Uutisia vanhojen kuvien alla

Tààllà taas. Mutta toistaiseksi vanhojen kuvien varassa, sillà tàmà tohelo unohti kameran ja tietsikan vàlisen johdon Keuruulle, vaikka minulla siellà oli pòydàllà lista kaikesta, mità piti ottaa mukaan. Mutta kun johto ei ole itsealoitteinen, se jài jatkamaan syksyà sinne sateeseen ja harmauteen. Tàmà kuva parvekkeeltani on tàsmàlleen vuoden vanha, joten kàykòòn se nyt tàhàn alkuun. Tààllà minà jatkan kesàà. Kun toissa pàivànà laskeuduin Fiumicinon kentàlle, vastaan tulvahti kostea làmpò, ja eilen aurinko porotti ihan kirkkaalta taivaalta ja nosti làmpòtilan helteeksi. Tànààn on luvattu sààn muuttuvan sateiseksi, mutta làmmintà edelleen on.

Eilen kàytiin retkilounaaalla tuolla seudun korkeimman huipun, Terminillon (2216m) maisemissa. (Lupaan kuvia myòhemmin.) Lounaan rakensimme 1806  metrin paikkeille huikeiden maisemien keskelle. paluumatkalla poikkesimme ruokaostoksille Rietin Coopiin. Pari esimerkkià tàmàn hetken hinnoista: isot paprikat 1.69 e/kg, raidalliset (!) munakoisot 1,48 e/kg, fenkoli 1,48 e/kg, spagettikilo 0,35 e, MAITO 1,60 e/l, prosecco 5,95 e extra prima laatua  jne jne...

Tàhàn kohtaan piti tulla kuvia paluumatkalta, mutta nyt tàytyy tyytyà vanhan kuvan maisemaan. Veljeni kysyi minulta ennen tànne tuloani, mità minà nyt aion saapasmaassa metsàstàà? Sienià, marjoja? No, metsàmarjojahan tàllà seudulla ei ole, eikà sieneen voi mennà ilman suoritettua sienikorttia, eikà joka pàivà, eikà joka paikkaan, sillà tààllà ei ole samanlaisia joka mihen/naisen oikeuksia kuin Suomessa. Mutta eilen olisimme kyllà saaneet saalista, jos olisi ollut mukana pyssy ja jos sità olisi osannut/hennonut kàyttàà ja jos ei olisi noudattanut metsàstyslakia. Pusikosta ryntàsi nimittàin tielle kolme murkkuikàistà VILLISIKAA syòmààn jotain. Saimme ajaa ihan kàsietàisyydelle, eivàtkà possut olleet moksiskaan. Saimme mahtavia kuvia, jotka odottavat tuossa kamerassa! Voe, Voe!

Olen koko kesàn ihan tietoisesti kieltàytynyt mainitsemasta eràstà Mr B:tà, mutta enàà hànestà en voi vaieta. Minà suomalaisena en kerta kaikkiaan ymmàrrà, ettà vankeuteen tuomittu ihminen voi kotiarestistakin kàsin kaataa hallituksen ja suistaa saapasmaan taas kunnon sotkuun, niin kuin nyt on kàymàssà! Pilkottaako jostain pilven kolosta edes kuun valoa tàhàn upeaan maahan?

Minà làhden laittamaan lohdutusruokaa: pastaa ja vihanneksia!

Enkeleitä

Että voi arkisella kasvilla olla kaunis kukka. Perunahan siinä. Pito. Tämän arkisen mutta kauniin kukan haluan omistaa tänään muutamalle enkelille täällä Keuruulla.

Aamuhan ei minulla alkanut niin kovin hyvin silitysrautoineen kameroineen läppäreineen. Ensin kameratohtorille. Nelimarkan Hannu (anteeksi tämä epätarkka kuva) katsoi potilasta asiantuntijan ilmein ja sanoi: Eihän näille oikein mitään voi. Ei saa silmiään auki.

Minulla jo sataset vilisi aivosopukoissa. Uusi kamerako? Ei. Hannu vain pikkuisen koski kameran kiinniolevaa silmää, ja simpsalapim! Kamera heräsi! Kait sen silmään vatturetkillä oli mennyt joku malka. (Onneksi ei sentään punkki. Systerin jalassa semmoinen kyllä yhden reissun jälkeen kotiin kulkeutui. Hui kauhistus!) Että jos Keuruulla tarvitsette kameratohtoria, niin matka vain Keurus-Fotoon, Hannun pakeille. Ja jos Hannu ei satu olemaan paikalla, sieltä kyllä asiantuntemusta löytyy muiltakin. Hannu-enkelille perunankukkia...

... toisen enkelin pellolta. Jos olette koskaan kulkeneet Perämäen Essen ja Antin kodin ohitse, olette varmaan henkäisseet syvään heidän puutarhansa kohdalla: kukkia, vihanneksia ja juurikkaita niin suorissa riveissä kuin vain sotilas-evp:llä voi olla. Eikä mitään pieniä kasvintynkiä, vaan tillitkin pienen ihmisen korkuisia. Teimme vähän vaihtareita: toin heille sabiinilaista luomu-ekstra vergineä ja sain puolestani yhtä sun toista nami-namia. Tässä Antti-enkeli leikkaa naurista minulle iltapalaksi.

Pinaattia sain myös yhden pinaattilettutaikinan viherteeksi. Olisin saanut vaikka mitä ja vaikka kuinka paljon, mutta kun minulle on nyt käynyt köpelösti: pakkanen nitisee jo liitoksistaan vatuista. (Poimittu määrä lienee tällä hetekellä jotain 50-60 litraa.) Vielä pitäisi pakastaa yhtä ja toista. Esim mustikoita ja sieniä.

Tässäpä tämän silittäjän aikaansaannos. Kuva tosin hieman kaunistelee töhnän määrää. Kävin Askarteluneliössä ostamassa kangasväriä ja kysäisin samalla, mitä raudan moskalle yleensä voisi tehdä. Ja tällä kertaa naispuolinen enkeli kaivoi kätköistä Cleany-putkilon. Saksalaista valmistetta.

Sitä kotiin kokeilemaan. Aika puhdasta tuli. (Tämän kuvan jälkeen vielä pyyhin rautaa kuivalla talouspaperilla. Mustaksi meni moni paperiarkki. Siis töhnää irtosi jatkuvasti). Huomenna täytyy testata silityspuoli. Kyllähän, Soile, minä tiedän, miten villaa yms pitäisi silittää, mutta tieto on eri asia kuin tekeminen tiedon mukaan. Pöljyys kun välillä syrjäyttää tiedon! Kotimatkalla minua saattoi tänään vielä yksi enkeli. Kotipihassa huomasin, että olkalaukkua ei ollut missään. Kukkia ja vihanneksia kyllä pursui koko pyörän tarakka! Filminä silmissä vilisi Satumaan ulkoterassilla juodut kahvit. Käännös ja polkupyöräennätys kylille. Siellähän laukku riippui tuolin karmilla ja kiltisti odotti noutajaansa. HUH, huh! Laukussa ei ollut kuin kamerapotilas ja kaikki (luotto)kortit, kodin avaimet jne.

Loppu päivää vietettin sitten systerin ja miehensä kanssa pöydänantimien ääressä (tällä kertaa minun luonani): Tomaattibruschettat (tuoreita ja aurinkokuivattuja tomaatteja, öljyä, basilikaa, suolaa ja pippuria). Kermaista mustatorvisienikeittoa. Yrttiuuniperunoita ja -sipuleita (öljy, suola, pippuri, tilli, rosmariini ja timjami) kermaviili-tillisinappisitruunadippikastikkeen kera. Kahvia, pinaattilettuja ja vattuhilloa. Juomana vattu-punaherukkamehua. Namskis!

Alku päivä hankala, mutta muu osa päivää korvasi kaikki harmit. Kiitos kaikille enkeleille!

Uusia hankintoja?

Viimeistelin Ruiskukalle kämmenselkälämmittimiä höyryraudalla. Kääääk! Langassa olikin jotain keinokuitua. Suli raudan pohjaan. Sillä ei enää silitellä. Vanhakin reppana jo oli. On uuden aika. Ei lämmittimiä kehtaa kenellekään lähetellä. Teenpä uudet. Toisenlaisesta langasta. Olisin ottanut taideteoksesta valokuvan, mutta kamera sanoi kuvaussopimuksen irti. Yritin suostutella upeilla uusilla pattereilla. Kokeilin kaikkia kameran vempaimia. Mutta ei kun ei. Siis kameratohtorille. Jos hänkään ei ymmärrä kameran yskää, on uuden aika. Tämä kamera ei kyllä vielä kovin vanha ole. Mutta takuuaika kyllä on jo ummessa. Kait. Sitä paitsi se on ostettu vuoristomajan maisemista. Sinne on matka vasta parin kuukauden päästä. Eikä tämä läppäri suostu syömään tuota allaolevaa tyhjää tilaa. No, onneksi nyt kaikki kolme epäonnea tälle päivälle on jo kasassa. Tästä eteenpäin on vain onnea.