Tykkään

Minä sitten tykkään kivistä, pikkuisista ja isommista. Tässä lasikulhossa on La Palman tulisesta historiasta kertovaa laavamateriaalia: kaksi ´raakaa´kiveä, joita vesi ei vielä ole hionnut. Iso, veden pyöristämä huokoinen kivi on hyvä alusta pikkuiselle tulivuoren muotoiselle simpukalle. Pohjalla on mustaa laavahiekkaa. Kaikkea vartioi Puntagordan markkinoilta ostamani, maalatusta laavahiekasta tehty gecco, La Palman tunnuslisko. Asuntomme seinillä niitä vilisi, varsinkin iltaisin valojen syttyessä.

La Palman rantahiekka oli yleensä mustaa, mutta etelässä, lähellä Salinasin suolafarmia, löytyi myös aivan valkoista hiekkaa. Sekoitin niistä maata agave-kasveja varten. Ruukkuina on tekemäni ragu-kupit. Nuo pikkuiset simpukankuoret halusin mukaani yhdestä ravintolasta. Sisus ei ollut kovin kummoisen makuista, ei sinisimpukoiden veroista.

Puntagordan markkinoilta ostin myös tuon kultaisen heiluvan katseenvangitsijan. Yritin äsken kuvata sitä tuota olohuoneen ikkunaa vasten. En onnistunut.

Tämä kuva on La Palman saarelta. Tuolla kaukana häämöttää Teneriffan saari ja sen korkein kohta, Teiden tulivuori. Sinne olisi matka toukokuun alussa. Saa nyt nähdä...

Kaikista (Suomenkin) apteekeista ja niiden tukuista hengityssuojat on lopussa. Sain tuttavalta yhden malliksi, ostin kaupasta kertakäyttölakanaa ja pistin maskitehtaan pystyyn. Eilen telkussa näytettiin, kuinka Milanossa kaupustelijat pyysivät normaalisti yhden sentin maksavasta suojasta jopa 10 euroa. Kauppa se on joka kannattaa! En silti aio hädällä tienata.

Ennen Teneriffaa pitäisi piipahtaa saapasmaan kautta Maltalla, missä tämä pitsikivi on tehty (kuva löytyy Maltan postauksista). Katsotaan nyt, mitä tuo korona-virus saa aikaan ...

Ajan kuluksi

Uusin löytöni käsityörintamalla on korkkikangas. Keuruun ainoa kankaita myyvä kauppa ei sitä tuntenut, mutta onhan netti. Toinen tarvike, mitä täältä ei löytynyt oli lyhyt vetoketju. Silloin muistin, kuinka Tiltaltti (paikallinen ex-askartelukauppa) aikoinaan möi loppuja tarvikkeita. 10 eurolla sai ahtaa ison muovipussin täyteen kaikkea kaupasta vielä löytyvää, ja kun löysin pussin, siinä oli MONTA lyhyttä vetoketjua. Sitä en tiedä, voiko korkkikangasta pestä, mutta sen tiedän, että sitä on helppo ommella.

Toinen mukava materiaali oli syksyllä vaahteranlehdet, joista pyörittelin ruusuja parvekkeen kanerva-asetelmiin. Kukat ovat edelleen parvekkeella, värit vain laimenneet.

Tätä telkkarin askartelujuttua en vielä ole kokeillut. Ihan turhaahan se olisi ollut, sillä tuotokset olisivat sulaneet alta aika yksikön. Ovat nyt luvanneet hieman kylmempiä ilmoja, joten josko voisin kokeilla: ilmapalloihin vettä ja pallot pakkaseen. Kun vesi on hieman jäätynyt, palloon reikä ja liika vesi pois, ja ei kun pakkasta odottelemaan. Kauniita jäälyhtyjä. Toisaalta, luonnon valo on alkanut lisääntyä, joten taitaapi tämä askarteluhomma jäädä odottelemaan parempia aikoja...

... sillä taas se alkaa. Tehän tiedätte minun intohimoni formuloihin. Sinällään ihan hullua tällaiselle luontoihmiselle, mutta kun kaikkea ei voi järjellä selittää. Toisaalta, jos Kimi ei olisi mukana, intoni voisi laantua. Nyt näyttää kuitenkin siltä, ettei Kimi lopeta ikinä.

***
Tässä hieman jännittää muukin kuin formulat. Kevään matkasuunnitelmiin kun on tullut odottamattomia muuttujia, joista suurin on tuo korona-virus. Saapasmaa on nyt sekaisin. Laittavat pian lentokentätkin kiinni. HÖH!

Valoa kohti

Päivänvaloa on pitäisi olla tänään jo minuutin enemmän kuin eilen. Mutta kun ei siltä näytä, täytyy turvautua keinovaloihin. Lissu-joulupukki osti Lissulle tämän kauan ihaileman valaisimen. Yki Nummen Lokki. Taustalla olevan valoketjun tein männeenä jouluna Tiltaltin kurssilla. Nyt se ...

... toimii pikkuisen kotini joulukuusen valoina. Puronrannan Eija teki minulle kuusen heinäseipäästä, minä ripustin siihen valoketjun ja aikoja sitten valmistamani joulumuorit. (Tästä kuvasta huomasin erityisesti sen, etten tykkää ripustaa ikkunoihin verhoja! Pitäisköhän?) Ikkunaan olen ripustellut ihan muuta. Siitä sitten myöhemmin.

Kohta saan vieraakseni pienen tonttutytön, joka haluaa ommella 'oikealla' ompelukoneella!

* Toivotan kaikille oikein rentouttavaa Keski-Suomen VIHREÄÄ joulua ja iloista vuoden vaihtumista.
* I wish you a very relaxing Christmas time from the GREEN (= without any snow) Central Finland and a joyful beginning for the New Year.
* Vi  auguro un molto tranquillo e VERDE (=senza neve) Natale dalla Finlandia centrale e Felice Anno Nuovo
* Önskar er alla Fridful Jul och  Glatt Nytt År från det Gröna (=utan snö) Centrala Finland
* Fröliche Weinachten und Glyckliches Neues Jahr aus das Grune (=ohne Schnee) Mittel Finnland)

Valosta valoon

 Täältä (Sabinasta) ...

 ... tätä kautta (Alpit) ...

... tänne ...

... puuhastelemaan.

Viikko sitten matkalaukut pakattuina haikailin lumen pariin. Alpeilla jo vähän sitä vilahteli, mutta kotona oli mustaa, märkää ja koleaa. Paitsi eilen jopa satoi jotain valkoista, joka sitten suli pian pois. Vain osa Tarhiaa oli tänään puolen päivän aikoihin jääriitteen peitossa.

Tänään aurinko ilahdutti paisteellaan reilut viisi tuntia ja maalasi laskiessaan taivaan rannan upean punaiseksi-oranssiksi-keltaiseksi. Minun kamerallani ei luonnon väri-iloittelua voinut ikuistaa.

Valoa täytyy saada lisää, joten askartelemaan. Nuo viisi pikkuista palleroista odottelee  minua.

Tämmöisestä haaveilen.

Kopoti kopoti

Nyt minullakin on ihan oma heppa! Ensin siitä oli tulla porsas, mutta kun vaihdoin nuo pinkit korvat (tuossa pöydällä) reippaamman punaisiin, heppa sai jo ihan hevosmaisia piirteitä.

Heppa-puuhissa oli eilen myös taitavia ja innokkaita pikkuisia. Ai, missäkö? No, Keuruun Tiltaltissa.

Tässäpä tämä minun kepparini sitten poseeraa. Ei nyt varmaan ihan Oikean Hevosen muotoinen, mutta on se jo palkinnonkin poskeensa saanut. Silmät vielä puuttivat, mutta ...

... mutta, kun nämä kotona tekemäni nappisilmät eivät sointuneet hepan harjan väreihin, päätin tehdä uudet sointuvammat silmät sitten myöhemmin. Ja sitten, kopoti, kopoti... Jos näette Keuruulla hieman ylivarttuneen mummelin hoputtelevan heppaansa, se olen MINÄ, menossa kepparikilpailuihin! Kopoti, kopoti.

Tiltaltin kaupan puolella on vaikka mitä pientä tuunattua. Varsinkin tuo uusi lintulajike 'kenttäkerttunen' taitaa olle ihan paikallista, uutta lajiketta.

Askartelua ja omituisuus nro 1

Mitä, mitä, mitä???

Olkia, olkia, olkia.

Haave,

josta toteutuneena noin kuudesosa! Hidasta puuhaa: ensin oljet liotetaan pari tuntia mäntysuopavedessä, ettei oljet halkea pätkiä leikatessa. (Mäntysuopa antaa oljille kauniin kiillon). Sitten vain saksimaan osasia. Kirjan malliin tarvitaan 24 senttisiä 12 kpl, 12 senttisiä 72 kpl ja 6 senttisiä 432 kpl!!! Ostin pari syksyä sitten kokonaisen ruisolkikuvon, josta puuhaa on riittänyt.

Nyt pyysin talkoisiin pari naapuriakin, jotka eivät koskaan olleet himmeliä askarrelleet. Mutta ei kestänyt kauaakaan, kun hiljaisuuden rikkoi vain muutamia mutinoita, kun sormet kävivät sukkelaan. Ei joutanut juttelemaan, kun aivot raksuttivat kolmiulotteisuuden maailmoissa. Himmeli (pieni tai sitten tuo isompi) toimii tänä vuonna minun joulukuusenani.

Joulutunnelmaa ei ulkoa oikein nyt löydy. Viikossa lumi on sulanut lähes kokonaan, ja nytkin ripottelee vettä. Toista se oli vuosi sitten (kaihon huokaus)!!! Jospas edes aattona...

***
Sain Sojalta tunnustuksen ja haasteen muutama postaus sitten. Pitäsi kertoa viisi omituisuuttani, siis minusta itsestäni. Lähes mahdoton tehtävä, kun enhän minä ole missään suhteessa omituinen. Muista kyllä osaisin kertoa yhtä ja toista!!! Ai jaa, ettette usko! Täytyy sitten ottaa peili kauniiseen käteen ja paljastaa omituisuus kerrallaan.
Omituisuus numero 1:
Olen huono näyttelijä, vaikka joskus se taito voisi olla käyttökelpinen. Kansakoulussa olimme saaneet kotitehtäväksi kirjoittaa kotiaine oravasta. Kun tuli minun vuoroni nousta ylös pulpetin viereen lukemaan aikaan saannokseni, ope varmaan huomasi jotain. Pyysi tulemaan luokseen vihkon kanssa. Kehui kovasti tarinaani, mutta sanoi, että se pitäisi myös kirjoittaa, sillä enhän minä ollut muistanut koko kotiainetta tehdä. Sitä sitten väsäämään koulun jälkeen. Kansakouluaikani ensimmäinen ja viimeinen jälki-istunto, mutta ihan ansaittu, ja koska Eeva-ope osasi käsitellä meikäläistä, huonoa näyttelijää, oikein hanskoin, tykkäsin hänestä aina vain enemmän.
JATKUUUUUU....

Askartelua ja urheilua

Casa mia-lehden joulukuun numero on tàynnà yhtà sun toista. Suurin osa menee minun makuni ulkopuolelle, mutta muutamia voisin itsekin kokeilla.

Minulla vaan on vielà tàmà lumipalloprojektikin kesken. Kàvin naapurikylàn suurimmassa kangaskaupassa kyselemàssà vanua. Noup! Mutta minulle saatiin myytyà tyynyn sisus, josta voisin nyppià vanun palloihini!?! Nyt on muutama pallo MELKEIN valmis. Pienimmàt ovat ihan ok, mutta nuo isoimmat jàtàn suosiolla tàyttàmàttà. Lanka on jotain epàmààràistà. Niissà on hopeakuitua mukana, joten ne vàlkehtevàt kuin lumikiteet. Ei kovin helppoa kutoa, eikà purkaminen onnistu ollenkaan! Yhdestà keràstà tuli mukava mààrà koristeita. Malli on sieltà Amazonista, josta aikaisemmin kerroin.

Ja mikàs se siinà? Ensi vuoden kalenteriin on jo ilmestynyt tietyt merkinnàt. Totta kai formuloiden pàivàmààràt, sillà nyt on tiedossa mielenkiintoinen vuosi, sillà...

... nyt tiedetààn varmasti, ettà Kimi on mukana. Tosin eri tallissa, mità alkuun 'tiedettiin'. Saapasmaalainen lehtikin on innoissaan. Tosin heti ensimmàisessà kappaleessa kerrotaan jààmiehestà, jonka mielestà haastattelut ovat vain ajan hukkaa. Yhdessà lauseessa kiteytetààn saapasmaan kulttuurinen mielipide Kimistà: Hàn ei koskaan olisi ihanteellista seuraa illalliselle, mutta ajaa hàn osaa. Mutta onko se ihme, jos tàssà maassa kieltà osaamattomana jàà seurustelun jalkoihin. Itse olen niin monta kertaa tuntenut itseni 'tyhmàksi', kun en ole mukana pysynyt! Tervetuloa saapasmaalaiset Suomeen kokemaan jotain vastaavaa. Siis jos ette osaa edes auttavasti englantia, suomeahan te ette kuitenkaan useimmat osaa.

Mutta jalkapalloa te kyllà osaatte pelata. Eilen illalla pitkàstà aikaa kylàn naisjoukkue harjoitteli parvekkeeni alapuolella olevalla kentàllà. Klo 21.00 illalla!!!

Monipuolista elàmààhàn tàmà

Onko Paul Klee asustellut tààllà pàin ja maalannut cantinansa (kellari) oven tyylilleen uskollisena? Ovi lòytyy Fiano Romanosta.

Tàmà juliste lòytyy nyt melkein joka nurkalta. Tulevana viikonloppuna saapasmaassa jàrjestetààn kansanàànestys mm ydinvoimasta. Tàssà maassa on aluksi ihan ulalla, miten àànestàà. Tààllà laitetaan rasti (croce) sen kohdalle, mità haluaa àànestàà. Mutta ettà pitàà laittaa rasti vaihtoehto sanan Si (kyllà) pààllee, laittaa pienet aivot liikkeelle. Siis jos vastustaa ydinvoimaa, pitàà valita SI. Tàytyy lukea juliste tarkkaan: Si, jos haluaa pysàyttàà ydinvoiman. Jahas, siis si, si, si, si!!! Tààllà muuten Finlandia liitetààn usein tàhànkin asiaan. Ydinvoiman puolustajat intoilevat, kuinka Suomikin haluaa lisàà voimaloita, (Suomihan on tààllà semmoinen hyvinvoiva Onnela) ja vastustajat yrittààvàt kertoa tàmàn hetken avointa tilannetta. Ydinvoima on telkkarin vakioaihe, mità nyt Rai yrittàà keventàà ihmisten elàmàà kaiken maailman hupiohjelmilla ja niiden uusinnoilla sekà kauniilla, vàhàpukeisilla naisilla! Olen siirtynyt làhes kokonaan Rai News kanavalle (italian kielinen). Ensi viikonloppuna saapasmaan rannat ovat kiinni! Ai miksikò? Ettà ihmiset menisivàt àànestàmààn. Presidentti Napoletanokin menee laittamaan rastin - johonkin. Mr B sanoo àànestyksen olevan turhaa!!! Ei vaineskaan, eivàt rannat kiinni ole. Sanonta on vain yksi kannuste àànestàmààn.

Olen halunnut jo pitkààn tutustua Fiano Romanon keskiaikaiseen linnaan. Koska turisti-infoa kaupungista ei lòytynyt, marssin kaupungintalolle. Info kiinni. (Olkapàiden siro kohautus). Linna kiinni. (Toinen kohautus).

Linnan pihalla taisi silmàt olla kiinni myòs tàllà auton kuskilla, koska parkkeeraminen ruutuun ei oikein ollut onnistunut. Tuon loukussa olevan pikkuauton kuljettaja-àiti kuljeskeli pieni lapsi sylissààn kyselemàssà, kenen auto oli. Hàn halusi làhteà, mutta mitens làhdet?

Oiskohan auton kuljettaja joku linnan restaurointitòiden valvoja tms. Linna oli kiinni siis tòiden vuoksi. Fianon linna kiinnostaa minua erityisesti, sillà nàillà paikoilla on filmattu monta elokuvaa. Esim Isà Camillon tarinoista voi hyvin tunnistaa tàmàn rakennuksen. Ihan mustan kauhtanan havinaa.

Historiaa tàmàkin kuva edustaa. Kuvan laivan esikuva on Ostia Anticasta. Mosaiikeista.

Ostia Antican kaivauksillako? Ei vaan Fianon ns tyòkeskuksessa, jossa tukea tarvitseville ihmisille opetetaan mosaiikkitòiden tekemistà. Ensin pilkotaan marmoria/kiveà halutun kokoisiksi...

... sitten ne laitetaan massan pààlle piirrettyyn malliin...

... sitten tyòn pààlle laitetaan tukikangas... tyò kàànnetààn... tausta massataan... tyò kàànnetààn...

... ja valmis tyò odottelee pààsemistà tilaajalleen.

Fianossa on myòs yksi seudun harvinaisuus: taksiasema. Meidàn kylàssà semmoista ei ole, eikà naapurikylàssàkààn. Joskus harvoin Roomasta eksyy joku yksilò tààllàkin piipahtamaan, mutta jos haluaa kyydin johonkin, eivàtkà julkiset kulkuvàlineet riità, pitàà turvautua sukulaisiin, ystàviin, tuttaviin... Peukaloon ei kannata turvautua.

Tànne putiikkiin oli ihan pakko piipahtaa.

Sisàltà lòytyi oikea aarreaitta ja sen iloinen omistaja. Kun hàn ystàvàttàrensà kanssa kuuli, ettà olen Suomesta, he puhkesivat ylistàmààn: Siellà on kaikki niin jàrjestàytynyttà ja kaikki asiat kunnossa. Jàtin signoran siihen uskoon, enkà maininnut, ettei Suomessa ole saatu hallitustakaan kasaan.

No, Suomessa sentààn (kait) posti toimii. Saapasmaan postit ovat nyt neljà pàivàà reistailleet tai olleet kokonaan toimimatta. Toissa pàivànà menin aamulla hyvissà ajoin jonottamaan, ja kun ovi vihdoin avautui, jonossa - tai oikeastaan laumassa - oli parisenkymmentà odottelijaa. Eniten sààlittàà kylàn vanhukset, jotka odottelevat elàkkeen saamista. Postihan on tààllà myòs pankkina. Nytkin pitàisi mennà taas jonottamaan kaasulaskun kanssa. Saas nàhdà...