Hupsista

Luonto ryöpsähti kukkimaan. Tuomi kukki jo, sitä ihanuutta kesti vain hetken. Nyt kukkii pihlaja, jonka minä miellän juhannuksen ajan kukkijaksi. Nyt poimin maljakkoon kieloja, meidän kansalliskukkaamme. 

Eikä pisaraakaan vettä edes luvassa. Lämpömittari huitoo lähellä +30 astetta. Luonto parka. Alkaa tämä riittää myös minulle. Aamupäivisin jaksan vielä touhuta, mutta ennen illan tuloa ei ulos ole asiaa.

Onneksi helteen pahinta aikaa helpottaa telkkarin sarja La Promesa. Olen koukussa kuin onkimato. On hyvin tehty sarja, ja lisäksi se on hyvä espanjan kielen ope. Tuntuu mukavalta, kun alkaa aina enemmän ymmärtää puhetta. 

Muuten telkkari pysyykin kiinni. Kyllähän minä jääkiekkoa vähän seurasin. Varsinkin Tšekin ja Sveitsin pelit viihdyttivät, vaikken minä vieläkään tiedä, milloin on paitsio! 

En enää juuri seuraa uutisia tai muita ajankohtaisia juttuja. Tympii, mihin suuntaan asioita viedään, sekä meillä että muualla. Tänään luin saapamaan lehdistön tilanteesta. Vaikka enhän minä enää jaksa lehtien kertomaan aina uskoa, mutta sensuuria en toivoisi. Sota tuntuu nyt myyvän.

Nyt järveen vähän viilenemään, vaikka tuskin vesi viileää on. Uutisissa kerrottiin, että Kesku-Suomessa pintavedet ovat yli +20.

Auringonpistos-vaara

Ihan jännittää, sainko tänään auringonpistoksen! Toisaalta, onneksi keltainen mollukka ymmärsi näkyä vain pienen tovin ja senkin melkoisen harson takaa. Eipä ole tarvinnut kuukauteen pelätä aurinkoa. Huomiseksi uhkaa taas näkyä! Huiii! Se nousee 9.43 ja laskee 15.10, siis 5h27min varottavaa aikaa.Täytyy kait kaivaa aurinkolasit, -rasvat ja hellehattu esille. Uikkarithan minulla on jo käytössä, avannossa.

Kävin tänään tukanleikkuussa ja samalla täydentämässä lähdevesivarastoja. Vaikka kodin hanoista tulee ihan hyvää vettä, ei ole lähdeveden voittanutta.

Minulle on kehittynyt ihan omanlainen systeemi, jotta (Lidlin)mehupullot pysyvät autossa pystyssä: pullojen pahvikehikot kassiin ja kuusi pulloa aina kehikkoon. Siinä se. Nyt on taas 18 litraa juoma- ja kahvivettä.

Talvi tulla tupsahti oikein kunnon pakkasen kera. 12 astetta tänään. Mutta koska ilma on kuivaa ja tyyntä, ei kylmyys tunnu ollenkaan hassummalta. Tohtorilassa vesi on nollan kieppeillä.

Niin se korona löysi sitten Keuruullekin. Kuusi tapausta eiliseen mennessä. Tietokohan tästä vihulaisen läheisyydestä on aiheuttanut sen, että kaupoissa ei enää juuri ole maskitonta asiakasta, vaikkei mitään maskipakkoa olekaan, ainakaan vielä. Toivottavasti rokotukset pian saadaan olkavarteen. Hidasta tuntuu kiire olevan. Ei auta kun pysyä kotona.

No, onneksi 'karanteenissa' on edes telkkari. Montalbano on nyt ollut seuranani kuuden viikon aikana. Joitakin osia olen  uudelleenkatsonut kolme kertaa ja olen nyt vakuuttunut siitä, että komissarion uimisia leikataan ja liimataan aina tarpeen mukaan. Ai mistä tiedän? No tuosta oikealla olevasta rakennuksesta. Jos uimakohtauksissa näkyy nuo parvekkeet, kuvaukset ovat vanhoja.

Näissä uusimmissa jaksoissa ei parvekkeita enää ole. MOT

Ajattelin, etten enää puutu oranssitukan toilailuihin, mutta pakkohan se on: Ei ole kaikki muumit hänellä kotona, tai oikeastaan, ei siellä tunnu olevan enää yhtään muumia kotosalla. Pakoon ovat juosseet. Anteeksi ilkeyteni.

Sikamaisen ihanaa

Jos minà saan valita picnic-paikan, yksi ehdoton on Jumalan selàn takana. Oikeastaan ei kovinkaan kaukana, mutta tàysin ulkona kaikesta turistihulinasta. Paikka lòytyy Cottanellosta, Lazion pohjoisimmasta kunnasta. Vuorten toisella puolen on jo Umbria. Vuoristomajalta n 20 km ja Isosta Kylàstà vain n 70. Mutta kuitenkin kuin Jumalan selàn takana. Tuossa kuvan kylàssà ei vuosiin enàà ole asunnut ketààn. Kaksijalkaisia. Sen sijaan...

Mutta ensin aamucappuccinolle. Puolivàliin putiikkiin. Ei, emme nauttineet caffe correttoa, vàkevàllà 'korjattua' kahvia.

Emme myòskààn tarvinneet tàydennystà evàisiin. Tulipa vaan niin elàvàsti mieleen Kannonjàrven kylàkauppa. Joskus 1950-luvulla. Muistatkos Seija-systeri?

Kassan kautta matka jatkui. Reliefin pikkupalat ovat seudun marmoria. Ensin sinne. Marmorilouhoksille.

Matkalla lòytyi taas aivan uusi tuttavuus. Helena, mikàhàn tàmà kiemurteleva kòynnòs mahtaa olla? Kaukana kaikkea asutusta.

Oiskohan joku tuonut kengànpohjissaan siemenià 1600-luvulla, jolloin tàssàkin kohta on louhittu kuuluisaa Cottanellon vaaleanpunaista marmoria. Sità kàyttivàt aikoinaan mm Bramante, Michelangelo ja Bernini. Kun piipahdatte Ison Kylàn naapurimaassa (Vatikaanissa) ja sen upeassa Pietarin kirkossa, voitte silitellà isoja, tàstà louhoksesta rahdattuja ja mestareiden hiomia vaaleanpunaisia pylvàità.

Jostain syystà yhden pylvààn louhiminen on jàànyt kesken.

Sen sijaan minà otin muistoksi yhden palan kuulua marmoria. Naturaalina.

Pala oli kait tàstà kohtaa louhosta. Just kun ihalin louhoksen upeita seinià, kompastuin ja maata ròtkòtin. Historiallisessa paikassa. Sààri veressà. Mutta luu ihan ehjànà. Sità joutuu joskus polvistumaan historian havistessa ympàrillà.

Sitten Jumalan selàn taakse. Piknikille. Varmaan ihan eka kertaa tàllàkin pòydàllà on Kristina Isolan Krassia vahakankaana.

Tarjolla mm kotitekoisia levitteità: omatekoiset munakoiso- ja paprikamòssòt sekà alkuasukasystàvàttàren oliivimòssòà. Taustamusiikkina peipot, mustarastaat ja làheisen kosteikon sammakot! Muita kaksijalkaisia ei nàkynyt. Sen sijaan seuranamme oli runsaasti nelijalkaisia kesàlomalaisia:

... vuohia...

... lehmià vasikoineen, sikoja...

... hevosia varsoineen...

... laumojen uskollisia vartioita...

... ja ennen kaikkea laumoittain sikoja. Jos jostain olisi putkahtanut Asterix ja Obelix, tunnelma olisi ollut just sopiva!

Possutt tulivat ihan auton viereen tuttavuutta tekemààn.

Pitihàn niile jotain antaa. Piknikiltà oli jàànyt muutama ruisleipàpalanen. Kyllà muuten maistui saapasmaan sioille paistamani ruisleipà!

Kotimatkalla piipahdimme vielà katsomassa L'Eremo di S Cataldon kallioon hakattua pyhàttòà. Harmi, ettà paikka on auki vain tilattaessa. Sieltà oli kuitenkin hieno maisema Cottanellon kylààn.

Aivan kotinurkalla on tàmà Seija-systerille ja Soilelle tuttu kylà, Casperia. Sieltà se signorakin meille vilkuttaa!

***

Koko pàivàn on nyt satanut. Vettà tullut taivaan tàydeltà. Sen sijaan vuoristokylàn vesi on ollut kàyttòkiellossa kohta kaksi viikkoa. Syytà ei ole pahemmin selitelty. Ei sen juominen kai ihan kuolemaksi ole ollut, koska minà kàytin sità viitisen pàivàà, ennen kuin sain tietoa. Sen sijaan Euroopassa riehuva EHEC-bakteeri heràttàà tààllàkin pienoista (?) pelkoa. Mutta kaikki tuutit vakuuttaa, ettà italialaiset tuotteet ovat varmasti puhtaita. Joopa joo. Onhan tààltà lòytynyt ihan puhdasta, keinotekoista mozzarellaakin, joka ei koskaan ollut maitoa nàhnytkààn. Uskoo ken tahtoo. Mità tahtoo. Minà uskon tààllà itse tekemààni, paikallisista aineksista tehtyyn ruokaan.

Kaikki kauniit kukat tarvitsevat vetta

Pari iltaa sitten taivas naytti tammoiselta. Tiesi saan muuttumista epavakaiseksi. Two nights ago the sky looked like this. Changes in wether.

Tana aamuna tammoista klo 8.00. Tanaan sataa, huomenna sataa, mutta keskiviikkona keltainen pallukka ilmestyy taas taivaalle. Toivottavasti.

This morning at 8.00 was raining. It will be raining all day, and all tomorrow. But on Wednesday the sun will be in the sky again. At least I hope so.

Magnoliat ovat aloittaneet kukintansa. Huumaava tuoksu.

Magnolias have opened their beautiful flowers.

Mutta paivan parin paasta kukat rupsahtavat. Onneksi uusia aukeaa koko ajan.

But after a day or two the blossom is over. Luckily there will open many new flowers in this big tree.

Trumpettikukat sen sijaan kukkivat kauan ja uusia kukkia poksahtaa auki paivittain. Yksi suosikeistani.

The trumpet flowers will blossom all the summer. One of my favourites.