Pop corn

Punta Lala Majanichossa, Fuerteventuran pohjoisosassa, ei kiellä syömästä popcornia, vaan poimimasta popcornia taskuunsa matkamuistoksi. Siis noita popparin näköisiä korallin palasia. Ne kiinnostaisivat minua kovasti, mutta jälkipolvi on ehdoton. 

Siis, ei näitä mukaan, EI.

No, minun on tyytyminen sitten tämmöisiin löydöksiin.

Tämä majapaikka on ihan rannalla, kaukana kaikesta ns turismista, mutta tämä rannikko on lainelautailijoiden unelmaseutua. 

Tänä aamuna yritin saada edes yhden aaltojen päällä ratsastavan kuviin, mutta enimmäkseen kohteet kupsahtivat aaltoihin ennen kameran räpsähdystä. Eilen täällä tarvittiin palokuntaa, ambulanssia ja jopa helikopteria, sillä yksi lautailija oli ajautunut liian kauaksi, eikä itse enää päässyt rantaan. Onneksi täällä on niin paljon ihmisiä seuraamassa tai itse lautailemassa, että apu on aina lähellä. Onneksi jälkipolvi ei harrasta tätä lajia, vaan kiipeää mahdollisimman korkealle, jonne minua ei saa uhkailemalla, ei houkuttelemalla, ei lahjomalla, ei millään lailla, koska minulla on korkeanpaikankammo.

Eilen huristelimme El Cotilloon. Kuva on otettu auton ikkunasta n klo 16, ja siitä näkee Afrikan läheisyyden. Ilma on sakeanaan punaista hiekkaa, jonka läpi aurinko yrittää paistaa.

Istahdimme rantakahvilaan ja saimme hienon yllätyksen, elävää musiikkia. Duo lauloi englanniksi, espanjaksi, italiaksi ja portugaliksi, ja enpä ole aikoihin kuullut niin korkeatasoista esitystä. Eikä maisemmissakaan ollut valittamista.

Kyläjuhlan humussa

Saapasmaalaiset rakastavat kesäisiä kyläjuhlia, niin myös pikkuinen Poggio Catino, minun vuoristokyläni. Kesäkuun alussa kolmatta kertaa olleeseen tapahtumaan minäkin pääsin mukaan. Muina vuosinahan olen juhlien aikaan ollut jo Suomessa. Kylän keskiaikaiseen osaan, sen eri kujille oli rakennettu reitti, jota kulkea: Ensin lunastettiin yhdeltä kujalta ruoka+juomalippu, sitten kivuttiin linnoituksen pohjoispuolelle aloittamaan bruschetta-leivillä. Nam! Viiniä kuului lippuun, mutta saihan sitä tuoda omiakin eväitä, tai vaikka hakea kyläkaupoista lisää.

Sitten hakemaan yhdestä cantinasta (kellarista) pastaa. (Anteeksi kuvan laatu! Seuraavalla kerralla en enää kyllä tyydy kännykän kuvaan!) Pasta nautittiin kunnantalon (comunen) piazzalla.

Sitten olikin jo pääruoan vuoro: ulkogrillistä sai noutaa makkaraa, possua ja kanaa. Ilta alkoi jo tummeta, mutta kenelläkään ei ollut kiire minnekään Ja kansaa lappoi paikalle koko ajan lisää, tapana kun on, että naapurikylistä tullaan aina mukaan.

Tapahtumassa sai kuunnella eri puolilla juhlahumua esiintynyttä neljää muusikkokokoonpanoa: oli kylän oma torvisoittoryhmä, oli ns kansanmusiikkia, oli oikein iso orkesteri, mutta pisimpään me viivyimme näiden kahden miehen musiikista nauttien. Oikein kunnon jazzia! (Heidän esiintymispaikkansa oli kunnantaloon johtavan käytävän suussa.)

Ennen auringonlaskua tuli vielä ihailtua maisemia, ja sitten jatkamaan toisten kanssa juhlimista...

Antipasti e aperitivo

Perjantaihin kuuluu naapurikylan markkinat. Sielta voi ostaa mukaan antipastoiksi vaikkapa artisokan sydamia tai oliiveja. On Fridays I always go to the market in the neighbour village. I can buy some artisokes or olives for antipasti

Tai merenherkkuja.

Or some frutti di mare.

Illalla voi sitten piipahtaa toisessa naapurikylassa aperitiviilla.

In the evening I can have an aperitivo in another village near by.

Johnnyn viini- ja oliivioljykanttiinissa. Han on myos erinomainen kuvanveistaja. www.johnnymadge.com

Johnny on kirjoittanut vaimonsa kanssa pienen mielenkiintoisen kirjasen The uses of olive oil (Miten kayttaa oliivioljya). At Johnny's. He has excellent wines and olive oils. And he is an artist, too. www.johnnymadge.com

He has written a small, interesting booklet The uses of olive oil.

Carlo ja Johnny harjoittelevat konsertteja varten ja viihdyttavat samalla asiakkaita. Onkohan jotain, mita Johnny ei osaa?

Johnny and Carlo are practising for the conserts, and for the pleasure of the customers. Some three weeks ago Johnny was is Estonia with his choir. Is there something he can't do?