Kolme päivämäärää

 22.11.1963 olin tullut kotiin koulusta. Istahdin keunutuoliin. Halusin rentoutua. Avasin television. Jähmetyin. Salamurhaaja ampui presidentti Kennedyä. 

11.09.2001 olin tullut koulusta kotiin. Istahdin kiikkutuoliin. Halusin rentoutua. Avasin television. Jähmetyin. Ensin yksi lentokone lensi läpi pilvenpiirtäjän, sitten toinen.

28.02.2025 olin juuri tullut asunnolle. Istahdin. Halusin rentoutua. Avasin television. Jähmetyin. Sotaa käyvän eurooppalaisen maan presidentille opetettiin livenä amerikkalaista small talkia.

Nämä kolme tapahtumaa tulen muistamaan aina.

Tämän viikon torstaina lennän Suomeen. Teneriffalla on puhuttu tulivuoren lisääntyneestä toiminnasta ja Suomessa sodan uhasta. Kaksi uhkaa, toinen luonnon, toinen ihmisten aiheuttama. Luontoa en pelkää, sotaa kyllä. Silti haluan kotiin.

Border to Paradise

Tässä täytyy nyt päivittää maailman karttaa tietokilpailuja varten. Hyväksytäänköhän kohta Meksikonlahti vai Amerikanlahti? Onkohan Grönlanti ja Panamankanava kohta osa Amerikkaa? Entäs Kanadan uusi mahdollinen isäntämaa?

Hän kun tykkää kaiken sortin pelaamisesta; istuu maailmankartta edessään ja miettii diilejä. Vastapuolen mielipiteillä ei ole merkitystä. Raha ja valta ratkaisevat. Hänen mielestään.

Ja kun ei tehdä diilejä, laitetaan sotilaita eteläiselle rajalle pysäyttämään maahan pyrkijöitä, samalla kun omasta maasta kuskataan ei-toivottuja ihmisiä sinne mistä ovat tulleet. 

Kun kuuntelin arkkipiispan puhetta virkaanastujaisjumalanpalveluksessa, kiitin kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että edes joku uskalsi ilmaista mielipiteensä uuden vallanpitäjän edessä. Surullisena sen sijaan olen seurannut pokkuroijien pitkää jonoa.

Hän uhosi kovin, ettei hänen aikanaan maa lähde sotimaan. No, Ukrainaan ei ole päivässä saatu rauhaa. Ei ole diili vielä valmis. Israelin ja Gazan välinen sota sentään on nyt tauolla, kunnes taas ei ollakaan kavereita. Mitenkähän hän sen  ongelmapesän hoitaa?

Toisaalta, mitähän hän oikein sodalla tarkoittaa?

Amerikkaa on pidetty jonniin sortin paratiisina, jonne halutaan muuttaa. Kuka enää halua?

Tämän seinämaalauksen ohi olen kulkenut usein, onhan Puertossa paljon toinen toistaan kiehtovampia muraaleja. Nykyisin Tanskassa asuva Victor Ash on maalannut tämän vaikuttavan teoksen Border to Paradise (Paratiisin rajalla). Hän kuvaa ihmisverkolla nykyaikaa, jossa taloudellisten tekijöiden ja ennakkoluulojen takia paratiisi on suljettu osalta ihmiskuntaa. 

Seuraava postaukseni on jo 900:s. Lupaan, etten tee siitä (kovin) kriittistä, vaan kerron esimerkiksi lisää noista upeista muraaleista. 

Lunta tulvillaan...

 

No nyt sitä on, LUNTA, ja lisää on kuulemma tulossa seuraavan vuorokauden aikana. Sen jälkeen sitten tulee ennusteen mukaan paukkupakkaset. Pukkaa kunnon talvea. 

Aurinko näyttäytyi pari päivää sitten puolisen tuntia, vain. Täytyy siis turvautua purkkeihin, D-vitamiinia, sinkkiä, B.vitamiinia, mutta ennen kaikkea täytyy tyhjentää pakastimen marjoja ja täydentää niitä kaupan antimilla. Kävin tänään tankkaamassa ruoka-aineita muutamaksi päiväksi. Sain mm pitkästä aikaa Lidlin 2e -hävikkilaatikon: omenoita, päärynöitä, banaaneja, tomaatteja, porkkanoita, salaattia, jopa herkkusieniä (niin kuin minulla ei sieniä omasta takaa olisi!)

Haluan myös tietää, missä kunnossa minä olen. Ei, en minä sairas tunne olevani, mutta onhan siitä jo viisi vuotta aikaa, kun vierailin kunnan tohtorilassa. Täytyyhän minun saada edes pieni vastine maksamilleni veroille. Täällä on nyt semmoinen systeemi, että jokaisella on oma hoitaja, ettei tarvitse heti itse tohtoria vaivata. Netin kautta sain valita hoitajan, joten hänen kanssaan juteltuani (puhelimitse) sain tilata ITSE netin kautta laboratorioajan. Tänään sitten kahlasin lumessa terveyskeskukseen, ja ei aikaakaan, kun putkilot olivat täynnä verta. Nyt odottelen pari päivää ja sitten soittelen hoitajalle. Jatkuu sitten... Kovin on ollut automaattista tähän saakka koko homma. Onneksi on oma kone. Tulee miettineeksi ne ikä(vät) ihmiset, joilla nettiä ei ole. Hekin maksavat veroja.

Ps. Keuruulla on nyt kahdeksan koronalaista. Ollaanhan me lähellä Jyväskylää, ja työssä käyviä on sieltä ja sinne.

Suomi saa taas hienoa mainosta saapasmaassa. Oppivelvollisuuden laajeneminen ja ilmaisuus ovat historiallisia uudistuksia, vaikkeivat ne kaikkia puolueita innostakaan. Toisaalta odotan kyllä koulumaailmalta todellista kehittymistä lasten ja nuorten näkökulmasta, sillä ei kannettu vesi vanhoissa ämpäreissä virkistä. Olin mukana, kun Lappiin tuotiin peruskoulua, ja täytyy sanoa, että aikamoista hyväuskoista sirkusta moni asia oli. Muistan esim kuinka englannin opiskelu tuli silloin kouluihin ja jos ope ei itse osannut kieltä, koulutelevisio tuli apuun. Niin siinä sitten ope ja oppilaat istua nököttivät toosan ääressä ja opiskelivat  yhdessä. Ralli-englantia kouluissa!

Mitähän tuolla rapakon tapana nyt tarvittaisiin? Koulutusta ja kenen? Toivon nyt kaikki sormet ja varpaat pystyssä, ettei enää mitään pahempaa tapahtu. Toisaalta, kun on nyt seurannut erään toilailuja, mitä vain voi olla edessä. 

Hyvää naistenpäivää

Minä toivotan tälle vahvalle naiselle kaikkea hyvää. Hän on upea käyntikortti maaailmalle.

La Repubblica-lehti uutisoi 10.12.19: Fantastinen viisikko haluaa pelastaa Suomen politiikan.

***
Olen aina ihaillut ampumahiihtojen asiantuntijaa Sanna-Leena Perunkaa. Valoisa ja asiansa osaava. Kun tänään ensin sivusilmällä seurasin Flinkkilä&Tastula -ohjelmaa ja huomasin, kuka oli haasteltavana, juutuin kahvikupin kanssa kiikkustuoliin. Tästä lähtien arvostan Perunkaa aina vain enemmän.  Yle Areenassa. Suosittelen.

Kaikille naisille Hyvää naistenpäivää!

Uuden edessä

Lunta on nyt tullut tuulen kanssa tuiskuamalla. Luonnon lämpöeristettä parvekkeelle. Sisäpäivä.

Lidl vetää pisimmän korren - taas. Myypi sisilialaisia veriappelsiineja, tämän vuodenajan vitamiinipommeja. Muista keuruulaisista kaupoista en niitä ole löytänyt. Olen nyt tassutellut ruokatarvikkeita myyvissä kaupoissa ja havainnut, kuinka Sokkari johtaa hintakilpailussa (siis kallein), K-kauppa sitten ja Mega-market vielä ennen Lidliä (siis halvinta).

K-kauppaan palautin reilu viikko sitten hernepussin, koska huomattava osa herneistä oli matojen osittain syömiä. Sen huomasin kotona vasta, kun huuhtelin herneitä. Sain pussista korvauksen ja lupauksen, että kauppa ottaisi yhteyttä (suomalaiseen) tuottajaan, mutta edelleen eilen samoja ja samanlaisia herneitä oli hyllyssä tarjolla. Luottamus kolahti!

Sergio Mattarella, sisilialainen tuomari, Italian uusi presidentti!!! Auguri. Mr B nyrpisteli nenäänsä ihan loppusuoralle asti, koska olisi halunnut presidentin, joka olisi armahtanut hänet. Sitä hän saa nyt odotella.

Siinä he nyt sitten ovat rinnakkain: entinen ja uusi presidentti, Napolitano ja Mattarella. Tähän saakka olen hieman nyrpistellyt Italian nykyiselle pääministerille, Renzille, mutta hyvin hän tämän vaalin klaarasi. Pelasi samanlaisilla korteilla kuin Ms B: ovela politiikko on aina ovela politiikko.

Pitsikiven haluan omistaa Mini-Kimi-Robinille ja hänen vanhemmilleen. Taitaa Kimi nyt huristella ihan onnensa kukkuloilla... Kohta se taas alkaa - se jännittäminen. Forza Kimi e Sebastian da Ferrari!

Mamma mia, che freddo

Saapasmaa hytisee hyisessà kylmyydessà ja koska ilmankosteus on korkea, sateet ovat tulleet lumena ihan etelàà myòten. Tàmà telkun kuva on tuosta naapurimaakunnasta, Marchesta.

Lunta on tullut kaikissa Apenniinien vuoriston etelàisimmissàkin maakunnissa. Satakunta koulua siellà on kiinni, osittain siksi, ettei liikenne toimi.

Poliisilla on kiire tarkistaa raskaan liikenteen renkaat, joissa pitàà olla nyt ketjut. Talvirengaspakkohan tààllà ovat vasta kirjoissa ja kansissa, mutta enpà niità ole nàhnyt kàytettàvàn.

Ei tàssàkààn autossa, jonka ohi tassuttelin àsken aamucappuccinolle. No, hyvà syy jààdà kotiin - siis pitàà rokulipàivà!

Eilen aamulla otin parvekkeelta mielenkiitoisen kuvan. Tuo valkoinen huntu ei ole lunta, vaan vuorta hunnuttava pilvi, joka aamupàivàn mittaan haihtui pois.

***
Eilen, klo 17.43, puhalsi jààtàvà tuuli yli erààn senaattorin, joka sai potkut senaatista ja josta tuli ihan tavallinen kansalainen, Mr B. Mutta kyllà hànestà vielà kuullaan - monta monituista kertaa. Ikàvà kyllà.

Surullista

Vaihteeksi pilvessà. Viime yònà alkoi pariksi-kolmeksi pàivàksi luvattu koiranilma. Eilen kuulin parin naisen juttelevan asiasta ja toteavan lopuksi, ettà tàytyy olla sisàllà. Tààllà kun sateella ei mennà ulos. Tai ei ainaakn lapsia pààstetà ulos kastumaan ja sairastumaan. Suomalaisten lasten sadekamppeet ovat tàllà seudulla tuntemattomia varusteita. No, minà laitan jalkaan kumpparit ja otan suurimman sateenvarjon, sillà kahville minà menen.

Parina pàivànà saapasmaalaiset ovat elàneet suuria tunteita, sekà poliittisia ettà inhimillisià. Ensin Mr B:n oli pakko kààntàà vauhdilla takkinsa - niin kuin monta kertaa aikaisemmin ja uskallanpa ennustaa, monta kertaa tulevinakin aikoina, sitten hànelle haluttiin osoitettaa ovea senaatista, mutta suurimmat huomiot saivat paavi ja Lampedusan edustan merionnettomuus, jossa pelàtààn menehtyneen yli 300 pakolaista. Paavin sanaa 'hàpeà' ovat toistaneet useat tahot.

Nàmà, oman kukkamaani viimeiset kukat tàltà kesàltà olkoot kaikkien, onnettomuuden eri osapuolien muistoksi. Rauhallista viikonloppua teille kaikille.

Sikamaista

Ensin niità oli kaksi...

Sitten pusikosta poukkasi kolmas...

Siinà ne sitten tonkivat tieltà jotain, eivàtkà viis veisanneet meistà. Tosin emme edes uskaltaneet suunnitella autosta ulos menoa, vaan ihailimme murkkuja peltikuoren sisàltà. Eivàt ole vielà tàysikasvuisia, koska 'vauvaraitoja' on vielà, varsinkin vasemman puoleisen possun turkissa havaittavissa. Osittain nàiden villien sikojen takia en minà suostu tààllà koskaan menemààn yksin metsààn. Pààllekàyvàà sorttia kun ovat.

Olimme siis palaamassa lauantailuonaalta tuolta Terminillon maisemista. Tuo vaalea ei ole lunta, vaan vuoresta jauhautunutta kiviainesta.

Pystytimme lounastarjoilumme tàmàn, Angelo Sebastianin pakopaikan muistomerkin làhelle, 1802 metrin korkeuteen. Kàykààpà googlaamassa tàmàn, saksalaisten tappaman alpinistin elàmàà.

Paluumatkalla poikkesimme siis Rietin Coopin, missà oli myytàvànà esimerkiksi nàità herkkutatteja. Hintaa eikà alkuperàà ollut merkitty, mutta yleensà tàhàn aikaan kaupoissa olevat sienet ovat jostain pàin Ità-Eurooppaa ja hinnaltaan noin 50 e/kilo. Telkkarissa oli eilen 'sienten oppimistuokio'. Hui kauhistus, minkàlaisia herkkutatteja siellà oli esillà. Kukaan suomalainen ei suostuisi moisia kotiinsa metsàstà kantamaan. Kuvan tatit sentààn vaikuttavat ihan kunnollisilta.

Kaupan anti oli runsasta ja hinnat edullisia, varsinkin suomalaiseen antiin verrattuna, paitsi ne maitotuotteet. Pasta- ja juomahyllyjà on metritolkulla, ja katsokaapas, mità juomahyllystà lòytyy (jokaisessa ruokakaupassa muuten): pirtua - 95 %! Ei, saapaslaiset eivàt tietààkseni tissuttele tàllà juomalla, vaan he tarvitsevat sità omien likòòreittensà tekemseen. Suomessa taidetaan parhaillaan olla siirtàmàssà kolmosoluttakin Alkoon, vai?

Nàinà pàivinà on ollut aurinkoa ja ukkosmyrskyà - tasaisin vàlein, mutta làmmintà riittàà. Lokakuuta kutsutaankin tààllà pikkukesàksi.

Elàmà jatkuu tuossa pizzalla... kaikesta poliittisesta turbulenssista huolimatta. Tànààn oli draaman (yksi) huippukohdista. Mr B taipui - viime hetkellà - tàllà kertaa... Mutta ei tarvitse olla kummoinenkaan selvànnàkijà ennustelemaan, ettà seuraava myrsky odottelee jonkin ajan kuluttua. Ei hàn koskaan luovuta, ei koskaan. Vahinko.

Uutisia vanhojen kuvien alla

Tààllà taas. Mutta toistaiseksi vanhojen kuvien varassa, sillà tàmà tohelo unohti kameran ja tietsikan vàlisen johdon Keuruulle, vaikka minulla siellà oli pòydàllà lista kaikesta, mità piti ottaa mukaan. Mutta kun johto ei ole itsealoitteinen, se jài jatkamaan syksyà sinne sateeseen ja harmauteen. Tàmà kuva parvekkeeltani on tàsmàlleen vuoden vanha, joten kàykòòn se nyt tàhàn alkuun. Tààllà minà jatkan kesàà. Kun toissa pàivànà laskeuduin Fiumicinon kentàlle, vastaan tulvahti kostea làmpò, ja eilen aurinko porotti ihan kirkkaalta taivaalta ja nosti làmpòtilan helteeksi. Tànààn on luvattu sààn muuttuvan sateiseksi, mutta làmmintà edelleen on.

Eilen kàytiin retkilounaaalla tuolla seudun korkeimman huipun, Terminillon (2216m) maisemissa. (Lupaan kuvia myòhemmin.) Lounaan rakensimme 1806  metrin paikkeille huikeiden maisemien keskelle. paluumatkalla poikkesimme ruokaostoksille Rietin Coopiin. Pari esimerkkià tàmàn hetken hinnoista: isot paprikat 1.69 e/kg, raidalliset (!) munakoisot 1,48 e/kg, fenkoli 1,48 e/kg, spagettikilo 0,35 e, MAITO 1,60 e/l, prosecco 5,95 e extra prima laatua  jne jne...

Tàhàn kohtaan piti tulla kuvia paluumatkalta, mutta nyt tàytyy tyytyà vanhan kuvan maisemaan. Veljeni kysyi minulta ennen tànne tuloani, mità minà nyt aion saapasmaassa metsàstàà? Sienià, marjoja? No, metsàmarjojahan tàllà seudulla ei ole, eikà sieneen voi mennà ilman suoritettua sienikorttia, eikà joka pàivà, eikà joka paikkaan, sillà tààllà ei ole samanlaisia joka mihen/naisen oikeuksia kuin Suomessa. Mutta eilen olisimme kyllà saaneet saalista, jos olisi ollut mukana pyssy ja jos sità olisi osannut/hennonut kàyttàà ja jos ei olisi noudattanut metsàstyslakia. Pusikosta ryntàsi nimittàin tielle kolme murkkuikàistà VILLISIKAA syòmààn jotain. Saimme ajaa ihan kàsietàisyydelle, eivàtkà possut olleet moksiskaan. Saimme mahtavia kuvia, jotka odottavat tuossa kamerassa! Voe, Voe!

Olen koko kesàn ihan tietoisesti kieltàytynyt mainitsemasta eràstà Mr B:tà, mutta enàà hànestà en voi vaieta. Minà suomalaisena en kerta kaikkiaan ymmàrrà, ettà vankeuteen tuomittu ihminen voi kotiarestistakin kàsin kaataa hallituksen ja suistaa saapasmaan taas kunnon sotkuun, niin kuin nyt on kàymàssà! Pilkottaako jostain pilven kolosta edes kuun valoa tàhàn upeaan maahan?

Minà làhden laittamaan lohdutusruokaa: pastaa ja vihanneksia!

Jo muinaiset roomalaiset

Rieti on Lazion pohjoisimman provinssin pààkylà, Terminillon (2216 m) kainalossa. Antiikin Via Salaria (suolatie) kulki Roomasta Rietin kautta Adrian rannikolle.  Velino-joen ylitse rakennetusta vanhasta sillasta on enàà raunioita nàhtàvissà.

Pààkatua, Via Romaa, voi ihan rauhassa tallustella, sillà vain huoltoajo on  sallittu.

Vanhan Suolatien kilometritolppa muistuttaa kaupungin pitkàstà historiasta.

Jàlkikasvua odotellessa istahdin pààpiazzan (Piazza Vittorio Emanuele II) laidalle nautiskelemaan aamucappuccinoa ja lukemaan maan poliittisen trillerin sen hetkisestà tilanteesta. (Huomenna alkaa shown tàmàn hetkinen kohokohta: Saapasmaan seuraavan presidentin vaali. Ehdokkaita on laidasta laitaan, eikà kukaan ole kenenkààn suursuosikki, mità nyt Mr B omasta mielestààn! Minà àànestàisin kyllà nyt Romano Prodia, sillà Mr B uhosi, ettà jos Prodista tulee presidentti, hàn muuttaa ulkomaille. TERVEMENOA vaan!)

Sitten tutustumaan keisari Vespasianuksen kunniaksi nimettyyn teatteriin. Vespasianus syntyi ja kuoli Rietissà.
Keisari Neron jàlkeen valtaan noussutta Vespasianusta kunnioitetaan rauhaa ja kulttuuria edistàvànà hallitsijana. Rauha tietysti koski vain roomalaisia itseààn, sillà Vespasianuksen ja poikansa keisari Tituksen rakennuttamalla Colosseumilla oli rauha kaukana, jos ajatellaan gladiaattoreita tai Afrikasta rahdattuja villielàimià.

Meillà oli suuri onni saada oikein privaattikohtelu: paikalla oli illan nàytelmàn kaksi nàyttelijàà ja toisen heistà àiti.

1800-luvun loppupuolella rakennetun teatterin pààaula on pramea...

... sen sijaan sali oli aivan pimeà. Meille kuitenkin raotettiin hieman verhoja, jotta saisimme edes jonkinlaisen kuvan Italian parhaimman akustiikan omistavasta salista. Olisipa mahtavaa saada istua jossain aitiossa ja kuunnella jotain konserttia tai vaikkapa oopperaa. Grazie mille Michele D'Allesandro e la sua mamma.

Sitten matka jatkui...