Onneksi on muutakin kuin vaalit

Kävin äänestämässä. Ei ollut puutetta ehdokkaista, vaikka kovasti on toitotettu vaikeuksista löytää halukkaita kisaan. Paikallisvaltuustoon löysin tutun nimen, mutta aluevaltuustoon piti kahlata satojen ehdokkaiden lauma. En tykkää tästä uudesta meiningistä yhtään. Muutenkin tuntuu siltä, että ennen oli paremmin!

Olen myös suivaantunut siihen, että Suomessa kyllä rahaa löytyy, mutta ei ihmisiin vaan aseisiin. Miksi ihmeessä meillä on kiire sotimaan, tappamaan toisia ihmisiä? Miksi ihmeessä irtisanoudutaan kansainvälisistä sopimuksista? Lopetan nyt, etten hermostu liikaa. Emme ole amerikkalaisia, emmekä venäläisiä, me olemme suomalaisia! Ugh!!!

Ennen lähtöäni marraskuussa mualimalle, varasin kirjastosta tämän Rämön kirjan. Olin jonossa sijalla 256. No, viime perjantaina tuli ilmoitus. Voisin hakea kirjan. Pari päivää lukemiseen meni, ja täytyy ihaillen taas todeta, että kyllä Satu Rämö osaa vangita lukijansa. Nyt vain odottelen, mitä seuraavaksi, sillä jotainhan kirjan loppu kertoo.

Rauhaa

Euronewsilla on harvoin mitään Suomeen liittyvää. Eilen oli. Koko päivän, vähän väliä nämä kaksi herraa olivat aiheena menossa vaalien toiselle kierrokselle. Stubbin nimi lausuttiin stabb ja Haaviston avisto. Tuttuja herroja silti molemmat. 

Huomenna taas kerholle äänestämään. Meillä on vaalisalaisuus, mutta oman kantani olen sanonut ääneen. Olen aina äänestänyt henkilöä, joka puhuu eniten rauhasta. Niin teen huomennakin. Tuskin minun tarvitsee nimeä sanoa, arvaatte sen muutenkin.

Uutisten kevennyskuvana oli avantouimarit presidentinlinnan rannasta. Jäitä hattuun!

Nämä kukat ovat nyt kerhon toimiston huipputyypille, Riikalle. Hän opetti minulle tänään kädestä pitäen, miten kesytän blogiani toimimaan. Ja minähän opin! Peukut ylös jatkoakin ajatellen.

Kukat ovat tuosta naapurista, orkideapuistosta. Sinne aion piipahtaa myös huomenna.

Edellisen postauksen myrkkykasvi keltaolenateri on yksi oleanteriheimoon kuuluva myrkyttäjä. Kasvissa on samaa myrkkyä kuin sormustinkukassa.

Varustautumista

Nyt olen varustautunut puolustamaan itseäni iniseviltä tökkijöitä, joita tällä hetkellä tuntuu ilma olevan sakeana. Pysyisivät vaan mustikkamailla, että runsas kukinta saisi aikaan runsaan marjasadon. Uimarannalle en kyllä mene ilman tätä punaista asetta.

On kyllä yksi paikka, johon inisijät eivät ole ilmaantuneet (ainakaan vielä) häiritsemään päiväkahvihetkiäni. Ellun rantakahvila. (Lue Elias Lönnoitin siipirataslaivan ranta!) Auringonpimennys eiliseltä meni kyllä ohi, mutta alkuviikon ukkosilmoja piti mennä rannalle varta vasten ihailemaan, minä kun tykkään ukkosesta salamoineen ja paukahduksineen.

Tämän hetken kukka tuolta pyörälenkin varrelta herättää matkakuumetta. Kun ennen koronaa keväisin lentelin saapasmaahan, junamatka kentältä kotiasemalle oli ihan tulipunainen unikoista. Toissapäivänä sitten varasin lennon syyskuun lopulle. Toteutuu se tai ei, lipun hinta ei päätä huimannut: 45 euroa Finnairilla. Ensi kuun alussahan saan toisen piikin ja sitten sen rokotepassin. MUTTA, olen varoitellut itseäni siitä, ettei mikään enää ole varmaa, ennen kuin se on varmaa!

Kirpputorihössötys on nyt korkealla, sillä olen varannut pöydän Vilikan kirppikseltä. Muiden asitoiden joukossa nämä Pentikin Hiisi-sarjan astiat ovat nyt menossa myyntiin. Muistan kun viime vuosituhannella ajelin Posiolla ja ostin nämä, mutta Hiidet ovat nyt jääneet kaappiin Muumi-mukien vallatessa kahvikaluston. Saas nähdä, ihan pilkkahintaan en näitä kyllä myy.

Lopuksi vaaliasiaa! En enää jaksa katsoa/kuunnella poliitikkojen sanailua. Jotenkin minusta tuntuu, että muutamat heistä ovat vuosien varrella kääntäneet takkejaan niin usein, etteivät enää tiedä, miten päin heillä se nyt on päällä. Nämä kielot haluan ojentaa Sanna Marinille, sillä ainakin minä olen kiitollinen siitä, miten hänen johdollaan koronatilanne Suomessa on hoidettu. Ihmiset, jotka kohkaavat hänen aamiaisitaan, voisivat mennä peilin eteen ja kysyä itseltään, miten he olisivat asiat paremmin hoitaneet. Entä onkohan Sanna edes ehtinyt syödä joka päivä, sillä niin hoikkaan kuntoon hän nyt on itsensä saanut. Taitaa hän vain olla liian vaarallinen joillekin vastustajille! Ugh, olen äänestänyt!

Romusta eheyteen

Ihan hajallaan! Minun autoni etuosa on ihan hajallaan. Ei, en ole ollut onnettomuudessa. Päinvastoin. Olen toivottavasti välttynyt siltä. Toyota kutsui autoni pieneen, mutta tärkeään ehostukseen. Piti vaihtaa air bagiin joku osa. Niin tärkeä että jopa katsastus olisi voinut hylätä autoni, jos en olisi noudattanut toistakaan kutsua.

Totta kait minä uskoin, ja niinpä autoni on taas ihan tutun näköinen. Taitavan ammattimiehen jäljiltä. Tosin mekaanikko sanoi, että jotkut autot on kutsuttu jopa kolme kertaa vaihtoon. Toivotaan, että tämä kerta riitti.

Korkattu on: Paljon onnea tuonne merten taakse. Onneksi järki voitti, vaikka edelleen Eräs tarrautuu vallan kahvaan. Yritin seurata monenlaisia dokumentteja ja ymmärtää, mistä oikein oli kysymys. Ymmärrän kyllä niitä Floridan suomalaissukusia unelmaansa eläviä Hänen kannattajia, sillä noin sata vuotta sitten Suomesta Amerikkaan muuttaneet sukulaiseni lähtivät hekin etsimään omaa unelmaansa. Ymmärrän kyllä esimerkiksi Floridaan Venezuelasta ja Kuubasta paenneita. Mutta rajansa kaikella. 

Amerikka on nyt romuna, ja täytyy vain toivoa, että Biden - Harris löytää rinnalleen viisaita ja ammattitaitoisia mekaanikkoja. Meidän presidenttimme piti äsken televisiossa upean puheen. Kyllä tämä tästä. Congratulations America!

Aurinkoa odotellessa

Pikkuinen aurinko syksyisen harmaassa metsässä, taivaalla keltainen mollukka piilottelee paksun pilvimassan yläpuolella. Naisella on aina oikeus muuttaa mielipidettä, niinpä minäkin päätin lähteä lauantaina katsastamaan sienitilannetta, vaikka pakastin pursuaa edelleen aiemmin saatua saalista. 

Kantarelleja ja suppiksia löytyi ihan mukavasti. Tosin kantarellit olivat jo kakkos-kolmoslaatua, mutta suppiksista osa oli ihan kelvollista ainesta sienimuhennokseen. Silti päätin, että nyt riittää. Tai mistä sitä tietää, kun säätiedotus lupaa yli kymmentä plusastetta, jos vaikka herkkutatit alkaisivat kolmannen putkahtamisvaiheen! 

Metsässä tapaa nyt monenlaisia putkahtelijoita: mielenkiintoisen näköiset eliöt auttavat koivua lahoamaan. Täytyy ensi keväänä käydä katsomassa, miten työ on edennyt.

Ostin kukkakimpun, jossa oli liljoja, vaikka olin jo päättänyt, ettei enää liljoja. Miksikö? No kun nuo keltaiset hedenorkot pölyttelevät itiöitä, joiden keltainen väri värjää KAIKEN. Nyt putsasin keittiön allastasoa kauan. Sitten leikkasin nuo pötköt pois, mutta eihän kukka enää kaunis ollut. HÖH!

Hemmottelen itseäni silloin tällöin istumalla valmiiseen ruokapöytään. Viikolla kävin pizzalla. Suosikikseni on nyt tullut Mexicana, jossa on saapasmaalaisten kummaksumaa täytettä, ananasta. Mutta eihän saapasmaa ole Meksiko, ja minusta ananas sopii hyvin mausteisen makkaran kaveriksi

Saapasmaassa on kyllä suurempiakin huolia kuin yksi ananastäyte. Vaikka Napolin seutu on nyt yksi pahimpia koronakeskuksia, raivokkaimmat tosinajattelijat löytyvät Milanosta, Roomasta ja Palermosta. Öiset ulkonaliikkumiskiellot kuumentavat kuumakalleja. Onneksi jälkikasvun kotiseudulla elämä on suhtkoht rauhallista. Vain maskipakko kodin ulkopuolella on merkki muuttuneesta elämästä.

Tuolta merten tuolta puolen kantautui uutinen, jossa eräs oranssitukka väitti lääkäreiden saavan suuren palkkion jokaisesta koronaan kuollesta ihmisestä. Huomenna alkaa toivottavasti uusi, asiallinen aika, ei vain Amerikkaan, vaan heijasteena koko maailmaan. Ja ainahan voi eräs jatkaa tosi-tv-tähtenä!

Minä aion seurata vaalitapahtumia tämän pikkuisen apulaisen kanssa. Telkussa joku näytti, kuinka kuohuviinipullon korkkia pyörittämällä jalkapöydän alla akupisteissä tuntuu mukavalta. Pullon aion myös hankkia, mutta sen korkkaan vasta, jos ja KUN ...

Nyt herkutellaan

Paluu arkeen. Kaiken vaalitohinan jälkeen. Meillä on nyt uusi presidentti. Onnea ja pulinat pois! Kuitenkin nostan myssyäni Haavistolle ja hänen kannattajilleen (siis myös itselleni!), sillä johan elimme mielenkiintoisia hetkiä.

Äsken Tarjamme avasi viimeisen kerran valtiopäivät. Taitaa värikkyys tuolla hallintomme päämajassa jatkua, onhan edessä esim kuntauudistus ja puolustusvoimien tulevaisuus. Jälkimmäistä jännitetään erityisesti täällä Keuruulla. Taitaa lunta tulla tupaan monesta ovesta!

Suomessa olemme sentään tottuneet lumeen ja pakkaseen, mutta ei saapasmaassa. Kuulin juuri jälkikasvulta, että lähes kaikki on tällä hetkellä stop ja onhan tiedotusvälineistäkin voinut nähdä mielenkiintoisia kuvia mm lumisesta Roomasta.

Kovimpien pakkasten aikaan viihdytin itseäni kuvaamalla ...

... amarylliksen ja himmelin varjoleikkejä... sekä

... laittamalla ruokaa. Kuinkas muuten. Tässä esimerkkinä uunilohi kerma-sinappikastikkeessa. Sinappi oli Riitalta jouluksi saamastani purkista.

Just nyt uunissa muhii tämä herkku: eilisestä uunikanasta ja uunisipuleista jääneet riippeet risottoriisin alla. Suolaa ja kanamaustetta. Nesteeksi lorautin kermaista vettä ja pinnalle korppujauhoja ja voinokareita, joita tässä kuvassa ei vielä näy. Puolen tunnin päästä alkaa herkuttelu!

Perun vähän Siken saapasmaassa kuvatun ruokaohjelman moittimistani. Viime jaksossa hän teki oikein alkuasukasmaista herkkua, sitä kanipaistia. Mutta ohjehan olikin talon emännältä. Silti edelleen murisen sitä, ettei yhtään alkuasukasta edes vilahda kuvauksissa. (Kaiholla muistelen Solens mat- ohjelmaa sekä tietysti Jamien ruokaohjelmia Italiasta.)Vain jollekin näkymättömälle  henkilölle Sikke huutelee Ciaot! Ei muuten kuulosta oikein kohteliaalta. Buon giorno olisi enemmän paikallaan. Sainpahan sanottua!!!

***
Blogistania kenkkuilee taas. On tullut viestiä, ettei postauksiini kaikki pääse kommentoimaan. Onneksi sposti toimii. Voitin nimittäin arpajaisissa. Niistä kerron seuraavassa postauksessa.

Ruusuja Pekka Haavistolle

Ruusuista kauneimmat, juhannusruusut, Pekka Haavistolle! Kyllä sai eilen illalla jännittää. Ja nyt jännitys sen kuin vain jatkuu. Voittaako kovat arvot, raha ja jatkuva puhuminen pörsseistä ja taloudesta vai voittaako pehmeämmät ja inhimillisemmät arvot? Molemmat ehdokkaat osaavat asiansa ja ovat fiksuja ihmisiä. Jatkuu...

***
Samoin jatkuu vaikeudet blogistaniassa. En itsekään pääse kommentoimaan kaikkiin haluamiini blogeihin. Olisin niin mielelläni kommentoinut Suomimammaa Sisiliassa, sillä hän kirjoittaa hyvin saaren ihmeellisyyksistä suomalaisin silmin. Voisin hänen listaansa lisätä vielä muutaman jutun: Koska saapasmaalaiset pelkäävät kaikkia pahoja tauteja, on heidän lääkekaappinsa oikea pienoisapteekki, josta löytyy troppia vaivaan kuin vaivaan. Todelliseen ja kuviteltuun. Saapasmaalaiset eivät myöskään kävele suurin surminkaan, jos ei ole pakko. Aamucappuccinollekin ajetaan niin lähelle kylän baarin ovea kuin mahdollista. Varsinkin sateella, sillä eihän ulos sateella mennä. Paitsi cappuccinolle. Ja autolla. jne jne jne Saapasmaalaiset tekisivät varmaan omat listansa asuttuaan täällä Suomessa muutamia vuosia. Heh, heh!

Sukkatehtaalta

Sukkatehtaalla sukkia syntyy. Sekä signoran langoista että omiin lankavarastoihin kertyneistä. On niin mukava istua ja katsella lumihiutaleiden leijumista. Sukkaa pukkaa sekä varpaista että varresta aloitettuna. Lasten sukat kannattanee aloittaa varresta. Pikkuiset jalathan kasvavat niin nopeaan. Sukan kasvattaminen onnistuu parhaiten purkamalla kärkikavennus ja jatkamalla tarvittavat sentit. Ei tartte koko sukkaa purkaa. Aikuisen sukka on mukavampaa tehdä varpaista. Saa istuvammat. Ainaskin minun mielestäni.

***
Kyselin edellisessä postauksesta tuosta aikapankista. Ei tullut vihjeitä. Onkohan osa syynä se, ettette ole päässeet kommentoimaan postaukseeni. Semmoista viestiä tuli Riitalta spostiin. Jos teillä muillakin on ollut samanmoisia vaikeuksia, niin viestiä spostiin, kiitos.
Aikapankki täällä Suomessa taitaa olla sukua saapasmaan tapaan vaihtaa palveluja. Vuoristomajalla on ennen muinoin ollut tapana se, että miehet (miksiköhän vain miehet) kokoontuivat jumalanpalveluksen jälkeen kirkonmäelle setvimään, keneltä voisi pyytää palveluja, kuka on kenellekin palvelun velkaa jne. Rahan tarjoaminen palveluksien tekemisestä olisi ollut loukkaus. Samoja piirteitä olen ollut huomaavinani siellä vieläkin. Mutta lukekaapas tätä kertomusta Sisialiasta. Kulttuuriset erot ovat joskus huvittavia.

***
Muutama tunti vielä, ja sitten alkaa jännitysnäytelmä!
Yllättävän paljon Pekka Haavisto on kirinnyt, mutta aikamoisia kommentteja ihan tutuiltakin on tullut. Onkohan Suomi vielä valmis todelliseen tasa-arvoon vai mennäänkö tuttuja uria?

Ajatuksia jään yli

Oikopolku jään yli eilen. Valkoista pohjoiseen. Voisi hiihdellä salmea pitkin kohti pikkusysteriä tai Riittaa.

Mutta kun jäällä on vettä. Siis jään päällä ja lumen alla on vettä. Sitä paitsi en tykkää hiihtämisestä. Sain ihan tarpeekseni, kun työssä jonain vuonna minulla oli viikossa 9 tuntia liikuntaa, eikä tunnin päätyttyä ollut aikaa käydä kunnolla suihkussa, kuivien vaatteiden vaihdossa, saatikka että olisi voinut vähän levähtää. Vaikka nyt olisi aikaa, inhotus on jäänyt päälle. Ihmismieli on sitten kummallinen.

Valkoista etelään. Jäätä pitkin pääsisi pikkuveljen luo tai jopa ihan Mänttään asti. Keskellä näkyvien maantie- ja rautatiesiltojen alla jää on vielä vaarallisen ohut. Mutta näkisittepä, kuinka moottorikelkkailijat 'lentävät' sulien kohtien yli. Rohkeuttako???

Valkoista itään, kohti kotirantaa. Eilen kuulin ohi mennen radio-ohjelman, jossa kerrottiin Jyväskylässä(kin) toimivasta AIKApankista. Ohjelman alku meni ohi korvien. Onko teillä kokemusta asiasta? Nettisivuilla en oikein päässyt asiasta jyvälle.

Valkoista kohti länttä. Vasemmalla näkyy kirjasto ja jääpolun päässä Keuruun uusi kirkko. Tuolle rannalle on kaupungin eräs innokas ja lennokas virkaMIES ehdottanut veden PÄÄLLE rakennettavia asunoja!!! Tuleekohan niihin sitten perämoottorit? Voisi lähteä halutessaan vaikka risteilemään!!! Saapasmaan lehdet lyttäävät karille ajaneen risteilyaluksen kapteenin. Jänishousu! Jänishousujen jänishousu. Kuuntelin kapteenin ja merivartioston päällikön keskustelun netistä. Kuinka tuommoinen jänishousu yleensä on kapteeniksi päässyt???  Minkähänlainen kapteeni Suomi-laivan peräsimeen valitaan. Minun suosikkini vain vahvistaa asemiaan. Tänä aamuna telkkarissa taiwanilainen 'ennustaja' ruoti neljä ehdokastamme ja valitsi 'voittajaksi' Paavo Lipposen : hyvä otsan muoto ja kirkkaat silmät. PÖÖÖÖÖ!!!! Pieleen meni se ennustus. Uskoisin.

Vaarallista kauneutta

Ensin lunta sai odottaa, ja sitten sitä tulee jatkuvasti. Kaunista, mutta myös vahingollista, sillä märkä lumi tekee tuhojaan. Nämä kuvat kertovat pikku vahingoista, mutta sähkö- ja puhelinyhtiöiden työntekijät voivat kertoa suurista tuhoista. Keuruukin oli esimerkiksi  toissapäivänä pimeänä useaan eri otteeseen. Eilen kävin ostamassa taskulampun. Kynttilöitä on entuudestaan. Vettä on astioissa, mutta jos sähköt menee ja pakkanen kiristyy, asunto kylmenee nopeasti. Mitäs sitten? Mahtaa olla kurjaa niillä, joilla vieläkin on sähköt poikki tapaninpäivän myrskyn jäljiltä.

Jäälle ei vieläkään ole asiaa. Petollista.

Mutta karhut ovat nyt tyytyväisiä. Jospas tuon naapuritalon kuusen altakin keväällä kömpii karhuperhe!

Mutta eihän tämä lumen määrä ole mitään verrattuna siihen, että Alaskassa on kuulemma paikoin lunta n 7 metriä! Katsokaapas lisää lumikuvia Riitan blogista. Keuruun toiselta laidalta.

***

Tässä uusin kirppislöytöni. Tämmöisiä aarteita harvoin löytää...

Syykin paljastui, kun tutkin työtä tarkemmin: iso reikä ja muutama pienempi. Ei haittaa. Tulee oikein kaunis tyynyliina.

***
Äänestetty on. Heti ensimmäisenä mahdollisena päivänä. Silti seuraan edelleen kaikkia vaalipaneeleja. Oma valintani vain vahvistuu vahvistumistaan.

Lottovoittaja

Olen lottovoittaja. Monellakin tapaa. Viime lauantaina seurasin Virallisen Loton arvontaa. Kaksi ensimmäistä osui. Ryhdistäydyin. Kolmas ohi. Jahas. Sitten kaksi seuraavaa osui. Neljä kasassa. Ihan alkoi jännittää. Mutta loput kaksi ja varanumerot ohi! Mutta olin voittanut sentään jotain. Eilen sitten R-kipsalle nostamaan lottovoittoa. 9,60 e!! Nyt täytyy tarkkaan suunnitella, mihin summan sijoitan!!! Antakaapas vihjeitä, kiitos.

Todellinen lottovoitto on kuitenkin tämä maa. Kun olen saanut oleilla myös saapasmaassa, osaan arvostaa Suomea aina vain enemmän. Arvaatte varmaan, että tämä on jonkin sortin äänestyspuhe. Olen seurannut nyt kaikkia mahdollisia vaalitenttejä, ja oma valintani tulee olemaan helppoa ja siksipä huomenna menen hoitamaan oman velvollisuuteni. Siis oikeuteni äänestää.

Pitsiliinat torille

Viime perjantaina lòysin naapurikylàn torilta taas paljon ihanaa. Pesin, silitin, mutta kuva ei kyllà anna oikeutta liinojen kauneudelle. Tàmà liina on halkaisijaltaan 1 m...

... ja tàmà samoin. Vasemmassa ylàkulmassa on hieman tuunattavaa...

... Tàmà kaunotar on halkaisijaltaan kokonaista 160 cm. Siità pienià yksityiskohtia...

Jàlkikasvu kysyi taas:

- Mità sinà noilla kaikilla liinoilla aiot tehdà?

Vastasin:

- Tulevana kesànà aion mennà Jyvàskylàn Sepànaukion kirpparille myymààn ne. Mitàs sanotte? Mità noista voisi pyytàà? Eihàn niistà koskaan saa sità hintaa, mità pitàisi, jos laskisi tyòlle hinnan, mutta ainakin nàmà ovat kàsin tehtyjà.

Lopuksi kuva meidàn kylàn maanantaitorilta. Ei ihan Sepànaukion tori, eikà edes naapurikylàn perjantaitori, mutta yrittànyttà ei laiteta.

***

Huomenna mennààn Isoon Kylààn àànestàmààn. Laitanpa jotain vihreàà pààllekin...