Mihin lähtisi

Päivät lyhenivät, siis valon määrä väheni. Tympi. Ei edes avantoon pulahtaminen riittänyt. Valoon piti päästä. 

Vuosia olin lentänyt Italiaan, sitten polvet ilmoittivat lakkoaikeista, ja niitä Italian kodissa tarvittiin. Kolmanteen kerrokseen kiipeäminen alkoi olla tuskallista. Suomessa sama ongelma ratkesi kotia vaihtamalla. 

No, nyt on valoa. Aurinko nousee tänne saaren pohjoisosaan vuorten takaa kahdeksan tienoolla ja laskee illalla kuuden maissa. Auringossa en tykkää köllötellä, varjo on parempi kaveri. 

Polvet muistuttavat silloin tällöin vanhoista vaivoistaan, ja portaita kierrän mahdollisuuksien mukaan edelleen. Viime kesäkuussa kävin lääkärissä, koska kivut olivat jokapäiväisiä. Leikkauksesta kieltäydyin edelleen, joten hän antoi reseptin apteekkiin ja suosituksen fyssarille.

Fyssarin ohjeet olivat tuttuja, lähinnä liikuntaan liittyviä. Hänen vastaanotollaan näin esitteen saada kaupungin liikuntatoimen kautta personal trainer. Siitä alkoi ihan uusi aika selättää mokoma kipu: tapasin ihanan Iinan. 

Iinan kanssa tavattiin viikoittain, hän testasi kuntoni, teki liikkumisohjeet ja jopa pulahti kanssani vesijuoksuun. Hänen mielestään jalkalihakseni tarvitsivat polvia tukevaa jatkuvaa, mutta maltillista jumppaa. 

Tällä hetkellä en lääkkeitä tarvitse, ja lisääntyneen liikkumisen ansiosta painosta on pudonnut kohta kahdeksan maitopurkin verran polvia rasittavaa painoa. Olen Iinalle hyvin kiitollinen. 

Tietysti syömiseenkin  on tullut muutoksia. Muistatte varmaan kiinnostukseni kaikenlaisiin mereneläviin. Tässä kuvassa on kaksi herkuista, sinisimpukat ja isot katkaravut. Olen itsekin opetellut niitä kokkailemaan, ja muutama uusi resepti kotiutuu varmaan Suomenkin kotiin. Syömiseen on tullut kohtuullisuus, eikä napostelua enää juuri ole.

Vielä kuva liikkumisesta. Alkupäivinä paikallinen bussi, titsa guagua, tuli otettua, jos halusi alas keskustaan. Nyt sinne pääsee kävellenkin, ja siitä polvet tykkää.

Meren antamaa

Nari, aivan majapaikan kulman takana, palkitsi paitsi mielenkiintoisella sisustuksella, myòs nami-nami-maukkaalla perinteisellà gaetalaisella ruoalla ja ystàvàllisellà palvelulla. (Ravintolan nimi Nari tulee paikan emànnàn etunimistà AnNARIta!)

Tiellaa alkupalaksi. Eràànlainen umpinainen pizza, jonka sisàlle voi laittaa kaikkea, mità ajankohta tarjoaa. Alunperin tiella oli ns kòyhien ruokaa, jota otettiin evààksi merelle tai pelloille. Nyt tàstà on tullut kaikkien herkkusuiden haluamaa gourmeta. (Tein eilen elàmàni ensimmàisen tiellan, siità sitten seuraavassa postauksessa.) Làmpimàksi ruoaksi tàytettyà mustekalaa. Olen syònyt saapasmaassa monenlaista mustekalaa, mutta tàmàn voittanutta ei ole ollut. Toinen làmmin ruoka oli kikpapukeittoa, eikà se hàvinnyt mustekalalle tippaakaan. Tilaamme aina erilaisia ruokia ja maistelemme sitten toistemmekin annoksia. En yleensà ole jàlkiruokien ystàvà, mutta nyt maistuivat ihanat palleroiset ja hedelmàtorttu.

Kiitos Gaetan kalastajille ja kiiros Naritan loistavalle ravintolalle. Ostimme mukaan erilaisia tiellapalasia kotiinkin, ja jokainen murunenkin on nautittu. Grazie del cuore, signora AnnaRita e suoi ragazzi.

Sain B&B Il vecchio e il maren ystàvàlliseltà omistajalta, Cristianolta lisàinfoa gaetalaisesta ruoasta. Olen jo aloittanut suunnitella seuraavaa matkaa herkuttelemaan ja lisàvalloittamaan Gaetaa. Mille grazie, Cristiano!

Torilta ostimme kotiin viemisià. Niistà seuraavalla kerralla. Alakaupungin osaa kutsutaan pikku Napoliksi (alunperin kalastajien asuinaluetta), koska touhu sen kapealla pààkujalla muistuttaa vajaan sadan kilometrin pààssà olevaa kaimaansa. Kujan molemmin puolin on tarjolla kaikkea maan ja taivaan vàlillà. Kujan poikki kulki kapeampia kujia, joissa oli vain asunoja, ei kauppoja.

Mità tapahtui sunnuntaina. Siità seuraavaksi. Continua...

Aika juhlia ja ... arpoa

Kaksinkertaista juhlapàivàà on mukava juhlia. Paljon onnea YK. Suomessa pàivàà juhlitaan nostamalla lippu salkoon. Tààllà ei. YK:n kanssa samana pàivànà syntyi Kinnulassa pieni skorpinoni-tyttò. Onnea minulle. Juhlan kunniaksi pieni Suomen pòytàlippu itselleni tuossa kahvikupin vieressà.

Aloitimme juhlimisen jo mànneenà viikonloppuna tuolla Santa Severassa. Keràttiin kivià (lue edellinen postaus) ja nautittiin meren antimista.

Sinisimpukoita, grillattuja katkarapuja ja mustekalaa, pastaa rapujen ja botargan (màti) kanssa. Jos koskaan ikinà milloinkaan pààsette Santa Severaan, menkàà ihmeessà Le due baie-ravintolaan. Kymmenen plus pistettà ruoasta, palvelusta ja maisemista.

Ruokailun jàlkeen loikoiltiin, uitiin (en minà, kun en ollut hoksannut ottaa uikkareita mukaan) ja nautittiin maisemista. (Tuosta Santa Severan linnoituksesta olen postaillut jo aikaisemmin.) Làmpòà n 30 varjossa. Ihan kuin syyskuussa. Auton perà kivien painosta laahaten kotiin.

On aika arpoa juhlapàivàn kunniaksi. Tàhàn postaukseen kommentoineiden kesken arvon kolme pitsikiveà. Aikaa tàmàn viikon lauantaiaamuun klo 08.00 it aikaa = 09.00 suom aikaa.

Ps. Pàivitin koneeseen uuden Explorer -ohjelman. On taas mummelilla ollut funtsimista, miten ohjelma toimii.