Ajan kuluksi

Uusin löytöni käsityörintamalla on korkkikangas. Keuruun ainoa kankaita myyvä kauppa ei sitä tuntenut, mutta onhan netti. Toinen tarvike, mitä täältä ei löytynyt oli lyhyt vetoketju. Silloin muistin, kuinka Tiltaltti (paikallinen ex-askartelukauppa) aikoinaan möi loppuja tarvikkeita. 10 eurolla sai ahtaa ison muovipussin täyteen kaikkea kaupasta vielä löytyvää, ja kun löysin pussin, siinä oli MONTA lyhyttä vetoketjua. Sitä en tiedä, voiko korkkikangasta pestä, mutta sen tiedän, että sitä on helppo ommella.

Toinen mukava materiaali oli syksyllä vaahteranlehdet, joista pyörittelin ruusuja parvekkeen kanerva-asetelmiin. Kukat ovat edelleen parvekkeella, värit vain laimenneet.

Tätä telkkarin askartelujuttua en vielä ole kokeillut. Ihan turhaahan se olisi ollut, sillä tuotokset olisivat sulaneet alta aika yksikön. Ovat nyt luvanneet hieman kylmempiä ilmoja, joten josko voisin kokeilla: ilmapalloihin vettä ja pallot pakkaseen. Kun vesi on hieman jäätynyt, palloon reikä ja liika vesi pois, ja ei kun pakkasta odottelemaan. Kauniita jäälyhtyjä. Toisaalta, luonnon valo on alkanut lisääntyä, joten taitaapi tämä askarteluhomma jäädä odottelemaan parempia aikoja...

... sillä taas se alkaa. Tehän tiedätte minun intohimoni formuloihin. Sinällään ihan hullua tällaiselle luontoihmiselle, mutta kun kaikkea ei voi järjellä selittää. Toisaalta, jos Kimi ei olisi mukana, intoni voisi laantua. Nyt näyttää kuitenkin siltä, ettei Kimi lopeta ikinä.

***
Tässä hieman jännittää muukin kuin formulat. Kevään matkasuunnitelmiin kun on tullut odottamattomia muuttujia, joista suurin on tuo korona-virus. Saapasmaa on nyt sekaisin. Laittavat pian lentokentätkin kiinni. HÖH!

Apinan kotikylä

Torrita Tiberina, eli linnoitus Tiber-joen rannalla. Jälkikasvun kotikylä: suoraan edessä, punatiilinen rakennus on kylän tietotoimisto, eli baari, oikealla luukulliset ikkunat kuuluvat kunnantaloon (comune) ja vastapäinen rakennus odottelee kunnostusta.

Tämä kuva on otettu kunnantalon kohdalta kohti linnoitusta. Ylemmässä kuvassa linnoitukseen johtava katu koristellaan kerran vuodessa kukkien terälehdin.

Mutta se edellisen postauksen apina? Sen kotipuu koristaa nyt kylän kunnantalon seinää!!! Tuota yläkuvan oikealla olevaa rumaa betonipintaa. Maalaus on herättänyt ansaittua huomiota: jotkut tykkää, jotkut ei!!!

Kunnantalosta hieman linnoitukseen päin , kadun toisella puolen on kunnan koulu ja kirjasto, jonka seinä on saman taiteilijan käsialaa kuin apinapuu. 

Toisenlaista luovuutta voisi nyt ihailla saapasmaassa. Olen aina ollut Christon ja hänen edesmenneen vaimonsa suuri ihailija.

Samoin edelleen liputan Kimin puolesta, vaikka auto ei aina häntä tottelekaan. Tulevana viikonloppuna huristellaan Itävallassa. Forza!

Lomalaisen elàmàà

Toukokuu on saapasmaassa ruusujen aika. Kevàt on kuulemma ollut myòhàssà, mutta nyt on helle hellinyt niin, ettei ulos ole keskipàivàn aikaan asiaa.

Eilen pààsimme piknikille ystàvien puutarhaan. Tarkoituksena oli myòs poimia kirsikat, mutta linnut olivat ehtineet ennen meità tyhjentàà parhaan puun sadon. Silti minulla meni parisen tuntia sadon putsamisessa ja keittàmisessà hilloksi. Mukaan saimme myòs rosmariinia, salviaa, Rooman minttua ja laakerinlehtià - kuivatettavaksi ja Suomeen pakattavaksi.

Nespolot ajattelin keittàà aprikoosien kanssa - tai sitten popsia ne vàlipaloina.

Alkuvuoden aikana telkkari sai olla ihan rauhassa, ei ollut aikaa. Nyt jos sen avaa, ensimmàisenà kerrotaan sen hetken tapahtumista Vàlimerellà: kolmessa viimeisessà turmassa on kuollut 700 turvapaikanhakijaa, joista 40 lasta. Tuttu tarina: salakuljettajat ovat hylànneet alukset merelle ja paenneet rahojen kanssa. No, tuleehan vastapainoksi sitten jalkapalloa (josta en ymmàrrà mitààn) ja formuloita. Nyt kyllà Ferraria ròkitettààn ihan joka tiedotusvàlineessà. Tànààn alkoi myòs Don Matteon ikivanhojen pàtkien kertaaminen. Taidanpa avata tablettini ja keskittyà sinne ladattuihin Donna Leonin komissaario Brunetti-tarinoihin.

Ja siellä kaikilla oli niin hulinaa...

Iso, valoisa tila odottaa ,,, lapsia ja heidän äitejään... Keuruun vastaanottokeskukseen viettämään sunnuntaista iltapäivää.

Lapsia pöydän ympärille kasaantuikin kokeilemaan taitojaan. Mutta NÄITÄ lapsia emme olleet odotelleet äiti-lapsi -kerhoomme. Niin tai näin - lapset ovat lapsia - kaiken ikäisinä ja leikkimisen ilo kuuluu kaikkien elämään. Isät kyselivätkin, josko he voivat tulla JOKA PÄIVÄ!

Ja kyllä lapsenikäiset lapsetkin innostuivat: kaatelemaan hernepusseilla keiloja, pukeutumaan ja leikkimään nukeilla. Tälle prinsessalle pöytä oli paras paikka leikkiä.

Toki paikalla äitejäkin oli, mutta he halusivat pysyä taka-alalla, auttamassa vohveleiden paistamisessa ja juttelemassa toisten naisten kanssa.

Kolmetuntista hulinaa ei olisi ollut mahdollista pitää edes jonniin sortin aisoissa ilman Keuruun SPR:n osaston vapaaehtoisia (7 kpl minun lisäkseni) ja ilman tulkkeina toimineita suomen kielen opiskelijoitani (4 kpl). Kiitos Keuruun kaupungille osastolle lahjoittamista kalusteista ja leikkitarvukkeista. Kaikille tsiljoona kiitosta. Jatkuu ensi sunnuntaina ...

PS, Päivän kruunasi KIMI! Oli mahtavaa seurata hänen ajamistaan ihan suorana. Forza!

Sisilia Punta Secca

Pari viikkoa näissä maisemissa. Oikein unelmaloma YKn täyttäessä pyöreitä. Montalbanon fanille tuli tutuksi tuo parvekkeellinen valkoinen talo La casa di Montalbano, nykyisin bed and breakfast. Olisin halusin asua siellä, mutta se oli täyteen buukattu. Tuo oikealla oleva torni ( La torre Scalambri) on filmeissä muuten erinäköinen, nykyään siinä ei enää ole parvekkeita, sillä tornia on restauroitu myymistä varten. Pitäisköhän lotota?

Olin oikeastaan tyytyväinen, että tuo Montalbanon talo oli varattu, sillä me saimme aivan upean villan, jonka parvekkeelta oli mukava seurata naapuritalon ympärillä jatkuvasti kameroiden kanssa hyörivää turistien laumaa.

Villa 30 m from Montalbano's house. Majapaikan löysin airbnb:n kautta. Voitte kurkata sen sivuilta kaikki upeat kuvat villasta sisältä ja ulkoa. Villan isäntä, Edoardo ja hänen vanhempansa pitivät meistä kerta kaikkisen hyvää huolta. Toivottavasti joskus vielä pääsen Punta Seccaan ja silloin haluan ehdottomasti loikoilla tuolla parvekkeella...

... ja viettää aikaa rannalla. Sää suosi meitä koko lomamme ajan, vaikka muualla Sisiliassa satoi ja ukkosti, mikä aiheutti maanvyörymiä, mikä katkoi teitä jne.

Minun pitkäaikainen haaveeni oli ollut kulkea Montalbanon jalanjäkiä pitkin eteläistä Sisiliaa. 23.11.2011 olin löytänyt La Repubblican sivuilta mm oheisen piirroskartan, ja se yhtenä apuvälineenä vuokra-autoon ja liikkeelle. Ensimmäisenä kohteena Scicli, jossa sijaitsee ensimmäisten filmien poliisiasema, Vigàta. (Nykyisinkin poliisiaseman ulkokuvaukset tehdään Sciclissä, mutta sisäkuvaukset Rooman Cinecittàssa, siis lavasteissa!)

Seuraavissa postauksissa lisää retkistämme, mutta eihän Montalbanon (yhtä) herkkuruokaa voi unohtaa...

Gli arancini di Montalbano. Herkkujen herkku, jota sai myös kasvisversiona. Muistuttaa kovasti Rooman seudun suppleja.

***
En minä Kimiäkään voi unohtaa. Täytyy ihan perua kevään viimeisimmän postauksen epäilyt koskien Ferraria. Hienosti ovat ajot mielestäni sujuneet ja huomenna sitten on viimeinen kruisailu Abu Dhabissa. Forza!

***
Keuruun spr alkaa nyt kordinoida varuskunnassa olevan keskuksen avun tarvetta, ja koska minulla on aikaa, sain tehtäväksi aloittaa pienen ryhmän kanssa. Nyt vain odottelen varuskunnasta listaa siitä, missä on akuutein tarve koskien sekä lapsia, naisia että miehiä.

Työpaikka avoinna

Voisin vaikka lyödä vetoa siitä, että Ferrarilla käy taas ovi ulospäin ja tällä kertaa renkaanvaihtaja saa potkut! Jos vaikka Arrivabene (Hyvätulos, vapaasti suomentamanani) itse menisi tilalle siksi aikaa, kun saa palkattua tiimiin ammattitaitoisemman rengaskaverin myös Kimin pysähdyksen ajaksi. Toisaalta, en koskaan ole luottanut Ferrariin, mutta senhän te jo tiedättekin.

Löysin kuvan isänisäni menopelinsä selässä - aamutossut jalassa! Bensaa suonissa.

Kivikossa olen minäkin aikaani viettänyt. Pitsikiviä on syntynyt kisoja katsoessa ja sitten löysin kauan kaipaamiani kiviaarteita. Isoin kivi on Sardiniasta hylätystä hopeakaivoksen rannasta, pienin etruskirannan kivikkoaarteita ja läpinäkyvin fossiilikivi Minnesotan matkan aarteita.

Siitä matkasta ovat vielä nämä aarteet jäljellä.

Kivet pitsikiviin loppui, joten piti keksiä muutaa puuhaa käsille kisojen ajaksi. Marimekko-tilkku, lakanasta leikattua kaitelenauhaa ja vanhasta villapaidasta pehmustetta ja tuloksena mainio apuväline keittiöpuuhiin.

Ollaan Puronrannanpajan Eijan kanssa suunnittelemassa kesää ...

***
Doc Martin loppuu tiistaina, mutta onneksi vain vähäksi aikaa. Jatkoa kuulemma tulossa. Tulee uusi mies tilalle - Isä Brown.  Don Matteosta sen sijaan ei ole kuulunut mitään, eikä Montalbanosta tai Brunettstia ole näkynyt tai kuulunut. On kovin miehisiä nuo minun suosikkini! Telkkari taitaa jäädä nyt rauhaan, koska talviurheilu on finito. Malesia odottaa!

Uuden edessä

Lunta on nyt tullut tuulen kanssa tuiskuamalla. Luonnon lämpöeristettä parvekkeelle. Sisäpäivä.

Lidl vetää pisimmän korren - taas. Myypi sisilialaisia veriappelsiineja, tämän vuodenajan vitamiinipommeja. Muista keuruulaisista kaupoista en niitä ole löytänyt. Olen nyt tassutellut ruokatarvikkeita myyvissä kaupoissa ja havainnut, kuinka Sokkari johtaa hintakilpailussa (siis kallein), K-kauppa sitten ja Mega-market vielä ennen Lidliä (siis halvinta).

K-kauppaan palautin reilu viikko sitten hernepussin, koska huomattava osa herneistä oli matojen osittain syömiä. Sen huomasin kotona vasta, kun huuhtelin herneitä. Sain pussista korvauksen ja lupauksen, että kauppa ottaisi yhteyttä (suomalaiseen) tuottajaan, mutta edelleen eilen samoja ja samanlaisia herneitä oli hyllyssä tarjolla. Luottamus kolahti!

Sergio Mattarella, sisilialainen tuomari, Italian uusi presidentti!!! Auguri. Mr B nyrpisteli nenäänsä ihan loppusuoralle asti, koska olisi halunnut presidentin, joka olisi armahtanut hänet. Sitä hän saa nyt odotella.

Siinä he nyt sitten ovat rinnakkain: entinen ja uusi presidentti, Napolitano ja Mattarella. Tähän saakka olen hieman nyrpistellyt Italian nykyiselle pääministerille, Renzille, mutta hyvin hän tämän vaalin klaarasi. Pelasi samanlaisilla korteilla kuin Ms B: ovela politiikko on aina ovela politiikko.

Pitsikiven haluan omistaa Mini-Kimi-Robinille ja hänen vanhemmilleen. Taitaa Kimi nyt huristella ihan onnensa kukkuloilla... Kohta se taas alkaa - se jännittäminen. Forza Kimi e Sebastian da Ferrari!

Timantteja

Tartufo bianco - valkoinen tryffeli.

Edellisen postaukseni jàttitryffeliin minulla ei kuunaan olisi ollut varaa, onhan sienen kilohinta useita tuhansia euroja!!! Oli messuilla pienempiàkin herkkupalleroita. Peukalon pààn kokoisesta sienestà olisi pitànyt pulittaa toista kymmentà euroa, joten jàtinpà ostamatta. Oliiviòljyn kerrotaan olevan luonnon antimien kultaa, mutta herkkujen timantti on tryffeli.  Sità Gubbiossa juhlitaan aina loka-marraskuun vaihteessa.

Tàytyi meidàn tutustua juhlan herkkuun edes lounaan yhteydessà. Bosone-ravintolan tryffelimenyytà tutkimaan.

Frittatina al tartufo - munakokkelia ja tryffelià - nam!

Tagliatellepastaa ja tryffelià. Nam, nam! jne jne jne...

Don Matteo oli kuulemma usein nàhty vieras tàssà(kin) ravintolassa, mutta ei siis enàà. Asiaa suri myòs meidàn erinomainen tarjoilija-nuorukaisemme. Neljàntoista vuoden aikana filmiryhmà oli tuonut eloa myòs tàhàn ravintolaan. Nyt monta pòytàà odotti ja odotti - turhaan.

Ruokaa sulattelimme kiertelemàllà messukatoksia. Maistiaisiakaan ei enàà oikein jaksanut makustella, mutta tàmà tryffelillà ryyditetty mortadella oli liian houkuttelevan nàkòistà ihan noin vain ohitettavaksi.

Totta kai messuilla oli paljon muutakin tarjolla kuin sienià. Tàmà karju vartio Norcian seudun antia, esimerkiksi kuuluissa prosciuttoa, lihaa.

Yhdessà katoksessa pikkuiset kàdet harjoittelivat oikeiden kokkien kanssa pastan tekoa. Pienestà se alkaa - saapasmaalaisten kulinaristien tie.

Gubbio tuli minulle tutuksi don Matteon mukana, joten tuntui kuin olisin kotikaduilla kulkenut. Jài kaipuu palata sinne takaisin - ihan yòkuntiin.

Arrivederci, Gubbio. Grazie e ci vediamo.

***
Oppiko Kimikin 'pelaamaan'...  Ihan vain vahingossa ajo loppui alkumetreille... Voe, voe!