Mihin lähtisi

Päivät lyhenivät, siis valon määrä väheni. Tympi. Ei edes avantoon pulahtaminen riittänyt. Valoon piti päästä. 

Vuosia olin lentänyt Italiaan, sitten polvet ilmoittivat lakkoaikeista, ja niitä Italian kodissa tarvittiin. Kolmanteen kerrokseen kiipeäminen alkoi olla tuskallista. Suomessa sama ongelma ratkesi kotia vaihtamalla. 

No, nyt on valoa. Aurinko nousee tänne saaren pohjoisosaan vuorten takaa kahdeksan tienoolla ja laskee illalla kuuden maissa. Auringossa en tykkää köllötellä, varjo on parempi kaveri. 

Polvet muistuttavat silloin tällöin vanhoista vaivoistaan, ja portaita kierrän mahdollisuuksien mukaan edelleen. Viime kesäkuussa kävin lääkärissä, koska kivut olivat jokapäiväisiä. Leikkauksesta kieltäydyin edelleen, joten hän antoi reseptin apteekkiin ja suosituksen fyssarille.

Fyssarin ohjeet olivat tuttuja, lähinnä liikuntaan liittyviä. Hänen vastaanotollaan näin esitteen saada kaupungin liikuntatoimen kautta personal trainer. Siitä alkoi ihan uusi aika selättää mokoma kipu: tapasin ihanan Iinan. 

Iinan kanssa tavattiin viikoittain, hän testasi kuntoni, teki liikkumisohjeet ja jopa pulahti kanssani vesijuoksuun. Hänen mielestään jalkalihakseni tarvitsivat polvia tukevaa jatkuvaa, mutta maltillista jumppaa. 

Tällä hetkellä en lääkkeitä tarvitse, ja lisääntyneen liikkumisen ansiosta painosta on pudonnut kohta kahdeksan maitopurkin verran polvia rasittavaa painoa. Olen Iinalle hyvin kiitollinen. 

Tietysti syömiseenkin  on tullut muutoksia. Muistatte varmaan kiinnostukseni kaikenlaisiin mereneläviin. Tässä kuvassa on kaksi herkuista, sinisimpukat ja isot katkaravut. Olen itsekin opetellut niitä kokkailemaan, ja muutama uusi resepti kotiutuu varmaan Suomenkin kotiin. Syömiseen on tullut kohtuullisuus, eikä napostelua enää juuri ole.

Vielä kuva liikkumisesta. Alkupäivinä paikallinen bussi, titsa guagua, tuli otettua, jos halusi alas keskustaan. Nyt sinne pääsee kävellenkin, ja siitä polvet tykkää.

Onnen potkuja

Sunnuntaina kohti uusia seikkailuja. Muutama päivä sitten vielä matkassa oli mutkia, sillä vuokra-auton saaminen Teneriffalla joulun aikaan ei onnistunut. Syy koronan. Lock down kun vei turistit saarelta, minkä seurauksena vuokrafirmat möivät autojaan pois, ja nyt ei uusia autoja ole saanut tarvittavaan tahtiin. Lisäksi saarelle saapuu nyt laumoittain turisteja, jotka kyselevät autojen vuokraamista.

Sitten löytyi enkeleitä. Tuttavan tuttavat olivat lähdössä Suomeen, ja niinpä meille tarjoutui saada paitsi heidän autonsa myös heidän kotinsa vuokralle. Ollaan täällä oltu ihmeestä kiitollisia. Joulun ihme! Joskus onni tuntuu potkivan oikein kunnolla. Ihan kuin päävoitto lotossa. 

Mutta ensin Fuerteventuralle kolmeksi viikoksi ja sitten jouluksi Teneriffalle. Minun haaveeni La Palmasta valuu parhaillaan laavana mereen. Cumbre Vieha - vuori on herännyt riehumaan uudelleen, ja purkaa laavaa mm niille banaaniviljelyksille, jossa asustelimme muutama vuosi sitten.

Auronko laskee täällä noin klo 17. Siis hupsahtaa horisontin taakse, mutta sitä ennen auringonlaskut ovat värikkäitä, jos vain pilvet eivät peitä loistoa. Aurinko nousee noin klo 8, joten valoa n 8-9 tuntia. YLE areenassa näytettiin aamulla tilasto Suomen valon määrästä tällä hetkellä, ja Keski-Suomeen sitä riittää noin 6 tuntia. Muistan, kuinka aikoinaan lähdin töihin pimeään aikaan aamulla ja palasin töistä pimeään aikaan. Silloin sitä kovasti kaipasi aurinkoa. Nyt osaan olla täällä kiitollinen, vaikka pilvet ripottelevat nytkin vettä. Mutta pimeää ei ole, eikä lunta, eikä pakkasta. Seija-systeriltä tuli kuva. Oli menossa lumitöihin!

Nyt vielä miettimään viimeisiä matkaan pakattavia asioita, ja äkkiä tämä postaus taivaalle, ennen kuin muotoilen ulkonäköä enempää.

Valosta valoon

 Täältä (Sabinasta) ...

 ... tätä kautta (Alpit) ...

... tänne ...

... puuhastelemaan.

Viikko sitten matkalaukut pakattuina haikailin lumen pariin. Alpeilla jo vähän sitä vilahteli, mutta kotona oli mustaa, märkää ja koleaa. Paitsi eilen jopa satoi jotain valkoista, joka sitten suli pian pois. Vain osa Tarhiaa oli tänään puolen päivän aikoihin jääriitteen peitossa.

Tänään aurinko ilahdutti paisteellaan reilut viisi tuntia ja maalasi laskiessaan taivaan rannan upean punaiseksi-oranssiksi-keltaiseksi. Minun kamerallani ei luonnon väri-iloittelua voinut ikuistaa.

Valoa täytyy saada lisää, joten askartelemaan. Nuo viisi pikkuista palleroista odottelee  minua.

Tämmöisestä haaveilen.

Valoa jouluun

Vuoden lyhin päivä. Tarvitaan paljon apuvaloa. Parvekkeen nurkassa kimaltelee minikuusi. Kiitos pikkusysterilään. Tonttu-muorit askartelin kauan, kauan sitten. Lisää syntymässä, sillä sain Tiimarin loppumyynnistä lisää punaista huopaa.

Olkkarin nurkassa saapasmaan kirppikseltä löytämäni pitsiliinan varjot leikkivät seinällä. Lampun jalkana on saapasmaasta rahdatti iso (mutta tyhjä) viinipullo!

Puronrannanpajan Eija-tonttu ilahdutti kauniilla joulupaketilla. Kiitos.

Joulu on ihan nurkan takana. Tänään pesen pyykkiä ja nuohoan nurkkia. Saa joulu minun puolestani tulla.
Kaikille oikein leppoisaa joulua
God Jul
Merry Christmas
Buon Natale
Gute Weinachten
Felice Navidad
jne jne jne

Karhun pesàstà kohti valoa

Viisi vuotta sitten kòròttelin taas Caracasiin ottamaan vastaan uutta vuotta. Suotuisten sààtàhtien vallitessa. (Tànà syksynà Choroniin/Choronista ei olisi maakautta ehkà pààssytkààn, sillà Venezuelassa(kin) on ollut pahoja tulvia ja vuortenrinteità on tullut alas. Myòs Choronin tien mutkissa. ) Bussi làhti liikkeelle, kun viimeinenkin seisomapaikka oli tàynnà. Siis varsinaisia aikatauluja ei ollut. Kaikki vain tiesi, milloin suurin piirtein tuli làhtòpaikalla olla. Matka kiemurteli tutusti ylòs ja sitten alas. Vain kerran moottori teki lakon. Tuli jo menomatka mieleen. Kuski keksi sitten laittaa vaihteen vapaalle ja pienen tyòntòavun turvin taas pààstiin liikkeelle. Lopulta olin Altamiran torilla, valmiina vastaanottamaan vuotta 2006. Siità seuraavassa postauksessa.

Tànà jouluna olen muuttunut karhuksi. Vaipunut talviuniseen elàmànmenoon: Nousen ylòs, kun ulkona alkaa pimeys muuttua valoisampaan suuntaan. Laiskotellut muutaman valoisan tunnin ajan. Ottanut kunnon pàivàunet ja sitten piristynyt pitkàlle iltaan. (Tekeekòs karhu niin?)

Jotenkin tàmàn vuoden amarylliksenikin nukkuivat joulun yli, mutta nyt ne ovat pààttàneet ottaa uuden vuoden vastaan tàysin kukinnoin.

Minà toivotan teille kaikille oikein rauhallista vuoden vaihdetta ja oikein onnellista uutta vuotta. Erityisesti tànààn ajattelen Sudea, joka sai ei-mukavan uutisen nàin vuoden lopuksi. Voimia ja haleja sinulle, Sude.

Hyvàà Uutta Vuotta 2011.

Buon Anno Nuovo 2011.

Happy New Year 2011.