Enkeleitä

Että voi arkisella kasvilla olla kaunis kukka. Perunahan siinä. Pito. Tämän arkisen mutta kauniin kukan haluan omistaa tänään muutamalle enkelille täällä Keuruulla.

Aamuhan ei minulla alkanut niin kovin hyvin silitysrautoineen kameroineen läppäreineen. Ensin kameratohtorille. Nelimarkan Hannu (anteeksi tämä epätarkka kuva) katsoi potilasta asiantuntijan ilmein ja sanoi: Eihän näille oikein mitään voi. Ei saa silmiään auki.

Minulla jo sataset vilisi aivosopukoissa. Uusi kamerako? Ei. Hannu vain pikkuisen koski kameran kiinniolevaa silmää, ja simpsalapim! Kamera heräsi! Kait sen silmään vatturetkillä oli mennyt joku malka. (Onneksi ei sentään punkki. Systerin jalassa semmoinen kyllä yhden reissun jälkeen kotiin kulkeutui. Hui kauhistus!) Että jos Keuruulla tarvitsette kameratohtoria, niin matka vain Keurus-Fotoon, Hannun pakeille. Ja jos Hannu ei satu olemaan paikalla, sieltä kyllä asiantuntemusta löytyy muiltakin. Hannu-enkelille perunankukkia...

... toisen enkelin pellolta. Jos olette koskaan kulkeneet Perämäen Essen ja Antin kodin ohitse, olette varmaan henkäisseet syvään heidän puutarhansa kohdalla: kukkia, vihanneksia ja juurikkaita niin suorissa riveissä kuin vain sotilas-evp:llä voi olla. Eikä mitään pieniä kasvintynkiä, vaan tillitkin pienen ihmisen korkuisia. Teimme vähän vaihtareita: toin heille sabiinilaista luomu-ekstra vergineä ja sain puolestani yhtä sun toista nami-namia. Tässä Antti-enkeli leikkaa naurista minulle iltapalaksi.

Pinaattia sain myös yhden pinaattilettutaikinan viherteeksi. Olisin saanut vaikka mitä ja vaikka kuinka paljon, mutta kun minulle on nyt käynyt köpelösti: pakkanen nitisee jo liitoksistaan vatuista. (Poimittu määrä lienee tällä hetekellä jotain 50-60 litraa.) Vielä pitäisi pakastaa yhtä ja toista. Esim mustikoita ja sieniä.

Tässäpä tämän silittäjän aikaansaannos. Kuva tosin hieman kaunistelee töhnän määrää. Kävin Askarteluneliössä ostamassa kangasväriä ja kysäisin samalla, mitä raudan moskalle yleensä voisi tehdä. Ja tällä kertaa naispuolinen enkeli kaivoi kätköistä Cleany-putkilon. Saksalaista valmistetta.

Sitä kotiin kokeilemaan. Aika puhdasta tuli. (Tämän kuvan jälkeen vielä pyyhin rautaa kuivalla talouspaperilla. Mustaksi meni moni paperiarkki. Siis töhnää irtosi jatkuvasti). Huomenna täytyy testata silityspuoli. Kyllähän, Soile, minä tiedän, miten villaa yms pitäisi silittää, mutta tieto on eri asia kuin tekeminen tiedon mukaan. Pöljyys kun välillä syrjäyttää tiedon! Kotimatkalla minua saattoi tänään vielä yksi enkeli. Kotipihassa huomasin, että olkalaukkua ei ollut missään. Kukkia ja vihanneksia kyllä pursui koko pyörän tarakka! Filminä silmissä vilisi Satumaan ulkoterassilla juodut kahvit. Käännös ja polkupyöräennätys kylille. Siellähän laukku riippui tuolin karmilla ja kiltisti odotti noutajaansa. HUH, huh! Laukussa ei ollut kuin kamerapotilas ja kaikki (luotto)kortit, kodin avaimet jne.

Loppu päivää vietettin sitten systerin ja miehensä kanssa pöydänantimien ääressä (tällä kertaa minun luonani): Tomaattibruschettat (tuoreita ja aurinkokuivattuja tomaatteja, öljyä, basilikaa, suolaa ja pippuria). Kermaista mustatorvisienikeittoa. Yrttiuuniperunoita ja -sipuleita (öljy, suola, pippuri, tilli, rosmariini ja timjami) kermaviili-tillisinappisitruunadippikastikkeen kera. Kahvia, pinaattilettuja ja vattuhilloa. Juomana vattu-punaherukkamehua. Namskis!

Alku päivä hankala, mutta muu osa päivää korvasi kaikki harmit. Kiitos kaikille enkeleille!