Sikamaista

Ensin niità oli kaksi...

Sitten pusikosta poukkasi kolmas...

Siinà ne sitten tonkivat tieltà jotain, eivàtkà viis veisanneet meistà. Tosin emme edes uskaltaneet suunnitella autosta ulos menoa, vaan ihailimme murkkuja peltikuoren sisàltà. Eivàt ole vielà tàysikasvuisia, koska 'vauvaraitoja' on vielà, varsinkin vasemman puoleisen possun turkissa havaittavissa. Osittain nàiden villien sikojen takia en minà suostu tààllà koskaan menemààn yksin metsààn. Pààllekàyvàà sorttia kun ovat.

Olimme siis palaamassa lauantailuonaalta tuolta Terminillon maisemista. Tuo vaalea ei ole lunta, vaan vuoresta jauhautunutta kiviainesta.

Pystytimme lounastarjoilumme tàmàn, Angelo Sebastianin pakopaikan muistomerkin làhelle, 1802 metrin korkeuteen. Kàykààpà googlaamassa tàmàn, saksalaisten tappaman alpinistin elàmàà.

Paluumatkalla poikkesimme siis Rietin Coopin, missà oli myytàvànà esimerkiksi nàità herkkutatteja. Hintaa eikà alkuperàà ollut merkitty, mutta yleensà tàhàn aikaan kaupoissa olevat sienet ovat jostain pàin Ità-Eurooppaa ja hinnaltaan noin 50 e/kilo. Telkkarissa oli eilen 'sienten oppimistuokio'. Hui kauhistus, minkàlaisia herkkutatteja siellà oli esillà. Kukaan suomalainen ei suostuisi moisia kotiinsa metsàstà kantamaan. Kuvan tatit sentààn vaikuttavat ihan kunnollisilta.

Kaupan anti oli runsasta ja hinnat edullisia, varsinkin suomalaiseen antiin verrattuna, paitsi ne maitotuotteet. Pasta- ja juomahyllyjà on metritolkulla, ja katsokaapas, mità juomahyllystà lòytyy (jokaisessa ruokakaupassa muuten): pirtua - 95 %! Ei, saapaslaiset eivàt tietààkseni tissuttele tàllà juomalla, vaan he tarvitsevat sità omien likòòreittensà tekemseen. Suomessa taidetaan parhaillaan olla siirtàmàssà kolmosoluttakin Alkoon, vai?

Nàinà pàivinà on ollut aurinkoa ja ukkosmyrskyà - tasaisin vàlein, mutta làmmintà riittàà. Lokakuuta kutsutaankin tààllà pikkukesàksi.

Elàmà jatkuu tuossa pizzalla... kaikesta poliittisesta turbulenssista huolimatta. Tànààn oli draaman (yksi) huippukohdista. Mr B taipui - viime hetkellà - tàllà kertaa... Mutta ei tarvitse olla kummoinenkaan selvànnàkijà ennustelemaan, ettà seuraava myrsky odottelee jonkin ajan kuluttua. Ei hàn koskaan luovuta, ei koskaan. Vahinko.

Uutisia vanhojen kuvien alla

Tààllà taas. Mutta toistaiseksi vanhojen kuvien varassa, sillà tàmà tohelo unohti kameran ja tietsikan vàlisen johdon Keuruulle, vaikka minulla siellà oli pòydàllà lista kaikesta, mità piti ottaa mukaan. Mutta kun johto ei ole itsealoitteinen, se jài jatkamaan syksyà sinne sateeseen ja harmauteen. Tàmà kuva parvekkeeltani on tàsmàlleen vuoden vanha, joten kàykòòn se nyt tàhàn alkuun. Tààllà minà jatkan kesàà. Kun toissa pàivànà laskeuduin Fiumicinon kentàlle, vastaan tulvahti kostea làmpò, ja eilen aurinko porotti ihan kirkkaalta taivaalta ja nosti làmpòtilan helteeksi. Tànààn on luvattu sààn muuttuvan sateiseksi, mutta làmmintà edelleen on.

Eilen kàytiin retkilounaaalla tuolla seudun korkeimman huipun, Terminillon (2216m) maisemissa. (Lupaan kuvia myòhemmin.) Lounaan rakensimme 1806  metrin paikkeille huikeiden maisemien keskelle. paluumatkalla poikkesimme ruokaostoksille Rietin Coopiin. Pari esimerkkià tàmàn hetken hinnoista: isot paprikat 1.69 e/kg, raidalliset (!) munakoisot 1,48 e/kg, fenkoli 1,48 e/kg, spagettikilo 0,35 e, MAITO 1,60 e/l, prosecco 5,95 e extra prima laatua  jne jne...

Tàhàn kohtaan piti tulla kuvia paluumatkalta, mutta nyt tàytyy tyytyà vanhan kuvan maisemaan. Veljeni kysyi minulta ennen tànne tuloani, mità minà nyt aion saapasmaassa metsàstàà? Sienià, marjoja? No, metsàmarjojahan tàllà seudulla ei ole, eikà sieneen voi mennà ilman suoritettua sienikorttia, eikà joka pàivà, eikà joka paikkaan, sillà tààllà ei ole samanlaisia joka mihen/naisen oikeuksia kuin Suomessa. Mutta eilen olisimme kyllà saaneet saalista, jos olisi ollut mukana pyssy ja jos sità olisi osannut/hennonut kàyttàà ja jos ei olisi noudattanut metsàstyslakia. Pusikosta ryntàsi nimittàin tielle kolme murkkuikàistà VILLISIKAA syòmààn jotain. Saimme ajaa ihan kàsietàisyydelle, eivàtkà possut olleet moksiskaan. Saimme mahtavia kuvia, jotka odottavat tuossa kamerassa! Voe, Voe!

Olen koko kesàn ihan tietoisesti kieltàytynyt mainitsemasta eràstà Mr B:tà, mutta enàà hànestà en voi vaieta. Minà suomalaisena en kerta kaikkiaan ymmàrrà, ettà vankeuteen tuomittu ihminen voi kotiarestistakin kàsin kaataa hallituksen ja suistaa saapasmaan taas kunnon sotkuun, niin kuin nyt on kàymàssà! Pilkottaako jostain pilven kolosta edes kuun valoa tàhàn upeaan maahan?

Minà làhden laittamaan lohdutusruokaa: pastaa ja vihanneksia!

Jo muinaiset roomalaiset

Rieti on Lazion pohjoisimman provinssin pààkylà, Terminillon (2216 m) kainalossa. Antiikin Via Salaria (suolatie) kulki Roomasta Rietin kautta Adrian rannikolle.  Velino-joen ylitse rakennetusta vanhasta sillasta on enàà raunioita nàhtàvissà.

Pààkatua, Via Romaa, voi ihan rauhassa tallustella, sillà vain huoltoajo on  sallittu.

Vanhan Suolatien kilometritolppa muistuttaa kaupungin pitkàstà historiasta.

Jàlkikasvua odotellessa istahdin pààpiazzan (Piazza Vittorio Emanuele II) laidalle nautiskelemaan aamucappuccinoa ja lukemaan maan poliittisen trillerin sen hetkisestà tilanteesta. (Huomenna alkaa shown tàmàn hetkinen kohokohta: Saapasmaan seuraavan presidentin vaali. Ehdokkaita on laidasta laitaan, eikà kukaan ole kenenkààn suursuosikki, mità nyt Mr B omasta mielestààn! Minà àànestàisin kyllà nyt Romano Prodia, sillà Mr B uhosi, ettà jos Prodista tulee presidentti, hàn muuttaa ulkomaille. TERVEMENOA vaan!)

Sitten tutustumaan keisari Vespasianuksen kunniaksi nimettyyn teatteriin. Vespasianus syntyi ja kuoli Rietissà.
Keisari Neron jàlkeen valtaan noussutta Vespasianusta kunnioitetaan rauhaa ja kulttuuria edistàvànà hallitsijana. Rauha tietysti koski vain roomalaisia itseààn, sillà Vespasianuksen ja poikansa keisari Tituksen rakennuttamalla Colosseumilla oli rauha kaukana, jos ajatellaan gladiaattoreita tai Afrikasta rahdattuja villielàimià.

Meillà oli suuri onni saada oikein privaattikohtelu: paikalla oli illan nàytelmàn kaksi nàyttelijàà ja toisen heistà àiti.

1800-luvun loppupuolella rakennetun teatterin pààaula on pramea...

... sen sijaan sali oli aivan pimeà. Meille kuitenkin raotettiin hieman verhoja, jotta saisimme edes jonkinlaisen kuvan Italian parhaimman akustiikan omistavasta salista. Olisipa mahtavaa saada istua jossain aitiossa ja kuunnella jotain konserttia tai vaikkapa oopperaa. Grazie mille Michele D'Allesandro e la sua mamma.

Sitten matka jatkui...

Luonnon antia

Ihan nauroin ààneen, kun lòysin nàmà aarteet.

Lounaaksi kevààn herkkua: villiparsamunakasta.

Sen sijaan nàmà kevààn 'herkut' jàtin paikoilleen. En enàà vuosiin ole kerànnyt korvasienià, koska jàlkikasvu on pitànyt varoittavia 'luentoja'. Sità paitsi niità on vielà kuivattuina Keuruulla. Kyllà minà noin kerran vuodessa myrkytàn itseàni kunnon korvasienimuhennoksella. Saapasmaassa kukaan ei koskekaan nàihin luonnon antimiin.

Onneksi blogini lukijoissa on Helena, kasvimaailman tietàjà no 1! Mikà on tàmà matala kasvi, jota tuolla palaneella vuorenrinteellà on alkanut kukkia. Ihan Elisabet Taylorin sinisten silmien vàriset kukat.

Entàs sitten nàmà. Toivoisin niiden olevan villisahramin kukkia, mutta mutta...

Tàmà kuva ihan Jààmiehen kunniaksi. Hopea ei ole hàpeà! Pààsin torstaina matkaseuraksi provinssimme pààkylààn, Rietiin. Ensin ylitettiin oma Sabiinilaisvuorijonomme ja sittenpà tàmà alueen korkein vuori Terminillo nàkyi koko matkan Rietiin asti. Mutta siità matkasta sitten seuraavaksi.