On kyllä yksi paikka, johon inisijät eivät ole ilmaantuneet (ainakaan vielä) häiritsemään päiväkahvihetkiäni. Ellun rantakahvila. (Lue Elias Lönnoitin siipirataslaivan ranta!) Auringonpimennys eiliseltä meni kyllä ohi, mutta alkuviikon ukkosilmoja piti mennä rannalle varta vasten ihailemaan, minä kun tykkään ukkosesta salamoineen ja paukahduksineen.
Tämän hetken kukka tuolta pyörälenkin varrelta herättää matkakuumetta. Kun ennen koronaa keväisin lentelin saapasmaahan, junamatka kentältä kotiasemalle oli ihan tulipunainen unikoista. Toissapäivänä sitten varasin lennon syyskuun lopulle. Toteutuu se tai ei, lipun hinta ei päätä huimannut: 45 euroa Finnairilla. Ensi kuun alussahan saan toisen piikin ja sitten sen rokotepassin. MUTTA, olen varoitellut itseäni siitä, ettei mikään enää ole varmaa, ennen kuin se on varmaa!
Kirpputorihössötys on nyt korkealla, sillä olen varannut pöydän Vilikan kirppikseltä. Muiden asitoiden joukossa nämä Pentikin Hiisi-sarjan astiat ovat nyt menossa myyntiin. Muistan kun viime vuosituhannella ajelin Posiolla ja ostin nämä, mutta Hiidet ovat nyt jääneet kaappiin Muumi-mukien vallatessa kahvikaluston. Saas nähdä, ihan pilkkahintaan en näitä kyllä myy.