Vihdoinkin

Kukka Päiville! Lähes kaksi vuotta siihen menikin, ennen kuin sain apua kuvien siirtämiseen. Päivi täällä Teneriffan Suomi-kerholla osasi neuvoa. 

Paljon aikaa on kulunut blogi-pimennossa, ja paljon sinä aika on tapahtunut. 

Kaksi kuukautta olen nyt nauttinut auringosta ja lämmöstä, samaan aikaan kun kotimaa on kärvistellyt kylmyyden ja pakkasen kourissa. Samoja lukemia mittari on näyttänyt, mutta eri merkkisellä etuliitteellä.

Euroopan korkein tulivuori, Teide, näkyy makuuhuoneen ikkunasta. Ihan rauhassa se uinailee, päinvastoin kuin Islannin kaverinsa. Loman lopuksi menemme maaliskuussa ihmettelemään, miten maisemat ovat lempisaarellani, LaPalmalla, muuttuneet. Mutta sinne on vielä aikaa. Nyt laittelen kuvia teksteineen yhtä sun toisesta lähimenneisyydessä tapahtuneesta.

Uudet maisemat

31 vuotta yhdessä ja samassa kodissa on nyt ohi. Uuden kodin aamukahvimaisemissa ei ole valittamista! Keurusselkähän siellä pilkottaa. Kunhan edessä olevat lehtipuut varistavat syksyllä lehtensä, maisema avautuu vielä enemmän. Paitsi että maisemat ovat entistä kotia paremmat, on uudessa kodissa HISSI, eikä jyrkkä mäki vaikeuta enää pyöräilyä. Helpottaa kovasti liikkumista. Plussana kakun päällä on se, että Tohtorila odottaa tuossa rannassa. Olenkin uinut nyt hyvin ahkerasti, kun ei tarvitse muuta kuin ottaa pyyhe kainaloon ja vesihoito odottaa muutaman askelen päässä.

Tämä elämänvaihde on oikein ihanteellinen konmarittamiseen, ja olen hyvää vauhtia pääsemässä eroon Kaiken Maailman Romppeista. Olen myynyt tavaraa tuolla Vilikassa (kirppari), olen vienyt tavaraa 4H-nuorten kirppikselle, olen antanut tavaraa pois muuten vain, olen vienyt kirjaston kierrätyshyllylle kymmenittäin kirjoja, ja ikävä kyllä myös roskis on niellyt useamman nyssykän. Kummallista on, etten enää edes muista, mistä  kaikesta olen jo luopunut! Olen päättänyt, että tähän uuteen kotiin en tuo mitään tarpeetonta ?????

Muuttamisen lomassa olen tietysti seurannut olympialaisia. Tässä kuvassa Ruotsin seiväshyppykone Armand Duplantis taivuttelee seivästä niin, ettei kuva ehdi terävöityä. Eniten minua on sykähdyttänyt Venezuelan kolmiloikkaava nainen, Yulimar Rojas. Hän harrasti ensin muita hyppylajeja (pituus ja korkeus), ja opetteli sitten kolmiloikan sosiaalisen median avulla. Ei tarvinnut ketään palkattua valmentajaa, minkä huomaa myös hänen omintakeisesta hyppytyylistään. Todellinen luonnonlahjakkuus. Hattua nostan myös Sara Kuivistolle. Vaikkei hän loppuotteluihin päässytkään, neljä uutta Suomen mestaruutta on mielestäni täysin verrattavissa mitaleihin.

Katsomot ammottavat Tokiossakin tyhjyyttään. Toissa talvena tyhjiä ampumahiihtokatsomoita alettiin asuttaa pahvihahmoilla, nyt katsomon eri väriset tuolit luovat illuusion katsojista.

Metsässä on myös tullut rymyttyä. Kantarelleja alkaa olla ihan mukavasti, samoin mustatorvisieniä, mutta nämä kauniit valkoiset kaunottaret kierrän kaukaa. Valkoinen kärpässieni on tappavan myrkyllinen. Tänään kävin poimimassa mustaherukoita. Niistä tehty smoothie on oikea vitamiinipaukku.

Kuuset notkuvat tänä vuonna uusista kävyistä. On oravilla millä herkutella. 

***

Olen huomannut, että olen saanut päivittäin satoja lukijoita naapurimaasta, Ruotsista. Det skulle vara jätte roligt att veta vem ni är och varför ni läser min blog! Tack att ni är med mig.

Mökkielämää

Sanovat, että mökkielämä voi olla työleiri, mutta minun varpaani nauttivat USEIN laiskottelusta. Nyt on kaikki marjapensaat hoideltu kuivista oksista. Punaherukoissa on kukkia ihan jättimäisesti, karviaiset ja mustaherukat tulevat perässä. Minulle ihan uusi tuttavuus on tyrni, makuhermoja koettelevine marjoineen. Aamuisin laitan puuron sekaan muutaman marjan muiden marjojen joukkoon. Viime kesän itse poimittua marjasatoa täydentää nyt paikallisen suoramyynnin anti. Parin kuukauden päästä on uusi satokausi kiivaimmillaan...

Kahden talon yhteinen roskakatos on varisten unelmakohde. Koska meilläkin  on kellareiden siivous meneillään, eikä noihin kuvan roskiksiin enää mahtunut mitään, löysimme kylän reunamilta oikean roskiskeitaan. Yhden paikallisen roskisfirman = raaka-aineiden kerääjän keskuspaikassa on monenlaisia kontteja, johon ihan ilmaiseksi voi roudata kaikki se, mitä ilman ei moneen vuoteen ole voinut elää.  Nyt meillä on aamupäivisin konmaritettu monen KYMMENEN vuoden edestä.

Iltapäivisin voi sitten tuuletella aivojaan tuttavan mökillä. Nyt siellä kukkivat esimerkiksi valkovuokot...

... ja Ahvenanmaan kansalliskukka kevätesikko.

Omalla parvekkeella hoitelin äsken kaksi tomaattia uusiin ruukkuihin. Mustaherukkapensaassa on NELJÄ ja amppelimansikassa noin 30 marjaraakiletta. Täytyy muistaa hoidella sopimukset marjantoimittajien kanssa, ettei tuo sato ihan ylivoimaseksi kasva. Krassit rehottavat, samoin mausteista salvia, rosmariini, timjami, basilika, persilja ja minttu.

Suomalaiset saa nyt ihan luvan perästä mökkeillä. Heh, heh. Ollaan tähän asti siis kirppuiltu.

***
Huomasin, että bloggailuun on tulossa jotain uutta. Mitähän se mahtaa olla? 

Sukkatehtaalta

Sukkatehtaalla sukkia syntyy. Sekä signoran langoista että omiin lankavarastoihin kertyneistä. On niin mukava istua ja katsella lumihiutaleiden leijumista. Sukkaa pukkaa sekä varpaista että varresta aloitettuna. Lasten sukat kannattanee aloittaa varresta. Pikkuiset jalathan kasvavat niin nopeaan. Sukan kasvattaminen onnistuu parhaiten purkamalla kärkikavennus ja jatkamalla tarvittavat sentit. Ei tartte koko sukkaa purkaa. Aikuisen sukka on mukavampaa tehdä varpaista. Saa istuvammat. Ainaskin minun mielestäni.

***
Kyselin edellisessä postauksesta tuosta aikapankista. Ei tullut vihjeitä. Onkohan osa syynä se, ettette ole päässeet kommentoimaan postaukseeni. Semmoista viestiä tuli Riitalta spostiin. Jos teillä muillakin on ollut samanmoisia vaikeuksia, niin viestiä spostiin, kiitos.
Aikapankki täällä Suomessa taitaa olla sukua saapasmaan tapaan vaihtaa palveluja. Vuoristomajalla on ennen muinoin ollut tapana se, että miehet (miksiköhän vain miehet) kokoontuivat jumalanpalveluksen jälkeen kirkonmäelle setvimään, keneltä voisi pyytää palveluja, kuka on kenellekin palvelun velkaa jne. Rahan tarjoaminen palveluksien tekemisestä olisi ollut loukkaus. Samoja piirteitä olen ollut huomaavinani siellä vieläkin. Mutta lukekaapas tätä kertomusta Sisialiasta. Kulttuuriset erot ovat joskus huvittavia.

***
Muutama tunti vielä, ja sitten alkaa jännitysnäytelmä!
Yllättävän paljon Pekka Haavisto on kirinnyt, mutta aikamoisia kommentteja ihan tutuiltakin on tullut. Onkohan Suomi vielä valmis todelliseen tasa-arvoon vai mennäänkö tuttuja uria?

Lissu Titityy

Sain Marialta Mammanuunista haasteen kertoa oman blogini nimen synnystà. Siispà... Olen syntynyt Tiaisen perheeseen, joten Titityy ilman muuta. Blogia tehdessà alkuhankaluutena oli se, ettà Jyvàskylàssà on lankaliike Titityy, josta en tiennyt mitààn, koska semmoista nimeà ei bloggeri tuntenut. Vielà kerran: EN MYY LANKOJA, enkà villoja enkà muutakaan tarviketta. En ole Lanka-Titityy. Blogini ylàkuvassa on osa isàni maalaamasta postikortista, ja siinà nàkyy myòs hànen nimmarinsa. Myòs kàyntikortissani on tuo tintti, samasta kortista. (Kiitos taas kerran kortin tekijàlle, Seija-systerin toiselle jàlkikasvulle!) Lissuksi minua sanoo sisarusten jàlkikasvu, joten siinàpà se: Lissu Titityy. *** Bloggeri on pari pàivàà nyt temppuillut oikein kunnolla. Esim edellisen postauksen viimeiset kommentit (Merruli ja minà) ovat lennelleet jonnekin. Sain Merrulilta onnittelut voitettuani hànen arpajaissaan ihania juttuja. Minà laitoin kiitokset pikkuiselle onnettarelle, tulevalle eskarilaiselle. On tainnut blogistanian piuhat olla sekaisin... ... Sen sijaan piuhat eivàt olleet sekaisin Milanon La Scalassa, kun Susanna Màlkki meni, johti ja voitti. Oopperatalo sai uuden valtiattaren vaaleasta suomalaisesta. Brava!!!

Tuulet ovat tuivertaneet viime aikoina niin, ettà freesiat piti nostaa turvaan. Vasemmalla on yksi minun tàmàn hetkisistà aseista òtòkkàjahdissa: sitronellakynttilà. Nyt joka huoneessa on vaikka mità, mutta eihàn ulkona voi moista varustelua olla, joten sinne tàytyy varustautua voiteilla ja geeleillà sekà antihistamiinilla. On tàmàkin, mutta taas kerran, onpahan pààskysten pojilla ruokaa!

Nàità aarteita vartioin tarkoin. Laitoin kourallisen viime kesàn krassisadosta multaan, ja luulenpa, ettà ne kaikki itivàt. Nyt vain toivon niiden sààstyvàn perhosten munimiselta. Pààskyt: lennelkàà vaan parvekkeen làhettyvillà. (Pààskyjà on muuten tààllà kahta sorttia: haarapààskyjà ja ràystàspààskyjà. Tuntuvat asustavan kumpikin laji omissa làhiòissààn naapuritalojen kattohirsien alla!)

Melooneja, kirsikoita, aprikooseja... Ei ihan vielà, sillà nàmà ovat Espanjasta. Minà jaksan odottaa paikallisia. Parin viikon pààstà. Ihanaa. Vielà tyydyn mansikoihin. Jos lòydàn niità pienià ja makoisia.

Nàmàkin ovat espanjalaisia. Katsokaa hintaa - 45 e kilo! Toisaalta, samaan hintaan saa sienissà asustavia pikkuisia, valkoisia proteiiniasukkeja. Hui kauhistus. Minà jaksan odottaa, ettà noin kolmen kuukauden kuluttua voin itse (toivottavasti) valita kotimetsistà omat herkkuni.

***

Saapasmaalaiset odottelivat 11.05. Roomaan ennustettua maanjàristystà, jonka piti tuhota Ikuinen Suuri Kylà. Ei tullut. Sen sijaan tuli Etnan purkaus, joka pysàytti pàivàksi làheisen Catanian lentokentàn liikenteen. Sen sijaan tuli Espanjan tuhoisa maanjàristys. Maan sisus elàà Vàlimeren tàllà reunalla. Turvallista viikonloppua, missà sitten asustelettekin.

Nàin meillà - mitens teillà?

Lumiomenan Katjalla oli 14.04. hauska postaus, josta sain kipinàn tàmàn pàivàiseen katsaukseen. Kamera kiersi kirjapaikkoja. Kuvasin ensin ja siivosin/jàrjestelin vasta sitten. Nàin sain todempia kasoja yms. Tàssà ensimmàisessà kuvassa on kasa telkkarin vasemmalla puolella. Sulassa sovussa mm kasvillisuutta, ruokaa, Alvar Altoa, Kekkosta ja karttoja. (Puukiekolta lòytyy paljon muita aarteita ja valkosipulin puristin on Korsikan tuliaisia.)

Ikean kirjahyllystà lòytyy turismiosasto...

... kaunokirjallisuus-, ooppera- ja Montalbano-osasto ymsekalaista...

... askartelua, kasvillisuutta ja ruokaa...

... ja sità sun tàtà vain makuulla pysyvàà.

Sohvalla on sanakirja (tarpeellinen mm telkkua katsoessa), telkkuohjema, Nykynaisen niksikirja (josta kerron làhiaikoina lisàà) ja Kansalaisalmanakka 2011, johon olen merkinnyt Formula -kisojen paikoilleen. Tietysti muutama keskeneràinen kàsityò, joita tikutella ohjelmia katsoessa. (Telkkariohjelmat saavat ihan oman postauksensa tàssà joskus!)

Makkarin kaapiston pààltà lòytyi tàmà kasa: neljà ruokakirjaa ja niiden pààllà Suomen lippu!!! (Lippu oli pienessà maljakossa, jonka tarvitsin kukkia varten, joten lippu oli pààssyt makoisaan seuraan!)

***

Yleensà saapasmaalaiset alkuasukkaat eivàt juuri kirjahyllyjà harrasta. Siis ei kirjoja varten. Jos jonkin sortin kaapistoja on, niissà pidetààn astioita tai koriste-esineità. Lukekaapas muuten Suomimamma Sisiliassa -blogin mainio kuvaus italialaisesta/sisilialaisesta sisustuskulttuurista. Tàssà pienessà vuoristokylàssà olen ainoa baarissa julkisesti lehtià lukeva naispuolinen ihmetys. Varsinkin jos luen urheilulehtià! Ennen kuulematonta. Niin tai nàin, nyt làhden taas Robertolle, ostan cappuccinon, corneton ja La Repubblican, asetun ulkopòytààn ja nautiskelen...

***

Asiasta toiseen, bloggeri temppuilee oikein tyrpeellisesti: Ei suostu julkaisemaan postausta, jàttàà kamalia rivivàlejà tai liimaa kuvat tekstiin jne. Mitens teillà?
***
Edit 20.04. Vaihdoin suositusten mukaan asetusten uusimpaan versioon. Sain syòtyà rivivàlit pois. Saas nàhdà, onnistuuko uudessa postauksessa hommat paremmin. Kiitos vaan Harmaan arjen kommentoijille!

Onnen hetkià

Sain Yaelianilta tunnustuksen, jota arvostan suuresti. (Ja huom, Yaelian: osasin kopioida kuvan tàhàn postaukseen! Sinà uskoit minuun. Kiitos siitàkin.) Nyt pitàisi muistella blogini historiaa ja haastaa sitten joitain niistà, joita ei vielà ole haastettu. 1. Milloin aloitit blogisi? Kun reilu viisi vuotta sitten jàin elàkkeelle ja làhdin mualimalle, aloitin spostiryhmàkirjeen. Ilman valokuvia. Koska kuitenkin tykkààn nàpsià kuvia, hàn houkutteli minua blogistaniaan. En vain aluksi ollenkaan làmmennyt asialle, mutta kun sitten hàn ryhtyi tekniseksi toimeenpanijaksi, jàin melko nopeasti koukkuun. Ensimmàinen postaus oli 17.03.2009, siis kohta kokonaista kaksi vuotta sitten. Synttàrit làhestyy... Silloin on aika taas arpoa jotain... 2. Mikà sai sinut aloittamaan blogisi pidon? Ks. edellinen vastaus. 3. Mità kàsittelet blogissasi? Blogini on oikeastaan erààn sorttinen pàivàkirja. Siis kaikkea, mità nyt arkeen ja juhlaan kuuluu: paljon ruokaa (rakastan suomalaista perusruokaa ja saapasmaan keittiòtà), kàsitòità (suvun geeneissà peritty innostus), luonnossa liikkumista ja luonnon aarteiden kerààmistà (kohta taas metsàstàn villiparsoja!!!), mausteena matkamuistot. Olen erittàin onnellinen siità, ettà blogini kautta olen tutustunut samoilla aalloilla elàviin uusiin tuttaviin. Erityisesti arvostan vuorovaikutteisuutta, sillà silloin ei tule kuljettua liian samoilla raiteilla. 4. Mikà tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin? Se kertoo minun elàmàstàni, siis blogi on ainakin minulle ainutkertainen. Toisaalta ilman teità en tàtà tekisi. Voisin kirjoittaa pàivàkirjaa, salaisesti, mutta teillekinhàn minà tàtà nyt teen, siis julkisesti elàmàstàni kertoen, vuorovaikutusta toivoen. 5. Miten haluaisit blogiasi muuttaa? Koska olen melkoinen tumpeli noissa teknisissà hommeleissa, toivon vaikka synttàrilahjaksi seuraavaa: - Haluan oppia tekemààn kuvakollaaseja. (Minulla on kyllà sità varten ohjelma jossain, mutta, mutta...) - Haluan blogiini kielenkààntàjàn, sillà tiedàn ettà minulla on mm enkun- ja italiankielisià lukijoita, mutta en alkuinnostuksesta huolimatta ole jaksanut kirjoittaa enkuksi. - Haluan oppia viittaamaan aikaisempiin postauksiini, siis ettà lòytyy tààltà ja tààltà ja tààltà... - Haluan sivupalkkiin aiheviittaushommelin. Mutta àlkàà rakkaat ystàvàt yrittàkò olla liian teknisià, sillà minà tipahdan àkkià kàrryiltà. Minà opin parhaiten, kun nààn ja teen. Olen tyystin visuaalis-kinesteettinen oppija. Pelkàn kuullun tai kirjoitetun perusteella en opi mitààn. Minkàs minà sille voin!!! Olen huomannut, ettà monet teistà ovat jo tàhàn haasteeseen vastanneet, joten haastan nyt Oulun KouluKunnan. He kyllà tietàvàt, ketà minà tarkoitan!!! Kàvin alkuviikosta Jyvàskylàssà. Olen kauan metsàstànyt Ainoja! Mutta eihàn tààllà Keuruulla ole kuin yksi kenkàkauppa, eikà siellà sopivankokoisia Ainoja ole ollut. Jyvàskylàn Sokkarilla oli vaikka minkà sorttista Ainoa ja Reinoa. Nyt on minullakin omat. Saapasmaahan làhtevàt. Ehdottomasti. Ei sitten kivilattiat haittaa. Olen suuresti ilahtunut nykynuoristosta: hyvin moni tallustelee vastaan vaaleanpunaisilla tai perinteisillà Reinoilla. Kun vielà muistaisivat laittaa pipon pààhàn!

Samalla reissulla jalkani vetivàt Sokkarin lankaosastolle. Vaikka olin itseltàni lankojen ostamisen kieltànyt. Mutta kun oli ne Sokkarin lahjakortit. Valkoinen hàrpàke on jo saanut kaverin ja posteilee huomenna Marialle. Tuo eri liikkeiden jàsenyysjuttu on muuten aika ovelaa, sillà esim Keuruun LòytòTexistà saamoja lankoja saa 50 senttià halvemmalla per kerà!

Lankojen ohella kankaat tuppaavat ihan vàngellà minun kassiini. Piipahdin Marimekossa, mutta selvisin ilman yhtààn kangaspalaa. Sen sijaan Tampellan Muksuviikkojen annista osa oli ihan PAKKO ostaa. Aina tàytyy varastossa olla jotain, josta saa muksuille mukavaa.

***

Lopuksi on ihan pakko kertoa taas saapasmaalaisista:

Kaupassa, baarissa jne on pidettàvà reippaasti puoliaan, jos aikoo joskus pààstà ulos. Etuilu kuuluu alkuasukkaiden etuoikeuksiin. Minua on asiasta valistettu, mutta kun minulla yleensà ei mihinkààn kiire ole, nostelen vain hartioitani, kun takaani kuuluu kiireisen (?) asiakkaan tilaus. Asia tuli mieleeni, kun luin Brunetti's Cookbookia. Donna Leon osaa asian kertoa todella herkullisesti. Minà olen vain kerran pitànyt tomerasti puoliani: Tocca a me! Meni nuori mies ihan noloksi ja jopa pyysi anteeksi.