Hyvää ja värikästä juhannusta

Pihan juhannusruusu aloittaa kukintansa. Just oikeaan aikaan. Viime vuonna ruusu kukkii jo paljon aikaisemmin, mutta tänä vuonna lämpö on saanut odottaa. Vastaa yksi helteinen päivä, ja nytkin mittari on noussut nippa nappa yli kymmenen asteen. Eikä sada! Ihmeellinen alkukesä.

Toissa iltana vettä satoi kaatamalla. Toisaalta se tekee luonnolle hyvää....

... varsinkin lupiinit ovat innoissaan ja uhkaavat peitota muun kasvillisuuden...

... nämäkään harakankellot tuskin pärjäävät ensi suvena.

Kyllä Keuruullakin osataan maalailla 'muraaleja'. Tässä nuorten maalaama Elonkehä tuolla Tervan montun temppuradan reunan katoksessa. 

Uimalaitoksen seiniä olen ihaillut jo useamman vuoden.

Tämä luvallinen taiteilu on auttanut esimerkiksi siihen, ettei alikulkutunneleiden seiniä ole töhritty. Hyvä nuoret taiteilijat!

Tänään on Keuruun kesäkisat, mutta kovin vähän oli katsojia. Minäkin kävin vain kuvaamassa. Muuten kylällä oli hiljaista, sillä kansa on nyt mökeillään. 

Ajattelin piipahtaa illalla katsomassa, poltetaanko Lompparin rannassa kokko. On sen verran satanut, ettei ole pelkoa tulen leviämisestä.

Loppukuvana Egyptin kolmen väristä hiekkaa (Assuanin punaisen ja Punaisen meren valkoisen välissä Gizan pyramidin väliväri). Hiekassa saapasmaasta saatu ilmakasvi ja Laosista tuotu tinasta tehty kilpikonna. Matkailu avartaa ja tuo mukavia muistoja.

Hyvää juhannusta kaikille ja kaikkialle. Katsoin äsken tilastoja, ja lukijoita oli piipahtanut vuorokauden sisällä 57:stä maasta kaikista muista maanosista paitsi ei Antarktikselta.

Tervetuloa lämpö

Vihdoinkin lämmintä! Pihan valkovuokot ilahduttavat, ja ainakin tämän viikkoa on mahdollisuus nauttia auringosta. Toivottavasti.

On aika...

...  nousevan kuun aikaan täyttää tyhjät veskipaperirullat mullalla ja piilottaa siemeniä multaan. Hernettä, papua, pinaattia, hajuher että ja kahden sortin krassia. Parvekkeella odottelee jo orvokkeja, pelargonia, parvekehortensia ja ruusupurkki. Värimaailma on vaaleaa ja sinistä. Yöpakkasia ei nyt ole luvassa, joten enää ei tartte kuskata kasveja sisään ulos sisään ...

Ei, en minä ovia lukitse, vaan kaupunki laittoi uimakopin kesäksi säppiin! Nyt sitten mennään tuohon rantaan aamu-/saunatakkisillaan.

Toivotaan vaan, ettei vesi enää kauheasti nouse, ettei tartte astua rappusilta suoraan laineisiin.

Kävelin äsken kylille, ja näin kuinka hauet etsivät kutupaikkaa ihan tien kupeessa.

Naapurin leikkimökki on kohta veden saartama, siis saarimökki!

Pari yötä sitten aurinkomyrsky loi taivaalle upeaa loimua ja maahan kunnon tuulen. Pihan puut taipuivat uskomattomiin kulmiin. Luonto on ihmeellinen.

Ruma, maukas, kaunis

 Ruma kuin mikä. Mikä?

Mutta maukas kuin mikä. Mikä? Mikä?

Kaunis kuin mikä. Mikä?

Uusia asioita vanhoilla kuvilla

Miksiköhän bloggeri on kuvien siirtämislakossa? Kohta kuukauteen en ole voinut laittaa blogiin uusimpia kuvia! Puhelin vain ilmoittaa, että päivittäminen on tauolla. Olen kyllä päivittänyt itse kapineen aina kun se sitä on kaivannut. Olen kärsivällisesti odotellut, mutta nyt riittää. Käytän vanhoja kuvia, kunnes siirtämislakko loppuu. Loppuihan puumiesten lakkokin kestettyään melkein neljä kuukautta. 

Voisikohan lakko johtua siitä, kun käytän hommaan puhelimen dataa, en erillistä mokkulaa? 

Tässä pitäisi olla kuva parvekkeeni mahtavasta lasituksesta. Pääsevät nämäkin Teneriffalta suomalaiseen multaan kotiutuneet pistokkaat nauttimaan lähes kasvihuonemaisesta lämmöstä. Nyt odotan seuraavaa nousevaa kuuta, että voin laittaa multaan auringonkukan siemenet.

Vanha kuva auringonkukan ja tummien minitomaattien siemenpusseista. Tomaatit ovat muutaman sentin korkuisia ja totuttelevat päivän lämpiminä tunteina parvekkeeseen. Öisin on vielä pakkasta, joten sisään ja parvekkeelle, sisään ja parvekkeelle...

Auringonkukat saavat edelleen ajatukseni Ukrainaan. Sieltä paenneita ihmisiä asuu myös Keuruulla, yksi perhe tuossa naapuritalossa. Heihin tutustun tänä iltana. Omassa talossani asuva mummeli, itse 4-vuotiaana Karjalasta pakoon joutunut, on kutsunut perheen illalliselle ja minut hän pyysi avuksi ja tueksi. Perheen neljästä lapsesta yksi kuulemma puhuu vähän englantia, joten varmaan alkuun päästään.

Nyt alkaa taas tuo kasvien roudaaminen parvekkeelle: persilja, ruohosipuli, rosmariini, tomaatit ensin, basilikat vasta, kun lämpömittari näyttää yli 10 astetta. Plus noista viherkasvien taimia. Sormia syyhyttää...

Lentosuukko ja muuta elämää

 Olis taas Helenalle hommia. Mitäs nämä on?

Jotain erikoista tapahtui piazzalla. Kovasti kiinnostuin. Tuota valkopuseroista naista tällättiin. Paikalla oli 13 ihmistä, joita yksi ihanan näköinen nuori mies komenteli/ohjasi Piazzalle oli ajettu myös hieno auto, jota nainen alkoi ajaa. Hän ajoi pari metriä, peruutti, ja ajoi taas... monta kertaa. Tuntui tutulta touhulta. Filmauspuuhissahan siinä oltiin. Minä tein asiaa baariin. Sopiva hetki kahville. Baarin väki vahvisti: jotain musiikkivideota siinä kuvattiin.

Paluumatkalla sitten kysäisin myös touhuajilta ja sain saman vastauksen. En halunnut häiritä enempää, vaan menin kotiin. Seurasin kuitenkin aina välillä piazzan menoa. Tuli mieleeni oma filmitähtenä oloni. Tosin en vieläkään ole sitä elokuvaa nähnyt. Täytyypä katsoa, josko yli tube näyttäisi.

Koko päivän samaa kohtausta. Edes takaisin. Hämärän tullen joukko pakkasi kimpsunsa, ja koska he olivat aivan makkarini alapuolella, huusin bravo. Silloin ohjaajakomistus lennätti minulle suukon!!! Lopun päivää olin ihan onnesta soikeana. Vähemmästäkin.

Aina välillä olin puuhannut hyödyllisempääkin: keittiön työtaso kaipasi öljyämistä. Ja hyvää jälkeä tuli. Samalla öljysin pihlajapuisen leikkuulaudan. Hyvää jälkeä siitäkin tuli.

Maantie alabaarin kohdalla kiemurtelee kuin Amerikasta Suomeen toimitettu tie (?). Olin kerran cappuccinolla, kun helikopteri laskeutui tuohon oikealla näkyvään mutkaan hakemaan sairaalaan vietävää sydänpotilasta. Taitavasti lentäjä toimi, ja jälkeen päin kuulin, että potilas pääsi nopeasti hoitoon.

Alemmassa kuvassa on taas jotain luonnon antia. Mikä  puu/pensas mahtaa tehdä tuommoisia marjoja?

Ajankohtaista

Soiden keltaista kultaa! Yleensa lakka-aikaan on aina kuumaa, mutta kyllä tämä kesä on ihan omaa luokkaansa: hellepäivä hellepäivän perään. Lämpömittari osoitti 27 astetta plussaa! Mutta koska minua ei pidättele mikään, jos tiedän, että saalistusaika on alkanut, niin suolle on päästävä. Saaliskuva on kyllä lavastettu: yhden marjan kaveriksi laitoin muutaman kaverin, sillä saalis jäi pieneksi. Vain litran verran pikkuveljen kanssa yhteensä. Mutta PAARMOJA oli pilvin pimein. Kun lisäksi vaatteet (pitkät housut ja pitkähihainen huppari) alkoivat painaa hiestä lionneina aina vain enemmän, minulle riitti. 

Suon reunassa oli jonkin verran mustikoita, mutta ne olivat suurimmaksi osaksi raakoja ja kypsätkin pieniä ruppusia. Ei kiitos! Voi olla, ettei Thermacellille ole tänä kesänä käyttöä.

Mansikka-aikakin lopahti tykkänään, vain vajaat kaksi viikkoa. Pelloille jäi paljon pieniä kuivuneita marjoja. Harmittajaa viljelijän puolesta.

Vatut ovat seuraavana saalistuslistalla. Samalla odotellaan, josko nuo ukkossateet nostaisivat sieniä esiin. 

Toisaalta, minulla on vielä viime vuodelta lakkoja, mustikoita ja monenlaisia sieniä, mutta eihän minua niinkään saalis kiinnosta vaan itse saalistaminen!

Nestettä kuluu litratolkulla, Kahvin tilalla juon rannalla yleenä jotain kivennäisvettä ja kotona tomaattimehua, josta tykkään tosi paljon. Systeri toi mustaherukanlehdistä tehtyä mehua (Louhisaaren juoma), joka maistuu poreilevien vesien kanssa. Täytyy huolehtia monenlaisten suolojen ja kivennäisten saannista, ettei helle pehmitä liikaa. 

Torstaina sain toisen piikin, joten nyt on matkustelu helpompaa. Saa nyt nähdä, miten korona muuttaa suunnitelmia. Finnair jo lähestyi ja muutti lentoaikani iltapäivästä aamupäivään. Koska se ei minulle sovi, tartuin luuriin. Kuuntelin vartti tunnin pimputtelua ja selittelyä, kuinka kaikki asiakaspuhelimet on varattu. Lopulta sain lennon siirrettyä seuraavan päivän iltapäivälle. Korona oli kuulema syy muutokselle. Minun tulkintani on se, että Finnair houkuttelee ihmisiä lennoille ja sitten kerää aina yhden koneellisen täyteen muilta lennoilta. No, minua ei vekslailu haittaa, kunhan lento on iltapäivällä, jotta pääsen junalla Keuruulta suoraan kentälle, enkä tarvitse olla Hesassa yötä. Ja ainahan voi koronatilanne muuttaa suunnitelmia, joten odotellaan nyt.

Huomenna se sitten ratkeaa: Italia vai Englanti! Kyllä minä saapasmaata kannatan, sillä joukkue on tosi taitava, muutenkin kuin filmaamisessa. Enkä kyllä yhtään tykkää joidenkin  englantilaisten käyttäytymisestä. Voipi olla kamppailua muuallakin kuin kentällä.

Sain systeriltä alkukesästä ahkeraliisan taimia, ja nyt ne alkavat kukkia innoissan. Tykkään. 

Mutta systerin antama keijunmekko ei suostu kukkimaan, ei edes nuppuilemaan. Lehdet vain käpristyvät reinoiltaan. Mitään elikoita en niissä kyllä näe, Mikähän kasvia vaivaa? Helena yleensä tietää.

Kesien kesä

Munaleikkurilla voi leikellä muutakin kuin kananmunaa. Veljeni vaimo sen todisti. Saa marjat nopeasti viipaleiksi pakastamista varten. Pari kiloa odottaa tuossa viipalointia. Olen tällä viikolla joka aamu käynyt poimimassa tuon pari kiloa + mitä vatsaan marjoja jo pellolla on sujahtanut. Tosin päivä päivältä on suu käynyt aina vähemmän, onhan kaikella rajansa, mansikkahimollakin.

Mansikkamaan reunalla näin myös kesän ensimmäiset kissankellot, ja nyt kun olen tarkentanut näkemistäni, niin kissankellotuppaita on siellä sun täällä, missä lupiinit eivät tilaa ole vallanneet.

Muutamaa postausta sitten kuvasin Tohtorilan rannan lemmikkiuimarit. Nyt ne ovat kasvaneet jo emonsa kokoisiksi, ja siellä ne uiskentelevat lasten kanssa. Ovat kesyyntyneet ihan kokonaan. Emo vartioi, että kaikki 11 karvapalloa on hänen lähellään. Iskä on jossain muualla! Äsken kahvirannassa seurasin pikkuisia västäräkin poikasia. Olivat vielä ruskehtavia palleroisia, mutta pyrstö teki aikuismaista, lajille tyypillistä heilumista. Olivat arkoja, joten kuvaaminen jäi.

Ellukin (lue  siipirataslaiva Elias Lönnrot) aloitti tunnin risteilyt. Neljä kertaa viikossa heinäkuun ajan on mahdollista ihailla Keuruun upeaa järvimaisemaa. Tervetuloa vaan. 

Onhan tämä kesä ollut kesien kesä. Viikonlopullekin luvassa noin 30 astetta - varjossa. Minulle kyllä riittäisi vähempikin. Nautitaan silti elämisestä: aamupäivisin marjojen perässä, iltapäivisin siestaillaan mahdollisimman pimennetyssä tilassa ja iltaisin ??? Katsotaan tietysti jalkapalloa omasta kiikkustuolista, eikä esim Pietarin areenalta. Pysytään terveempinä. En minä kyllä edelleenkän ymmärrä pelin säännöistä, mutta kyllä minäkin näe, mikä joukkue pelaa hyvin ja innostuneesti ja mikä vain muodon vuoksi. Anteeksi. Ja sitten alkaa olympialaiset - kait?

Mökkielämää

Sanovat, että mökkielämä voi olla työleiri, mutta minun varpaani nauttivat USEIN laiskottelusta. Nyt on kaikki marjapensaat hoideltu kuivista oksista. Punaherukoissa on kukkia ihan jättimäisesti, karviaiset ja mustaherukat tulevat perässä. Minulle ihan uusi tuttavuus on tyrni, makuhermoja koettelevine marjoineen. Aamuisin laitan puuron sekaan muutaman marjan muiden marjojen joukkoon. Viime kesän itse poimittua marjasatoa täydentää nyt paikallisen suoramyynnin anti. Parin kuukauden päästä on uusi satokausi kiivaimmillaan...

Kahden talon yhteinen roskakatos on varisten unelmakohde. Koska meilläkin  on kellareiden siivous meneillään, eikä noihin kuvan roskiksiin enää mahtunut mitään, löysimme kylän reunamilta oikean roskiskeitaan. Yhden paikallisen roskisfirman = raaka-aineiden kerääjän keskuspaikassa on monenlaisia kontteja, johon ihan ilmaiseksi voi roudata kaikki se, mitä ilman ei moneen vuoteen ole voinut elää.  Nyt meillä on aamupäivisin konmaritettu monen KYMMENEN vuoden edestä.

Iltapäivisin voi sitten tuuletella aivojaan tuttavan mökillä. Nyt siellä kukkivat esimerkiksi valkovuokot...

... ja Ahvenanmaan kansalliskukka kevätesikko.

Omalla parvekkeella hoitelin äsken kaksi tomaattia uusiin ruukkuihin. Mustaherukkapensaassa on NELJÄ ja amppelimansikassa noin 30 marjaraakiletta. Täytyy muistaa hoidella sopimukset marjantoimittajien kanssa, ettei tuo sato ihan ylivoimaseksi kasva. Krassit rehottavat, samoin mausteista salvia, rosmariini, timjami, basilika, persilja ja minttu.

Suomalaiset saa nyt ihan luvan perästä mökkeillä. Heh, heh. Ollaan tähän asti siis kirppuiltu.

***
Huomasin, että bloggailuun on tulossa jotain uutta. Mitähän se mahtaa olla? 

Arrivederci

Viimeisen 'loma'aamun cappucino on juotu ja ihailtu parvekkeelta avautuvaa maisemaa yli Tiber-joen laakson kohti etruskien entisiä elinpaikkoja.

Paluumatkalla ihailtu kauden kukkaloistoa. (Maljakossa hortensian kukkaoksa keski kaksi viikkoa!)

Nuuhkittu lehmuksen kukkien tuoksua. (Huom! Kuvaa täytyy katsoa hieman niska kenossa, anteeksi!)

Ostettu kaupasta vielä vihertäviä tomaatteja lounaan salaattiainekseksi.

Ja sitten Arrivederci Roma. Norwegian lentää ihan kaupungin päällä, ja jos oikein tiiraatte, niin tuon valkoisen rinkulan vasemmalla puolella Tiberjoen rannasta lähtee kaksi suoraa katua kohti Vatikaania. (Kannattaa varata paluulennolle istuinpaikka A5, niin näkee koko kaupungin ylhäältä käsin.)

Ja lopuksi kuva-arvoitus: Minkä rakennuksen seinää tämä seinämaalaus koristaa?