Valoa, aurinkoa,merta ja sen antimia

Ensimmäisen majapaikan ranta oli enimmäkseen  mustaa hiekkaa ja kiveä. Tuuli oli niin kovaa, ettei uintihaluja löytynyt. Mekon ja kalsareiden lisäksi tarpeen oli villatakki ja kevyttoppis. Valoa ja aurinkoa sentään riitti noin 10 tuntia.

Ajuyin majapaikka oli kaukana ns turistirannoista, mutta oli kylässä muutama rantabaari. Minä rakastan kaikenlaisia merenantimia, varsinkin rapuja ja sinisimpukoita. 

Auringonlaskut olivat aina komeita.

Toinenkin majapaikka sijaitsi meren rannalla. Vaikka Gran Tarajal ei ole turistien kansoittama, tunnelma oli kaupunkimainen. Rantakadulla oli useita baareja ja ravintoloita.

Alakerrassa oli paikka, jossa söin herkullisen rapusalaatin ja karmean pizzan. Tai palan pizzasta, sillä loppu jäi syömättä.

Tämä viimeinen majapaikka on ihan rannassa, semmoinen hippityyppinen kokoelma rakennuksia, ihmisiä ja eläimiä. Kauppoja tai baareja ei ole, joten itse on ruokansa laitettava. Tosin uuni ei toimi, eikä lämmintä vettä aina ole.

Kolme viikkoa Fuerteventuralla on kohta takana. Tulin tänne toiveissa valo, lämpö ja meri ja meren antimet. Valoa on ollut, lämpöä enemmän kuin Suomessa tällä hetkellä, mutta tuuli on tehokkaasti vähentänyt auringon lämmöstä suuren osan, eikä uikkareilla ole ollut käyttöä. Merta on ollut ja merenaallot ovat paikoin olleet huimia. Ainoa kurja puoli on ollut se, ettei korkean paikan kammo ole helpottanut, päin vastoin. 

Huomenna siirrymme Teneriffalle. Viestit sieltä kertovat, että tulossa on viime vuoden kaltainen joulun aika: rajoituksia lisätään ja tapahtumia perutaan. Korona sulkee joulun sisälle. MUTTA onhan valoa, aurinkoa ja merta ja varmaan taas löytyy meren antimiakin.

Ja joulun jälkeen siirrymme majapaikkaan, jossa pääsen hoitamaan puutarhaa. Sitä odotan, eikä sitä iloa korona vie.

Ajankohtaista

Soiden keltaista kultaa! Yleensa lakka-aikaan on aina kuumaa, mutta kyllä tämä kesä on ihan omaa luokkaansa: hellepäivä hellepäivän perään. Lämpömittari osoitti 27 astetta plussaa! Mutta koska minua ei pidättele mikään, jos tiedän, että saalistusaika on alkanut, niin suolle on päästävä. Saaliskuva on kyllä lavastettu: yhden marjan kaveriksi laitoin muutaman kaverin, sillä saalis jäi pieneksi. Vain litran verran pikkuveljen kanssa yhteensä. Mutta PAARMOJA oli pilvin pimein. Kun lisäksi vaatteet (pitkät housut ja pitkähihainen huppari) alkoivat painaa hiestä lionneina aina vain enemmän, minulle riitti. 

Suon reunassa oli jonkin verran mustikoita, mutta ne olivat suurimmaksi osaksi raakoja ja kypsätkin pieniä ruppusia. Ei kiitos! Voi olla, ettei Thermacellille ole tänä kesänä käyttöä.

Mansikka-aikakin lopahti tykkänään, vain vajaat kaksi viikkoa. Pelloille jäi paljon pieniä kuivuneita marjoja. Harmittajaa viljelijän puolesta.

Vatut ovat seuraavana saalistuslistalla. Samalla odotellaan, josko nuo ukkossateet nostaisivat sieniä esiin. 

Toisaalta, minulla on vielä viime vuodelta lakkoja, mustikoita ja monenlaisia sieniä, mutta eihän minua niinkään saalis kiinnosta vaan itse saalistaminen!

Nestettä kuluu litratolkulla, Kahvin tilalla juon rannalla yleenä jotain kivennäisvettä ja kotona tomaattimehua, josta tykkään tosi paljon. Systeri toi mustaherukanlehdistä tehtyä mehua (Louhisaaren juoma), joka maistuu poreilevien vesien kanssa. Täytyy huolehtia monenlaisten suolojen ja kivennäisten saannista, ettei helle pehmitä liikaa. 

Torstaina sain toisen piikin, joten nyt on matkustelu helpompaa. Saa nyt nähdä, miten korona muuttaa suunnitelmia. Finnair jo lähestyi ja muutti lentoaikani iltapäivästä aamupäivään. Koska se ei minulle sovi, tartuin luuriin. Kuuntelin vartti tunnin pimputtelua ja selittelyä, kuinka kaikki asiakaspuhelimet on varattu. Lopulta sain lennon siirrettyä seuraavan päivän iltapäivälle. Korona oli kuulema syy muutokselle. Minun tulkintani on se, että Finnair houkuttelee ihmisiä lennoille ja sitten kerää aina yhden koneellisen täyteen muilta lennoilta. No, minua ei vekslailu haittaa, kunhan lento on iltapäivällä, jotta pääsen junalla Keuruulta suoraan kentälle, enkä tarvitse olla Hesassa yötä. Ja ainahan voi koronatilanne muuttaa suunnitelmia, joten odotellaan nyt.

Huomenna se sitten ratkeaa: Italia vai Englanti! Kyllä minä saapasmaata kannatan, sillä joukkue on tosi taitava, muutenkin kuin filmaamisessa. Enkä kyllä yhtään tykkää joidenkin  englantilaisten käyttäytymisestä. Voipi olla kamppailua muuallakin kuin kentällä.

Sain systeriltä alkukesästä ahkeraliisan taimia, ja nyt ne alkavat kukkia innoissan. Tykkään. 

Mutta systerin antama keijunmekko ei suostu kukkimaan, ei edes nuppuilemaan. Lehdet vain käpristyvät reinoiltaan. Mitään elikoita en niissä kyllä näe, Mikähän kasvia vaivaa? Helena yleensä tietää.

Valo enenee

Aurinko nousi tänään 8.22 ja laski 16.49 ja hämärä aika päälle. Kun lisäksi lunta on penkoittain, ulkona on hyvin keväisen oloista. Silti ulos mentäessa on muistettava runsas kerrospukeutuminen. Öisin pakkasta on reippaasti, eikä päivisinkään aurinko vielä lämmitä kovin paljon.

Mitäs ajattelette näistä kuvista? Kun tätä tilateosta tehtiin jäälle kirjaston rannassa, seurasin hommaa kauempaa, mutta en mennyt silloin kysymään asiasta. Minulla on kyllä oma tulkintani, mutta olisipa mukava kuulla teidän ajatuksianne.

Kirjaston rannasta on nyt hyvä polku jään. Se lyhentää kylillä käyntiä puolella. Toisaalta, mihinkäs minulla kiire.

Koronaa on nyt ihan lähellä, tuolla parin sadan metrin päässä olevassa entisessä työpaikassani, Kivelän koululla on yksi 5-luokkalainen saanut tartunnan. Koko luokka on karanteenissa. Kunnassa on nyt todettu yhteensä 11 tartuntaa. Onneksi ei enempää. 

Veriappelsiinimehun voimin sitä jaksaa rokotetta odotella. 

Valkoinen kaktukseni on kukkinut syksystä koko ajan. Joskus pari kukkaa kerrallaan, joskus enemmän. Täytyy taas viedä kesäksi kuivaan paahteeseen. Taitaa tykätä siitä.

Missä sinä olit?

Viruksen vuosipäivä Suomessa. Missä sinä olit vuosi sitten, kun Lapissa paljastui maamme ensimmäinen koronatartunta? Itse taisin istua telkun ääressä kummastelemassa outoja uutisia. Vuoden aikana uutisia sitten onkin tullut joka tuutista. Nyt tartuntoja Suomessa on 44039 ja koko maailmassa 101 000 000! Varsinkin nuoriso ei aina oikein ymmärrä asian vakavuutta. Viime päivinä esimerkiksi Jyväskylässä on kahdesta eri paikasta (kuntosali ja ravintola) levinnyt (tällä hetkellä) 150 tartuntaa ja yli 1000 on määrätty karanteeniin.

Missä sinä olit 22.11.1963, kun Yhdysvaltojen silloinen presidentti J F Kennedy murhattiin Texasissa? Minä istuin kotona lukemassa kokeisiin ja kuuntelin samalla radiota. Tuntui epätodelliselta, mutta kovin kaukaiselta.

Missä olit 11.09.2001, kun New Yorkissa kaksi lentokonetta lävisti World Trade Centerin kaksoistornit? Minä olin juuri tullut koulusta ja lysähtänyt katsomaan telkkaria. Ensin luulin katsovani jotain sotaelokuvaa, kunnes kauheus paljastui täysin todeksi sodaksi.

Maailmassa on tapahtunut, tapahtuu, tulee tapahtumaan paljon ei-mukavia asioita. Siksi ihan tavallinen auringonlasku tänä talvinena perjantaina oli uskomattoman kaunis. Tänään tuli mukavia uutisia siitä, että Euroopan lääkevirasto on hyväksynyt AstraZenecan rokotteen. Kyllä tämä tästä. Pestään käsiä, pidetään maskeja ja etäisyyttä. Mukavaa viikonloppua.

Auringonpistos-vaara

Ihan jännittää, sainko tänään auringonpistoksen! Toisaalta, onneksi keltainen mollukka ymmärsi näkyä vain pienen tovin ja senkin melkoisen harson takaa. Eipä ole tarvinnut kuukauteen pelätä aurinkoa. Huomiseksi uhkaa taas näkyä! Huiii! Se nousee 9.43 ja laskee 15.10, siis 5h27min varottavaa aikaa.Täytyy kait kaivaa aurinkolasit, -rasvat ja hellehattu esille. Uikkarithan minulla on jo käytössä, avannossa.

Kävin tänään tukanleikkuussa ja samalla täydentämässä lähdevesivarastoja. Vaikka kodin hanoista tulee ihan hyvää vettä, ei ole lähdeveden voittanutta.

Minulle on kehittynyt ihan omanlainen systeemi, jotta (Lidlin)mehupullot pysyvät autossa pystyssä: pullojen pahvikehikot kassiin ja kuusi pulloa aina kehikkoon. Siinä se. Nyt on taas 18 litraa juoma- ja kahvivettä.

Talvi tulla tupsahti oikein kunnon pakkasen kera. 12 astetta tänään. Mutta koska ilma on kuivaa ja tyyntä, ei kylmyys tunnu ollenkaan hassummalta. Tohtorilassa vesi on nollan kieppeillä.

Niin se korona löysi sitten Keuruullekin. Kuusi tapausta eiliseen mennessä. Tietokohan tästä vihulaisen läheisyydestä on aiheuttanut sen, että kaupoissa ei enää juuri ole maskitonta asiakasta, vaikkei mitään maskipakkoa olekaan, ainakaan vielä. Toivottavasti rokotukset pian saadaan olkavarteen. Hidasta tuntuu kiire olevan. Ei auta kun pysyä kotona.

No, onneksi 'karanteenissa' on edes telkkari. Montalbano on nyt ollut seuranani kuuden viikon aikana. Joitakin osia olen  uudelleenkatsonut kolme kertaa ja olen nyt vakuuttunut siitä, että komissarion uimisia leikataan ja liimataan aina tarpeen mukaan. Ai mistä tiedän? No tuosta oikealla olevasta rakennuksesta. Jos uimakohtauksissa näkyy nuo parvekkeet, kuvaukset ovat vanhoja.

Näissä uusimmissa jaksoissa ei parvekkeita enää ole. MOT

Ajattelin, etten enää puutu oranssitukan toilailuihin, mutta pakkohan se on: Ei ole kaikki muumit hänellä kotona, tai oikeastaan, ei siellä tunnu olevan enää yhtään muumia kotosalla. Pakoon ovat juosseet. Anteeksi ilkeyteni.

Yksin kotona

Vielä kuukauden verran pimenee, kello 15.00 on jo täysi pimeys. Nyt tarvitaan valoa, vaikka keinotekoisesti, kun edes ensi lumi ei pysynyt näillä korkeuksilla maassa kuin yhden päivän. Aamuisin käytän tunnin verran kirkasvalolamppua, ja haaveilen kesästä...

Ainahan voi katsella vanhoja kuvia. Saapasmaan ...

 

... ja Maltan kesää...

 

... Montalbanon rantaa...

 

... Lanzaroten viinitarhoja...

... tai sitten ihan oman kylän rantakahvilaa ja ukkospilviä Keurusselän yllä. Saattaahan nimittäin elämä jatkua kotoiluna vielä ensi kesänäkin. On nuo koronauutiset sen verran huolestuttavia. Juuri uutiset kertovat, kuinka Keski-Suomessakin ovat tartunnat pompanneet huimasti ylöspäin. Huiii! Keuruulla ei onneksi ole yhtään sairastunutta, vielä ...

Tänään olisi minulla ollut mahdollisuus ottaa flunssarokoite, mutta ne olivat loppuneet jo pari päivää sitten. Toisaalta en ehkä olisi koko rokotetta edes ottanut... Nyt täytyy miettiä ...

Aamulla juutuin telkkarin ääreen, kun siellä haastateltiin Anna-Stina Nykästä, Helsingin Sanomien toimittajaa. Häneltä on ilmestynyt pakinakokoelma Yksin kotona. Varasin sen välittömästi Keuruun kirjastosta.

Joulukuu on ihan lähellä... ja pikkujoulut... Pitäisköhän näiden tonttujen miettiä tuota etäisyyttä!

Aurinkoa odotellessa

Pikkuinen aurinko syksyisen harmaassa metsässä, taivaalla keltainen mollukka piilottelee paksun pilvimassan yläpuolella. Naisella on aina oikeus muuttaa mielipidettä, niinpä minäkin päätin lähteä lauantaina katsastamaan sienitilannetta, vaikka pakastin pursuaa edelleen aiemmin saatua saalista. 

Kantarelleja ja suppiksia löytyi ihan mukavasti. Tosin kantarellit olivat jo kakkos-kolmoslaatua, mutta suppiksista osa oli ihan kelvollista ainesta sienimuhennokseen. Silti päätin, että nyt riittää. Tai mistä sitä tietää, kun säätiedotus lupaa yli kymmentä plusastetta, jos vaikka herkkutatit alkaisivat kolmannen putkahtamisvaiheen! 

Metsässä tapaa nyt monenlaisia putkahtelijoita: mielenkiintoisen näköiset eliöt auttavat koivua lahoamaan. Täytyy ensi keväänä käydä katsomassa, miten työ on edennyt.

Ostin kukkakimpun, jossa oli liljoja, vaikka olin jo päättänyt, ettei enää liljoja. Miksikö? No kun nuo keltaiset hedenorkot pölyttelevät itiöitä, joiden keltainen väri värjää KAIKEN. Nyt putsasin keittiön allastasoa kauan. Sitten leikkasin nuo pötköt pois, mutta eihän kukka enää kaunis ollut. HÖH!

Hemmottelen itseäni silloin tällöin istumalla valmiiseen ruokapöytään. Viikolla kävin pizzalla. Suosikikseni on nyt tullut Mexicana, jossa on saapasmaalaisten kummaksumaa täytettä, ananasta. Mutta eihän saapasmaa ole Meksiko, ja minusta ananas sopii hyvin mausteisen makkaran kaveriksi

Saapasmaassa on kyllä suurempiakin huolia kuin yksi ananastäyte. Vaikka Napolin seutu on nyt yksi pahimpia koronakeskuksia, raivokkaimmat tosinajattelijat löytyvät Milanosta, Roomasta ja Palermosta. Öiset ulkonaliikkumiskiellot kuumentavat kuumakalleja. Onneksi jälkikasvun kotiseudulla elämä on suhtkoht rauhallista. Vain maskipakko kodin ulkopuolella on merkki muuttuneesta elämästä.

Tuolta merten tuolta puolen kantautui uutinen, jossa eräs oranssitukka väitti lääkäreiden saavan suuren palkkion jokaisesta koronaan kuollesta ihmisestä. Huomenna alkaa toivottavasti uusi, asiallinen aika, ei vain Amerikkaan, vaan heijasteena koko maailmaan. Ja ainahan voi eräs jatkaa tosi-tv-tähtenä!

Minä aion seurata vaalitapahtumia tämän pikkuisen apulaisen kanssa. Telkussa joku näytti, kuinka kuohuviinipullon korkkia pyörittämällä jalkapöydän alla akupisteissä tuntuu mukavalta. Pullon aion myös hankkia, mutta sen korkkaan vasta, jos ja KUN ...

Kukista asiaan ...

Koska en nyt voi matkustella, olen taas hurahtanut hoitelemaan huonekasveja. Tämän herttaköynnoksen esi-kasvi löytyy vuosikymmenten takaa, jolloin yhdellä matkalla näin kukkakaupan ikkunassa jättimäisen yksilön. Matkusteluvuosina se kyllä kuoli minulta, mutta onneksi systerini oli halunnut siitä oksan, josta minä sitten sain myöhemmin uuden alun. Köynnös on nyt alkanut taas kukkia. Kaukaa katsottuna kukka ei ole juuri minkään näköinen, mutta lähempi tarkastelu antaa aihetta ihasteluun. Tuo kukan muoto on ilmiselvä hyöteisyöjän houkutussuppilo. Onkohan se sitä? Helena varmaan tietäisi!

Tämä valkokukkainen kaktus oli kesän kuumalla parvekkeella ilman kastelua, ja kun toin sen muutama viikko sitten ihan ryppyiseksi kuihtuneena sisälle, se intoutui pukkaamaan nuppuja. Eilen ensimmäinen kukka aukeni. 

Tämän peikonlehden alun pelastin viime keväänä yhden kaupan alepöydältä, ja siinä vaiheessa siinä oli muutama pikkuinen huonokuntoinen lehti. Nyt siitä on kasvanut jo mukavan kokoinen kasvi.

 

Sää täällä Suomessa jatkuu ihmeen lämpöisenä. Edelleenkään ei tietoa pakkasista, ainakaan täällä Keuruulla. Tykkään muuten katsella mainos-tvn ennustuksia varsinkin Pekka Poudan  ennustamina ihan vain tuon hänen lemmikkinsä, pikku koiran takia. Taitaa olla koko toimituksen suosiossa.

 

Seuraan saapasmaata Rainews 24 -kanavan kautta. Pari päivää sitten siellä oli uutisia Puglian oliivipuiden tilanteesta, onhan siellä nyt alkanut oliivien keruu. Kovin on kurja tilanne siellä edelleen, sillä muutama vuosi sinne pesiytyi oliivipuihin tuo kurja xylella-tauti, joka tappoi suuren osan ikivanhoista puista. 

Näin nopeaa koronan tautitilanne muuttuu. Eilen Suomen tartuntatilanne oli yhtäkkiä huonompi kuin Italian. Jälkikasvun mukaan ehkäpä keväinen sokki oli niin paha, että saapasmaalaiset käyttävät paljon kuuliaisemmin maskeja kuin me suomalaiset. Entäpä tuo showmies tuolla vetten takana?