Minä en ole hirvi

Minä en ole hirvi, EN EN EN! Mitenkähän ne NELJÄ hirvikärpästä, jotka tänään luuli MINUA hirveksi, saisi uskomaan asian. Tai ei enää mitään pysty luulemaan, koska minä nirhin ne inhoten. Taas jää yksi hyvä puolukkamaa odottelemaan pakkasia. Minä en ainakaan sinne nyt mene.

Multian luontopolulla oleva Riikka Helmisen peltihirveä hirvikärpäset tuskin häiritsevät.  Teoksen nimi Olpa onni, ettei törmätty toivottavasti suojelee kaikkia näin syyshämärissä autoilevia. 

Korona vilkkuu. Toivottavasti se toimii. En ole vielä sitä ladannut, koska elän ihan omassa kuplassani rymyten pitkin metsiä. Kaupuassa tietysti täytyy piipahtaa, koska ihan kaikkea ei metsäkään tarjoa, mutta tämä kuva herättää kyllä haikeutta: Fiumicinon lentokentän juna vei minut useina viime vuosina syyskuun loppupuolella kohti Sabinaa. Aika yksitoikkoinen ajanjakso odottaa verrattuna aikaan ennen koronaa. 

 

Tietysti voi muistella menneitä netin kautta. Viisi vuotta sitten pakkailimme laukkuja kohti Montalbanon maisemia. Nythän sekin TV-sarja loppuu kokonaan, koska nuorta Montalbanoa näytellyt Riondino on jo 40-vuotias, eikä kuulemma kokenut enää olevansa osaan sopiva. Ja sitä paitsi Aikuinen Montalbanokin on uransa lopussa. Camilleri nimittäin kirjoitti viimeisen Montalbanonsa jo vuosia ennen kuolemaansa ja testamenttasi sen näytettäväksi vasta postuumina. No, aina voi lukea ja katsoa dvd:tä.

Entinen kollegani Risto Kahila löytää kyllä tekemistä. Tämä upea teos kuvaa korona-aikaa, ja sen voi nähdä tämän vuoden Keuruu-Multia-Petäjäveden kansalaisopiston ohjelman kansikuvana. Taiteellinen perhe on löytänyt monenlaisia ilmaisutapoja. 

Tässä Tuulalle ja Ristolle kiitoskukat mieluisasta hetkestä.

Poikkeuksellista

Kävin hamstrausreissulla. Mutta en vessapaperia! Kaupassa kerrottiin, että esim perjantaina paperit olivat kaupassa lopussa jo puolelta päivin, mutta että aina ovat saaneet lisälähetyksiä seuraaviksi aamuiksi. Joten ei tarvetta hermoiluun.

Kävin hamstraamassa Vakasta (suoramyyntikauppa) paikallisia mansikoita ja mustaherukoita, koska itse poimimani ovat  aikoja sitten loppuneet. Minä kun tykkään syödä aamuisin kaurapuuroa koristeltuna keolla erilaisia marjoja. Olen kokeillut myös Lidlin mansikoita, mutta mutta... Kuvan mansikat ovat samalta pellolta poimittuja, mistä itsekin mansikkani olen monena vuonna poiminut. Ja tulen ensi kesänäkin poimimaan!

Ei, ei minulla ole kipua tai kuumetta, mutta ostin paketin ihan vain pelotellakseni viruksia. Apteekin myyjä kertoi, kuinka viikonloppu oli ollut täysin poikkeuksellinen: kansa hamstrasi lääkkeitä kassikaupalla. Tarpeeseen tai ihan vain hysteriaan mukaan lähteneenä.

Kun tallustelin avannolta kotiin päin, näin sillan korvassa jäällä aivan outoja jälkiä. Kuvaa suurentamalla voitte nähdä tarkemmin. Osaatteko te kertoa, miten jäljet ovat syntyneet?

Siskon jälkikasvun jälkikasvu on taiteillut kuvat tähän valloittavaan pikku kirjaseen. Toivottavasti me kaikki puhdistamme nyt korvamme kuntoon, jotta kuulisimme, kun pääministerimme äsken luetteli, mitä me saamme tehdä ja mitä ei, jotta pääsemme korona-epidemian yli mahdollisimman pienin vaurioin.

Tykkään

Minä sitten tykkään kivistä, pikkuisista ja isommista. Tässä lasikulhossa on La Palman tulisesta historiasta kertovaa laavamateriaalia: kaksi ´raakaa´kiveä, joita vesi ei vielä ole hionnut. Iso, veden pyöristämä huokoinen kivi on hyvä alusta pikkuiselle tulivuoren muotoiselle simpukalle. Pohjalla on mustaa laavahiekkaa. Kaikkea vartioi Puntagordan markkinoilta ostamani, maalatusta laavahiekasta tehty gecco, La Palman tunnuslisko. Asuntomme seinillä niitä vilisi, varsinkin iltaisin valojen syttyessä.

La Palman rantahiekka oli yleensä mustaa, mutta etelässä, lähellä Salinasin suolafarmia, löytyi myös aivan valkoista hiekkaa. Sekoitin niistä maata agave-kasveja varten. Ruukkuina on tekemäni ragu-kupit. Nuo pikkuiset simpukankuoret halusin mukaani yhdestä ravintolasta. Sisus ei ollut kovin kummoisen makuista, ei sinisimpukoiden veroista.

Puntagordan markkinoilta ostin myös tuon kultaisen heiluvan katseenvangitsijan. Yritin äsken kuvata sitä tuota olohuoneen ikkunaa vasten. En onnistunut.

Tämä kuva on La Palman saarelta. Tuolla kaukana häämöttää Teneriffan saari ja sen korkein kohta, Teiden tulivuori. Sinne olisi matka toukokuun alussa. Saa nyt nähdä...

Kaikista (Suomenkin) apteekeista ja niiden tukuista hengityssuojat on lopussa. Sain tuttavalta yhden malliksi, ostin kaupasta kertakäyttölakanaa ja pistin maskitehtaan pystyyn. Eilen telkussa näytettiin, kuinka Milanossa kaupustelijat pyysivät normaalisti yhden sentin maksavasta suojasta jopa 10 euroa. Kauppa se on joka kannattaa! En silti aio hädällä tienata.

Ennen Teneriffaa pitäisi piipahtaa saapasmaan kautta Maltalla, missä tämä pitsikivi on tehty (kuva löytyy Maltan postauksista). Katsotaan nyt, mitä tuo korona-virus saa aikaan ...

Ajan kuluksi

Uusin löytöni käsityörintamalla on korkkikangas. Keuruun ainoa kankaita myyvä kauppa ei sitä tuntenut, mutta onhan netti. Toinen tarvike, mitä täältä ei löytynyt oli lyhyt vetoketju. Silloin muistin, kuinka Tiltaltti (paikallinen ex-askartelukauppa) aikoinaan möi loppuja tarvikkeita. 10 eurolla sai ahtaa ison muovipussin täyteen kaikkea kaupasta vielä löytyvää, ja kun löysin pussin, siinä oli MONTA lyhyttä vetoketjua. Sitä en tiedä, voiko korkkikangasta pestä, mutta sen tiedän, että sitä on helppo ommella.

Toinen mukava materiaali oli syksyllä vaahteranlehdet, joista pyörittelin ruusuja parvekkeen kanerva-asetelmiin. Kukat ovat edelleen parvekkeella, värit vain laimenneet.

Tätä telkkarin askartelujuttua en vielä ole kokeillut. Ihan turhaahan se olisi ollut, sillä tuotokset olisivat sulaneet alta aika yksikön. Ovat nyt luvanneet hieman kylmempiä ilmoja, joten josko voisin kokeilla: ilmapalloihin vettä ja pallot pakkaseen. Kun vesi on hieman jäätynyt, palloon reikä ja liika vesi pois, ja ei kun pakkasta odottelemaan. Kauniita jäälyhtyjä. Toisaalta, luonnon valo on alkanut lisääntyä, joten taitaapi tämä askarteluhomma jäädä odottelemaan parempia aikoja...

... sillä taas se alkaa. Tehän tiedätte minun intohimoni formuloihin. Sinällään ihan hullua tällaiselle luontoihmiselle, mutta kun kaikkea ei voi järjellä selittää. Toisaalta, jos Kimi ei olisi mukana, intoni voisi laantua. Nyt näyttää kuitenkin siltä, ettei Kimi lopeta ikinä.

***
Tässä hieman jännittää muukin kuin formulat. Kevään matkasuunnitelmiin kun on tullut odottamattomia muuttujia, joista suurin on tuo korona-virus. Saapasmaa on nyt sekaisin. Laittavat pian lentokentätkin kiinni. HÖH!