaisten sitruunalimpparia. Muistin, että vuoristomajan alapiazza tekee itse virkistävää juomaa, joten ei kun kysymään heidän reseptiään. Jos se ei ole salainen.

Vastaus tuli heti: sitruunasiirappia, sitruunoita ja kivennäisvettä. Ja ihan sekoitussuhteet ja kaikki. Sitruunasiirappia varten piti keskustella Googlen kanssa, mutta tuossa lasipurkissa sitä on. Nyt olen nautiskellut virkistävää limonataa. Kiitos Pluralen. Lopuksi laitan pari kuvaa kaapattuna heidän nettisivuillaan. Olen joskus aikaisemmin kehunnut heidän pizzojaan. Nyt on juoman kehumisen aika.

Caffetteria&Pizzeria Plurale. Piazza Indipendenza, Poggio Catino. (Keskimmäisen kuvassa vasempi varjo peittää vuoristomajan makkarin ikkunan.) Mille grazie.

Sabinasta Puertoon

Vihdoinkin täällä! Sabinassa. Poggio Catinossa. Kuva otettu yläkylän kirkon piazzalta kohti ala-piazzaa, jonka varrella on tullut elettyä monia ikimuistoisia hetkiä. Nyt tuli harjoiteltua rappusten kiipeämistä kolmanteen kerrokseen, jotta voisi kiivetä Puerto de la Cruzin asunnon kolmanteen kerrokseen.

Kesä Sabinassa on yhtä kyläjuhlaa. Nyt sattui olemaan Collevecchion vuoro juhlia kevättä. Itse kevätprinsessa ajeli kylän raittia pikkuinen kili seuranaan.

Piazza kojutarjonnasta ostimme erinomaista lampaanjuustoa. Olimme ensimmäiset asiakkaat ja saimme nauttia valmistajien tuotteista maistiaisina ja saimme ylimääräistä kaupan päälle. Ensimmäiset asiakkaat kun kuulemma tuovat onnea.

Kotimatkalla piipahdimme vielä oman kylän comunen puistossa kuvaamassa ruusuja. Entinen puutarhuri on jäänyt eläkkeelle, ja sen kyllä huomasi. Ikävä kyllä.

Nyt ollaan taas tutussa kahvilassa nauttimassa cortadoa. Ollaan siis Teneriffalla ja odotellaan, mitä Muecalla on tarjolla.

Maiseman vaihdos

Täällä ollaan. Kalastajien kylässä. Marsaxlokkissa. Ma!talla. Kuvan miehet lähtevät aamuisin klo 5 virittelemään verkkojaan. Päivät sujuvat sitten selvitellessä työvälineitä. Rankkaa työtä. En kadehdi.

Tässä majapaikkassa olen yöpynyt useamman kerran, ja jos mahdollista aina tässä samassa huoneessa. Parvekkeelta voin ihailla tätä perin marsaxlokkilaista maisemaa. 

Rantakadulla on päivisin tutut toriviritelmät, joissa turisteille kaupataan ehtaa käsintehtyä maltalaista käsityötä, made in kaukomaat, josta niitä rahdataan tuonne kaukana näkyvään superkonttisatamaan. Kumma kuinka monet turistit lankeavat ansaan.

Kovasti odottelen sunnuntain markkinoita. Olen kyllä aiemminkin postannut asiasta, mutta kertaus on opintojen äiti. Toivottavasti ei sada, niin kuin nyt. Ei haittaa, koska edelleen (klo 17) on yli 20 astetta. 

Täällä puhaltaa kovat muutoksen tuulet. Ehkä joskus tuon talon eteen voi taas parkkerata. Majapaikkanikin systeemit ovat uudistuneet. Alakerran ravintola on vaihtanut omistajaa, ja majoittaja keskittyy nyt laajentamaan omaa bisnestään rakentamalla katolle uusia huoneita ja uuden aamiaistilan. Entisiä huoneita on päivitetty tähän päivään sopiviksi. Silti kaiholla muistelen vanhoja aikoja ja monia tuttuja ihmisiä, joita nyt ei näy.

Niin tai näin, suuri haaveeni sinisimpukoista toteutui. Nami nami.

Nyt piti seuraavaksi kehua saapasmaan herkkua, Regina apaa, mutta syystä tai toisesta en saa haluamiani kuvia blogiin. No, kehun sitten sanallisesti Poggio Catinon uudistetun baarin Pluralen pizzan paistajaa Tizianoa. Pitkään aikaan paras pizza. Regina Apaa sivellään hunajalla, sitten pinnalle laitetaan päärynää, saksanpähkinää vuohenjuustorobiolaa. Taivaallista. Laitan nyt kuitenkin omistajapariskunnan kuvan.

Elena e Tiziano, mi dispiace ma non posso trovare il vostro foto di Regina ape, il più deliziosa pizza del genere. Grazie del cuore.

Lopuksi murmutusta. Alan saada tarpeekseni Dna:sta. Olen nyt keskustellut neljän asiakaspalvelijan kanssa. Kahden ensimmäisen kanssa ei tullut mitään valmista, kolmannen kanssa saatiin puhelinyhteys toimimaan ja vasta neljäs tunnusti, ettei minun liittymäni toiminut Suomen ulkopuolella. Ja minä kun nimenomaan olin tablettia hankkiessani kertonut lähteväni ulkomaille ja tarvitsevani toimivan yhteyden. Taas tehtiin uusi sopimus. Saa nähdä, mitä seuraavaksi. Onneksi täällä Maltan majapaikassa on oma netti, ja onneksi sentään puhelin toimii. Olen nyt laatimassa selityspyyntöä koko ruljanssista, sillä en halua tyhjästä maksaa, enkä varmaan suosittele dna:ta kenellekään milloinkaan ikinä. PISTE.

Lopuksi mielen tasoittamiseksi kuva majapaikkani parvekkeelta.

Kyläjuhlan humussa

Saapasmaalaiset rakastavat kesäisiä kyläjuhlia, niin myös pikkuinen Poggio Catino, minun vuoristokyläni. Kesäkuun alussa kolmatta kertaa olleeseen tapahtumaan minäkin pääsin mukaan. Muina vuosinahan olen juhlien aikaan ollut jo Suomessa. Kylän keskiaikaiseen osaan, sen eri kujille oli rakennettu reitti, jota kulkea: Ensin lunastettiin yhdeltä kujalta ruoka+juomalippu, sitten kivuttiin linnoituksen pohjoispuolelle aloittamaan bruschetta-leivillä. Nam! Viiniä kuului lippuun, mutta saihan sitä tuoda omiakin eväitä, tai vaikka hakea kyläkaupoista lisää.

Sitten hakemaan yhdestä cantinasta (kellarista) pastaa. (Anteeksi kuvan laatu! Seuraavalla kerralla en enää kyllä tyydy kännykän kuvaan!) Pasta nautittiin kunnantalon (comunen) piazzalla.

Sitten olikin jo pääruoan vuoro: ulkogrillistä sai noutaa makkaraa, possua ja kanaa. Ilta alkoi jo tummeta, mutta kenelläkään ei ollut kiire minnekään Ja kansaa lappoi paikalle koko ajan lisää, tapana kun on, että naapurikylistä tullaan aina mukaan.

Tapahtumassa sai kuunnella eri puolilla juhlahumua esiintynyttä neljää muusikkokokoonpanoa: oli kylän oma torvisoittoryhmä, oli ns kansanmusiikkia, oli oikein iso orkesteri, mutta pisimpään me viivyimme näiden kahden miehen musiikista nauttien. Oikein kunnon jazzia! (Heidän esiintymispaikkansa oli kunnantaloon johtavan käytävän suussa.)

Ennen auringonlaskua tuli vielä ihailtua maisemia, ja sitten jatkamaan toisten kanssa juhlimista...

Kàvelyretki ja pusu karhulle

Tàmàn hehkuvan ruusun ojennan kaikille àideille. Juhlan kunniaksi vien teidàn pikkuiselle kàvelyretkelle kylàn vanhan linnoituksen ympàrille keskiajalla kasvaneeseen sokkeloon. Venite con me. Tulkaa mukaan.

Halusin kuvata comunen ruusupuistoa, mutta portit olivat edelleen kiinni. Paikalle osunut sindaco selitti, ettà muutama vuosi sitten sattunut frana (maanvyòrymà) oli tuhonnut osan puiston muurista, mutta nyt korjaus on aloitettu, ja siksi puistoon ei voi mennà. Kuvasin sitten ruusuja aidan raosta.

Kastanjapannu odottelee syksyà

Kylàssà on ihan oikea puusee!

Sitten portista ulos ja ...

... omalle piazzalle. Palazzorykelmàn pààty kertoo monenkertaista historiaa. Nyt rakennuksen tàssà pààssà on kylàn sekatavarakauppa.

Lopuksi tàmà ihana mainos La Repubblica-lehden perjantailiite Il Venerdin ensimmàiseltà aukeamalta. Suomi on tàllà hetkellà kova sana saapasmaasa. Osa tekstistà: L'amore per l'artico. VisitFinland.com  eli Rakkaus pohjoiseen. Tutustukaa netissà www.visitfinland.com. Varsinkin video Sulosta ja karhuista on IHANA.

Arrivederci

Viimeinen aamu vuoristomajalla. Kello noin kuusi. Tsiljoonat pääskyset lentävät sinne sun tänne keihästääkseen poikasilleen lentäviä öttiäisiä tuonne vastapäisten kattojen räystäiden alle. Lentävät niin nopeaan, ettei kamera ehtinyt niitä ikuistaa.

Muutama kuva viimeisen viikon varrelta. Ylin Tiber-joen usvaa sateen jälkeisenä aamuna. (Satoi muuten oikein herneen kokoisia rakeitakin!) Trumpettikukat alkoivat juuri kukkia. Kolmantena näkymä matkalta aamucappuccinolle ja alimpana kylän sekatavarakauppa 'paketissa'. Ihan kuin Christon ja Jeanne-Clauden paketoimana. Paketti on nyt ollut kasassa jo pari viikkoa, mutta muutapa ei sitten sillä rintamalla tapahtunutkaan.

Viimeisenä iltana sain omalta parvekkeltani katsella kylän ala-asteen loppuriehajaisia. Ensin oli tanssiesityksiä ja sitten koulun olympialaiset. Katsojia oli sekä kentän reunoilla että aidan takana. Myös vanhemmille oli omat kisansa, mutta koska ilta alkoi jo tummua, en saanut hyviä kuvia. Lopuksi aikuiset nauttivat pientä naposteltavaa ja janojuomaa lasten riehuessa ympäri kenttää.

Riehan aikana minä istuin parvekkeellani varpaat koivunlehtihauteessa ja nautin maitoa ja juuri uunista ottamaani pullaa! Saapasmaalaista ja suomalaista illaanviettoa!

Nyt olen kotona Keuruulla. Matkalaukut purettu (jestas että painoivat!!!) ja sauna varattu klo viideksi. Sitten voin puhtaana nauttia Kanadan menoa. Arvaatte varmaan mitä!