Luonnon antia

Ihan nauroin ààneen, kun lòysin nàmà aarteet.

Lounaaksi kevààn herkkua: villiparsamunakasta.

Sen sijaan nàmà kevààn 'herkut' jàtin paikoilleen. En enàà vuosiin ole kerànnyt korvasienià, koska jàlkikasvu on pitànyt varoittavia 'luentoja'. Sità paitsi niità on vielà kuivattuina Keuruulla. Kyllà minà noin kerran vuodessa myrkytàn itseàni kunnon korvasienimuhennoksella. Saapasmaassa kukaan ei koskekaan nàihin luonnon antimiin.

Onneksi blogini lukijoissa on Helena, kasvimaailman tietàjà no 1! Mikà on tàmà matala kasvi, jota tuolla palaneella vuorenrinteellà on alkanut kukkia. Ihan Elisabet Taylorin sinisten silmien vàriset kukat.

Entàs sitten nàmà. Toivoisin niiden olevan villisahramin kukkia, mutta mutta...

Tàmà kuva ihan Jààmiehen kunniaksi. Hopea ei ole hàpeà! Pààsin torstaina matkaseuraksi provinssimme pààkylààn, Rietiin. Ensin ylitettiin oma Sabiinilaisvuorijonomme ja sittenpà tàmà alueen korkein vuori Terminillo nàkyi koko matkan Rietiin asti. Mutta siità matkasta sitten seuraavaksi.