Kolme päivämäärää

 22.11.1963 olin tullut kotiin koulusta. Istahdin keunutuoliin. Halusin rentoutua. Avasin television. Jähmetyin. Salamurhaaja ampui presidentti Kennedyä. 

11.09.2001 olin tullut koulusta kotiin. Istahdin kiikkutuoliin. Halusin rentoutua. Avasin television. Jähmetyin. Ensin yksi lentokone lensi läpi pilvenpiirtäjän, sitten toinen.

28.02.2025 olin juuri tullut asunnolle. Istahdin. Halusin rentoutua. Avasin television. Jähmetyin. Sotaa käyvän eurooppalaisen maan presidentille opetettiin livenä amerikkalaista small talkia.

Nämä kolme tapahtumaa tulen muistamaan aina.

Tämän viikon torstaina lennän Suomeen. Teneriffalla on puhuttu tulivuoren lisääntyneestä toiminnasta ja Suomessa sodan uhasta. Kaksi uhkaa, toinen luonnon, toinen ihmisten aiheuttama. Luontoa en pelkää, sotaa kyllä. Silti haluan kotiin.

Loman ensimmäinen viikko

Kun äsken nousin cortado-kahvilan pöydästä, peffa tuntui kostealta. Ei, en minä housuihin ollut pissannut, vaan kaikkia tuoleja ei oltu saatu kuiviksi yöllisen sateen jälkeen. Kauan kaivattu sade raikasti ilman, ei siinä yksi märkä takapuoli mitään haitannut. Viime viikon tukala helle on takana, onneksi. 

Sadekuuroja on luvassa lähiaikoina, sunnuntaina koko päiväksi. Sitten täytyy lähteä Suureen Puistoon luonnon heräämistä ihastelemaan. 

Nyt kukkivat kaikenlaiset kiinanruusut. Ne ovat täällä suosittuja aitakasveja.

Viime lauantaina Suomi-kerholla oli tarjolla paellaa. Minulla oli kiljuva nälkä. Kun parin tunnin odottelun jälkeen sain annoksen eteeni, iskin antiin kuin hädässä. Mutta jo ensimmäinen haarukallinen sai kaipaamaan Keuruun MegaCafeen taikurikokki Petriä. Tämä eteeni tuotu paella oli suolatonta ja muutenkin mautonta. Lisäksi kana oli raakaa. Fiilis laski huimasti.

Viesti taisi mennä kerhon puheenjohtajattaren korviin, sillä hän kuulutti, että halukkaat saavat alennusta hinnasta, jos haluavat. No, suolapurkkeja ilmestyi pöytiin, mutta kanoja ei kypsytetty lisää mikrossa. Riisin ja vihannekset söin nälkääni.

Seuraavana päivänä hemmottelin itseäni sinisimpukoilla. Leipäpaloilla kaivelin viimeisenkin tilkan kupposen pohjalta.

Mangojako? Täällä samannäköiset myydään mangana, nimi paikalliselle lajikkeelle. Manga-aika ei ole nyt. Sen näkee hinnasta, mutta maku on aitoa, eri laista kuin Suomeen kaukaa lennätetyissä.

Kulman takana voi sitten kuntoilla, jos vain tämä papperoinen siitä hennoisi nousta pois. 

Minä olen kohottanut kuntoani kävelemällä sinne sun tänne...

... mm ohi Belairin, jolla on nykyisin lempinimi Suomaisten ikinuorten lomakoti, sillä siellä asuu paljon nimen mukaisia asukkaita, jotkut lyhyempiä aikoja, jotkut vakituisesti.

Telkku on minulle täälläkin mm kielten ope. Mutta että Sanna Marinko Espanjan telkussa. Mitäs tuumitte? Siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Luonto muuttaa aikatauluja

 

Piti olla taideviikko, siis Keuruun, Multian ja Mäntän antimiin tutustumisviikko, mutta luonto päätti toisin. Mansikat muuttivat suunnitelmat. Ne kypsyvät lähes pari viikkoa ennen aikojaan, ja ne pitää poimia silloin kun ne kypsyvät. Sammallahden tilalla tuli kyykittyä neljänä aamupäivänä, ja nyt on paitsi vatsa täynnä myös pakkasessa talvivara. Seuraavaksi on lakkojen ja vattujen vuoro. Mutta ei ihan vielä. Tämä kesä hellii nyt luonnon antimia: lämpöä on riittänyt ja nyt alkaa toivottavasti sadekausi.

Tämä kesäkuu on ollut KUUMA, noin +30 useampana päivänä. Iltapäivisin sisällä kaikki ovet ja ikkunoiden säleverhot tiukasti kiinni. Itselle pakopaikka on ollut tuo järvi. Hellehattu vain päähän ja aurinkolasit silmille. Ihan sammakkomainen näky! Viime yönä alkanut sade on tervetullutta. Luontokin kiittää. 

Parvekkeellakin on alkanut satokausi. Hernepalkoja...

... pensaspapuja...

... mausteita ja kukkia...

... ja kohta myös ensimmäinen tomaatti odottaa syöjää! Black cherry vielä kehittää tummaa väriä.

Tämän piti siis olla taideviikko, mutta laitan vain tämän yhden kuvan ikään kuin vihjeeksi seuraavasta postauksessa.

'Misselin'- maistelu on tauolla, koska helteessä vatsa kaipaa vain vettä ja jotain hyvin kevyttä. Edellisen postauksen yksi lounaspaikka on nimeltään MegaCafe, ja kauppa samassa rakennuksessa Megamarket. Kiitos serkkuseni ja anteeksi. Monipuolisin lounaspöytä siis MegaCafessa. Korjasin nimen edelliseen postauksen.

Hupsista

Luonto ryöpsähti kukkimaan. Tuomi kukki jo, sitä ihanuutta kesti vain hetken. Nyt kukkii pihlaja, jonka minä miellän juhannuksen ajan kukkijaksi. Nyt poimin maljakkoon kieloja, meidän kansalliskukkaamme. 

Eikä pisaraakaan vettä edes luvassa. Lämpömittari huitoo lähellä +30 astetta. Luonto parka. Alkaa tämä riittää myös minulle. Aamupäivisin jaksan vielä touhuta, mutta ennen illan tuloa ei ulos ole asiaa.

Onneksi helteen pahinta aikaa helpottaa telkkarin sarja La Promesa. Olen koukussa kuin onkimato. On hyvin tehty sarja, ja lisäksi se on hyvä espanjan kielen ope. Tuntuu mukavalta, kun alkaa aina enemmän ymmärtää puhetta. 

Muuten telkkari pysyykin kiinni. Kyllähän minä jääkiekkoa vähän seurasin. Varsinkin Tšekin ja Sveitsin pelit viihdyttivät, vaikken minä vieläkään tiedä, milloin on paitsio! 

En enää juuri seuraa uutisia tai muita ajankohtaisia juttuja. Tympii, mihin suuntaan asioita viedään, sekä meillä että muualla. Tänään luin saapamaan lehdistön tilanteesta. Vaikka enhän minä enää jaksa lehtien kertomaan aina uskoa, mutta sensuuria en toivoisi. Sota tuntuu nyt myyvän.

Nyt järveen vähän viilenemään, vaikka tuskin vesi viileää on. Uutisissa kerrottiin, että Kesku-Suomessa pintavedet ovat yli +20.

Piramides de Guimar

Sain eka tarran Muumi-laukkuuni. Jälkikasvu kumppaninsa kanssa kävi tutustumassa saaren toisella puolella olevaan Piramides de Guimariin. Tuliaisina minulle tarra ja suomenkielinen esite. Mielenkiintoinen paikka kuulemma.

Niskajumppaa teillekin. Tässä on puolet kartasta. Tuossa alareunassa kiinnosti tuo pääkallokuva merkkinä Myrkyllisten kasvien puutarhasta.

Sorry tämä epäselvä valokuva, mutta kuvaosuudessa on monia tuttuja kasveja. Yksi minusta kauneimmista kukista on pasuunakukka, mutta myrkyllinen kuin mikä. 

Kuvassa on myös oleanteri, jota kuulemma Napoleon käytti 'sota-aseena' tarjoamalla oleanteritikuissa paahdettuja vartaita ihmisille, joista halusi eroon. Samaa konstia olen kuullut jo muinaisten roomalaisten käyttäneen pahaa-aavistamattomien vihollisten eliminoimiseen.

Lisää niskajumppaa. Puisto nimi jo kertoo pyramideista.

Etnografisen puiston ja sen kasvitieteellisen puutarhan perusti norjalainen tutkija Thor Heyerdahl vuonna 1998. Häneen kannattaa tutustua vaikka Googlen avulla, jos ei tähän puistoon pääse. Hän mm ylitti Tyynen valtameren Kon Toki -tukkilautalla vuonna 1947. Siitä matkasta tekemällään dokumenttielokuvalla hän voitti Oscar-palkinnon.

Pääsiäissaarten aloitteesta on puistoon perustettu kaksiosainen näyttely, jossa voi tutustua Rapa Nevin muinaisten asukkaiden dramaattiseen historiaan.

Tulee miettineeksi, millaisia sivisaatioita maapallolla on aikoinaan elänyt, ja kuinka vähän me niistä tiedetään. Samaa mietin aikoinaan ensi kertaa Maltalla käydessäni ja nähdessäni ne muinaiset rakennelmat, jotka olivat vanhempia kuin pyramidit, ja joista en ollut koskaan kuullutkaan, vaikka saari Eurooppaan kuuluikin.

Kestävä puutarha tutustuttaa Kanariansaarten kotoperäiseen lajiston. Puutarhan tavoitteena on toimia mallina saarten kestävään, perinteisen luonnon säilyttämiseen. Takoituksena on opettaa kestävän kehityksen ympäristöystävällisiä, taloudellisia ja sosiaalisia arvoja.

Uudet maisemat

31 vuotta yhdessä ja samassa kodissa on nyt ohi. Uuden kodin aamukahvimaisemissa ei ole valittamista! Keurusselkähän siellä pilkottaa. Kunhan edessä olevat lehtipuut varistavat syksyllä lehtensä, maisema avautuu vielä enemmän. Paitsi että maisemat ovat entistä kotia paremmat, on uudessa kodissa HISSI, eikä jyrkkä mäki vaikeuta enää pyöräilyä. Helpottaa kovasti liikkumista. Plussana kakun päällä on se, että Tohtorila odottaa tuossa rannassa. Olenkin uinut nyt hyvin ahkerasti, kun ei tarvitse muuta kuin ottaa pyyhe kainaloon ja vesihoito odottaa muutaman askelen päässä.

Tämä elämänvaihde on oikein ihanteellinen konmarittamiseen, ja olen hyvää vauhtia pääsemässä eroon Kaiken Maailman Romppeista. Olen myynyt tavaraa tuolla Vilikassa (kirppari), olen vienyt tavaraa 4H-nuorten kirppikselle, olen antanut tavaraa pois muuten vain, olen vienyt kirjaston kierrätyshyllylle kymmenittäin kirjoja, ja ikävä kyllä myös roskis on niellyt useamman nyssykän. Kummallista on, etten enää edes muista, mistä  kaikesta olen jo luopunut! Olen päättänyt, että tähän uuteen kotiin en tuo mitään tarpeetonta ?????

Muuttamisen lomassa olen tietysti seurannut olympialaisia. Tässä kuvassa Ruotsin seiväshyppykone Armand Duplantis taivuttelee seivästä niin, ettei kuva ehdi terävöityä. Eniten minua on sykähdyttänyt Venezuelan kolmiloikkaava nainen, Yulimar Rojas. Hän harrasti ensin muita hyppylajeja (pituus ja korkeus), ja opetteli sitten kolmiloikan sosiaalisen median avulla. Ei tarvinnut ketään palkattua valmentajaa, minkä huomaa myös hänen omintakeisesta hyppytyylistään. Todellinen luonnonlahjakkuus. Hattua nostan myös Sara Kuivistolle. Vaikkei hän loppuotteluihin päässytkään, neljä uutta Suomen mestaruutta on mielestäni täysin verrattavissa mitaleihin.

Katsomot ammottavat Tokiossakin tyhjyyttään. Toissa talvena tyhjiä ampumahiihtokatsomoita alettiin asuttaa pahvihahmoilla, nyt katsomon eri väriset tuolit luovat illuusion katsojista.

Metsässä on myös tullut rymyttyä. Kantarelleja alkaa olla ihan mukavasti, samoin mustatorvisieniä, mutta nämä kauniit valkoiset kaunottaret kierrän kaukaa. Valkoinen kärpässieni on tappavan myrkyllinen. Tänään kävin poimimassa mustaherukoita. Niistä tehty smoothie on oikea vitamiinipaukku.

Kuuset notkuvat tänä vuonna uusista kävyistä. On oravilla millä herkutella. 

***

Olen huomannut, että olen saanut päivittäin satoja lukijoita naapurimaasta, Ruotsista. Det skulle vara jätte roligt att veta vem ni är och varför ni läser min blog! Tack att ni är med mig.

Mitä tyhjän metsän tilalle

Tästä kuvasta tykkään. Viime kesänä kuvasin samaa koivua, ja nyt sen pahkat ovat vallanneet koko puun. Oikeaa luonnon ympäristötaidetta.

Menin siis metsään, koska viime vuotinen saalistuspäiväkirjani kertoi siellä olevan nyt mustikoita ja kantarelleja, eikä mittarikaan näyttänyt kuin nippa nappa +20. Mukaan otin myös paljon parjatun termacellin. Siitä ei tällä reissulla kyllä ollut mitään hyötyä, koska iniseviä pistäviä tuntui olevan tsiljoonittain. Ei kyllä ollut viime kesän vertaisia mustikoitakaan, vaan semmoisia pieniä, kuivakoita ruttanoita siellä täällä. 

Eniten harmitti kuitenkin kantarellien tilanne: niitäkin oli, mutta ne olivat kuivia ja pieniä. Suurin ongelma oli kuitenkin se, että unohdin ottaa mukaan sieniveitsen! Lähteä nyt sienimetsään ilman työvälinettä. Kotiin tulin sitten korin kanssa, jossa oli ennemmän metsän roskia kuin hyviä sieniä. Pari annosta siivosin ja loput heitin roskiin. Kun keitin sieniä kokoon, ei niistä juuri nestettä irronnut. Täytyy nyt vain odotella sateita että metsään edes kannattaa mennä.

Metsässä on aina vaan hankalampi kulkea, koska myrskyt ovat kaataneet lisää puita ristiin ja rastiin. Entisiä maamerkkejä on nyt vaikeampi tunnistaa. Täytyy välillä oikein seisahtaa ja katsella ympärille, jotta muistaa, missä ne parhaat sienipaikat on - tai siis olisi, jos niitä olisi.

Koska saalistaminen on tänä kesänä jäänyt minimiin, ja koska on ollut semmoisia ilmoja, että ulkona liikkumienen muutenkin on jäänyt väliin, olen innostunut lukemaan tätä Lucinda Rileyn sarjaa. Ei muuten sovi pötköllään lukemiseen, sillä kirja painaa tuhottomasti. Sivuja kun on satoja per osa. Ensiksi sain kirjastosta Kuun sisaren ja tykkäsin. Tuossa nyt odottelee Helmen sisar.

Kirjojen lisäksi saan seuraa radiosta ja televisiosta, koronavirus kun taas on nostanut Keuruullakin päätään. Parhaillaan telkusta tulee tuntitolkulla eri kanavilta kyllä jotain suomenkielistä juttua, mutta enpä juuri ilman kuvaa ymmärtäisi, mistä on kyse. Tokion kisathan siellä. Tuo purjehduskieli on minulle hepreaa, eikä skeittilautailuselostus sekään aukea ilman kuvaa. Eikä aina sittenkään. Olympialaisten lajien kirjo on kyllä käsittämättömän suuri. Käsittämättömän valtava on myös kisojen budjetti, varsinkin kun katsomoihin ei turisteja rahapusseineen oteta. 

Kisojen lomassa jatkan konmarittamista. Pari viikkoa roudasin tavaraa kirppikselle. Olen myös jatkanut  kirjahyllyjeni tyhjentämistä: ensin vien kirjat kirppikselle, jossa omistaja valitse myyntiin haluamansa, loput vien kirjaston vaihtohyllylle, mistä kuka vaan saa ottaa itselleen mitä haluaa. Kierrättämistä parhaimmillaan. Parhaat palat jätän vielä omaan hyllyyn - toistaiseksi.

City-pääskyset

Ihan uusiksi nyt mennyt tämä postausten tekeminen! Ihan niin kuin edellisen postaukseni viimeinen kuva: pääskysten pesimispaikka. Emot valitsivat pesäpaikaksi semmoisen, jossa lähellä on ruokaa ja juomaa (K-kauppa ja Alko), ruoansulatukseen yms vaivaan rohtoja (apteeksi) sekä kaikkea muuta tarpeellista/tarpeetonta (Tokmanni). On ollut mukava seurata ihmisten ilmeitä, kun yläilmoista kuuluu tirskuntaa.

Nyt meni sormi suuhun tämän postauksen jatkamisessa: en saa kirjoitettua tekstia tuon saaliskuvan ylä- enkä alapuolelle. APUA. Täytyy julkaista tämä nyt näin ja odottaa apua!😕 Ps. Olen nyt kokeillut melkein kaikkia työkaluja, mutten vieläkään ole ihan sinut tämän uuden postaustyylin kanssa.Tuohon saaliskuvaan sen verran, että kantarellien ja tattien kaverina on myös kehnäsieniä. Systeri kysyi, miten jatkojalostan ne. Lisään ne vaikkapa kantarellien ja/tai tattien joukkoon ja haudutan vedet pois. Valmistan joko muhennosta, keittoa tms, tai laitan pakkaseen odottelemaan. En koskaan kuivaa niitä. Miksikö? En tiedä.😁

Ulkona elämisen antia

Marjastajan kavereita. Joutsenpari seurasi tarkasti, miten liikuin. Samalla lammella pesi muitakin vesilintuja. Tunnistin ainakin kääkättävän sorsaparin ja kovempi äänisen telkkäpariskunnan. Kunpikohan pari tuli liian lähelle toisen parin reviiriä? Muuten taivaallisen rauhallinen paikka kasvattaa pesueita, enkä usko lintujen oikeastaan pelänneen minua.

Lakka-aika on nyt Keuruun seuduilla lopuillaan, mutta kyllä niitä olen poiminutkin. Eilen huomasin myös sen, että liika on aina liikaa: en enää viitsinyt kyykkiä ihan jokainen lakan puoleen. Ihan niin kuin vaatekaupassa: Jos valikoimaa on pilvin pimein, minua alkaa ahdistaa, enkä halua edes katsella antia, sovittamisesta puhumattakaan.

Nyt alkaa sitten mustikka-aika. Eilen varpujen seassa liikahti siihen malliin, että aavistin seurani olevan kiemurtelevan kaverin, kyyn. Kyllä oli pieni pätkä. Silti kunnioitin sitä siirtymällä muualle, aikuiset varmaan jossain lähellä. Samoilla mättäillä olen nähnyt pikkuisia sammakonpoikia ja sisiliskoja. Nuoriso ottaa ensimmäisiä kontakteja kotiensa ulkopuolella.

Kesän ensimmäinen kunnon ukkonen. Join päiväkahvini sataman kahvilassa ihaillen pilvien vyörymistä lähemmäksi, mutta sitten äkkiä kotiin ihailemaan näytelmää parvekkeelta aurinkotuolissa makoillen. Pari kertaa jyrähdys seurasi salamaa melkein välittömästi, mutta koko myräkkä oli nopeasti ohi.

Pitkästä, pitkästä aikaa jotain uutta omasta keittiöstä. Inspiksen sain telkkarista, en vain muista mistä ohjelmasta. Kokonaisesta kukkakaalista koversin kantaan kolon, jotta kaali kypsyisi nopeammin. Sitten voitelin kaalin grilliketsuppi Srirachalla (Lidl) ja tein kaalille hupun voi-korppujauhoseoksesta. Mukaan vuokaan minitomaatteja ja paistos uuniin noin tunniksi 200 asteeseen. Namskis, namskis. Jäähtyneenäkin maukasta. Seuraavalla kerralla laitan kuitenkin tuota ketsuppia hieman enemmän, ja ehkä kiehautan kaalin ensin vedessä puolikypsäksi.

Korona-viruksen olemassa olosta ei täällä Keuruulla juuri tiedä mitään. Asian muistaa ainoastaan kaupoissa turvavälien käytöstä. Tiedotusvälineet kertovat kuitenkin viruksen vaikeuttavan ulkomailla monien elämää. Minua suututtaa muutaman vallan pallille juuttuneen miehen (!!!!) kykenemättömyys hoitaa asiaa. Toivotaan, ettemme talven kynnyksellä kuule liikaa toisen aallon loiskeista. Jos voisin äänestää yhden läntisen maan vaaleissa, äänestäisin vaikka kuinka monta kertaa. Niistä vaaleista ei muutenkaan oikein tiedä, miten ja mistä niihin vaikutetaan. Ugh! Olen puhunut.

Eilen oli Suomen telkkarissa sitten viimeinen Montalbano, ja siellä teksteissä sitten oli se, mistä jo aikaisemmin mainitsin: Sironin kanssa ohjaajaksi oli merkitty Zingaretti, eli Sironin kuoltua työtä jatkoi Zingaretti. Tunsi varmaan kaiken paremmin kuin kukaan muu ulkopuolinen. Kuva on Punta Seccasta. Kuvassa  tuo majakka peittää sopivasti meidän majapaikkamme parvekkeen. Että se matka Montalbanon jalanjäljille oli mahtava. Tänä iltana Italian Rai 1 näyttää Nuoren Montalbanon seikkailuja. Mitenkähän saisi Italian telkkarin näkymään täältä, omasta nojatuolistani?

Ennen làhtòà

Saapasmaassa juhlitaan nàihin aikoin joulumarkkinoita, polenta-juhlia jne

Tàmàn maan ehdoton joulun làheisyyden merkki on seimien ilmestyminen kauppoihin ja markkinoille.

Naapurikylàn yhden kirkon ovelle oli ilmestynyt tànààn tyhjà seimi. Kohta siihen lisàtààn kaikki tarpeellinen rekvisiitta Jeesus-lasta lukuun ottamatta. Hàn ilmestyy seimeen sitten jouluyònà.

Naapurikylàssà laitettiin aamupàivàllà pààpiazzan  jouluvaloja...

Tulppaanipuut varistelevat loputkin lehdet oksiltaan. Minun vakiopaikkani ulkobaaripòydàt ovat tyhjillààn. Asiakkaat ahtautuvat nyt mieluummin sisàlle làmmintà nauttimaan.

Kàvin aamulla sanomassa hyvàn joulun toivotukset sekà oman kylàn baarin ettà lihakaupan (macellerian) ihmisille kuin myòs matkan varrella vàrjòttàvàlle Verdille. Kevààseen... Minà lennàn huomenna pohjoiseen...

Rauhallista joulukuun alkua

Kauppareissulla valaisi tàmmòinen koristus parkkialuetta...

... ja sisàllà tàmmòinen. Oikein hyvàà joulukuuta kaikille!

Tàmà kuva basilikasta on viikon takainen. Nyt se on jo paleltunut ihan lopullisesti, mutta kauan se sinnitteli.

Muut maustekasvit odottelevat kevàttà. Osan nostan sisàlle keittiòòn ja osa saa vilvoitella ulkona. Toivottavsti selviàvàt kaikista tuulista ja tuiverruksista.

Ja toivottavasti kaikenlaisesta muustakin luonnon julmistelusta. Eilen illalla, klo 21.13 ihmettelin, ettà ukkonenko se jyrisee. Mutta sitten alkoi sohvakin tàristà. Minuutin verran maa jàrjesteli taas itseààn tuolla naapurimaakunnassa, Marchessa. 3.9 Richterin asteikolla. Onneksi ei uhreja tai suuria tuhoja ole ilmoitettu -ainakaan vielà. Kyllà luonto nyt nàyttàà kaiken voimansa, ja taas on koko maahan annettu myrskyvaroitus. Tuuli on kyllàkin nyt tàllà seudulla etelàssà, joten viima ei ole niin pureva.

Luin àsken nettilehdestà, ettà Suomessakin odotellaan myrskyà. Olkaa varovaisia ulkona liikkuessanne.

Aamucappuccino-baarini Roberto-isàntà on erittàin taitava kokki. Kàvin torstaina nauttimassa lounaaksi tàmàn ajankohdan herkkua, polentaa. Namskis!

Pakkaaminen on alkanut. Viisi litraa Sabinan kultaa (siis oliiviòljyà), oliiveja, juustoja... Keskiviikkona Finnair kuljettaa ne Suomeen herkuttelua varten.