Ystäville

Tässä kukkia kaikille ystäville! Tulppaanit kuuluvat kevääseen, ehdottomasti. Olen kerran ollut Hollannissa juuri silloin, kun pellot silmänkantamattomiin loistivat erivärisin tulppaanein. Nyt on tyytyminen kaupan kukkapisteisiin

Nämä nietokset ilahduttivat vielä reilu viikko sitten. Nyt sataa taas VETTÄ. Jokohan talvi meni?

Saapasmaakin on saanut osansa valkoisesta peitteestä. Rooma on kaunis myös tämmöisenä, mutta sinne matkustaminen ei nyt kiehdo. Koululaiset kyllä siellä tykkää, sillä koulut olivat kiinni jopa ihan eteläisessä osaa maata.

Tämän näkymän toivoisin joskus näkeväni. Ilmasta käsin kylläkin.

Vihreää maisemaa odotellessa olen suorastaan villiintynyt smootheihin. Tässä on valmistunut banaani-jugurtti-persilja-minttu-kurkkuherkkua. Lasillinen päivässä pitää tohtorin loitolla. Kun kuitenkin edellisestä perustutkimuskäynnistä oli kulunut lähes 20 vuotta, näin YK:n juhlavuoden aluksi halusin tietää, missä kunnossa sitä oikein ollaan, joten tohtorin luo. Kun sitten useampi tuubi verta, pissanäyte, sydänfilmi oli tutkittu, pari luomennäköistä länttiä poistettu, ainoa tohtorin sana, joka viittasi ikään oli se, kun tohtori totesi hyvänlaatuisten länttien kuuluvan VANHUUTEEN. Muuten kropasssa kaikki hyvin: munuaiset, maksa, sydän, keuhkot kunnossa, hemoglobiini oikein hyvä, sokeri ja kolestroli hieman yläreunassa (niin kuin koko meidän suvulla).  Painonpudotusta ja ulkoilua lisää kehiin, niin lääkkeet pysyvät loitolla. Verenpaineesta keskusteltiin, mutta olen ilmeisesti sitä sorttia, että verenpaine nousee joissakin tilanteissa, esimerkiksi lääkärin vastaanotolla. Kotona no problem.

Pitsikiviä on nyt syntynyt telkkarista Kaisa Mäkäräistä ihastellessa. Kuvissa on myös pieniä muistoja sieltä sun täältä. Kivethän ovat joko Maltalta tai etruskien rannoilta. Fossiilit Maltalta ja Venezuelasta, vaaleanpunainen pikkuinen simpukka Maltalta, mehikasvit sabinan parvekkelta jne jne. Muistoja, jotka tuovat lisää haaveita...

Jotain ihan muuta

http://pinterest.com/acuriouswork/sticks-stones-crocheted-wrapped/

Nyt riittää satoselostukset - vähäksi aikaa. Sitä paitsi sataa... Kauppareissulla on aikaa tutkia uusia lehtiä ja kas kummaa! Pitsikiviä askartelulehden kannessa. Näyttipä tutuilta.  Kiinnosti kovasti. Ilmeni, että lehden päätoimittaja Kaarina Korventaka oli laittanut lehteen virkkausohjeita. Ihan samanlaisia kuin minä tein blogiini viime vuoden lokakuussa. Kun kysyin asiaa Kaarinalta, hän vastasi hyvin ystävällisesti ja laittoi pinterestin osoitteita, joissa pitsikiviä oli ihan pilvin pimein. Minä juutuin varsinkin seuraavaan osoitteeseen:
Edit: Kopioin tämän linkin ihan suoraan saamastani spostista, mutta en saa sitä aukeamaan tässä postauksessa. Miksiköhän?
Edit, edit: No, nyt se linkki ilmestyi tuohon kuvan YLÄPUOLELLE!!!!! Toimii...

Minähän olen velkaa omista kivistäni Margaret Oomenille (niin kuin monet muutkin). Googlaamalla (Margaret Oomen) löytyy upea kuvasivusto ja hänen blogissaan  (resurrectionfern.typepad.com)
löytyy viimeisin pitsikivipostaus 12.08.13. Siinä postauksessa on myös kuvia cuna-intiaanien mola-alikeompelusta.

Tämän cuna-ompelein koristellun kassin ostin Venezuelasta, Caracasin intiaanitorilta. (Siitä olen postannut 11.01.2011) Jos haluatte lisää silmäniloa aiheesta, katsokaapa
www.kaspaikka.fi/koti/tkkroger/mola.html
Edit: kaspaikka on yhdistynyt punomoon, joten esim mola-kuvia löytyy, jos menette osoitteesen www.punomo.fi ja laitatte siellä hakuun sana mola. Punomosta löytyy kaikkea ihanaa.

Oma luovuuteni pääsi valloilleen tänään ihan arkisesti - parvekkeen siivoamisen merkeissä: Voi että naishamsterille on kerääntynyt kaikenlaista. Eilenhän oli valtakunnallinen siivouspäivä. Minulla se oli tänään. Tai siis alkoi, sillä yksi päivä ei riittänyt parvekkella kuin alkuun. Paljon tavaraa joutaa roskiin, kirppikselle ja kierrätykseen. Alakerran varastoon en edes uskalla mennä, etten jää tavararöykkiön alle ovea avatessani. Harmi, että Keuruulta lopetti juhannuksen aikaan yksi kirppis ja eilen toinen! Onneksi on vielä SPR.n ja helluntaisrk:n kirppikset, joille voi tavaroitaan lahjoittaa. Mutta minulla on tavaraa, jotka voisin laittaa vaikka nettiin myyntiin. Täytyy harkita.

Tämän päivän palkinto odottaa illan telkkuannissa: Havukka-ahon ajattelija! Klo 21.00.

Hyvä sunnuntai - sittenkin

Eilen Keuruulla taas suunnistettiin.  Viime syksyinen tapahtuma oli paisunut, ja nyt sekä myyjiä että tavaroiden tutkijoita oli enemmän.

Suurimmat pöytäryppäät olivat keskustassa, mutta myös periferioiden (Kurkiniemi, Ketvelniemi jne) maisemista löytyi yhtä sun toista. Ja aurinko paistoi niin!

Myös minä innostuin asiasta ja parkkerasin autoni tuonne Puutarhakeskuksen pihaan.

Tarjolla oli mm härpäkkeitä ja pitsikiviä. Kirppistavaraa sikäli, että langat että osa pitsiaihioista olivat kierrätystä. Varsinkin pitsikivet olivat suosittuja. 

Päivä oli oikein mukava. Ja olihan luvassa taas illan jännitysnäytelmä: formulat. Istuin tikkana läppärin eteen 17.58 odottelemaan Monacon huristelua. Mutta mitä, mitä - ei formuloita, vaan joku uusi sarja. Surffasin kaikki kanavat, mutta ei formuloita. Olin ihan pois tolaltani: minua on petetty. Kyllä minulta peritään telkkarilupa, mutta että minun ei anneta katsoa formuloita! Ainahan kisat olen nähnyt koosteena kolmoselta klo 18.00-19.00. Olin jo kirjoittamassa ihmisoikeustuomioistuimeen, mutta päätin ensin lähteä jäähylle tutkimaan, joko kielot ovat kukassa. Eivät olleet. Mutta hyttysiä oli, joten kotiin mököttämään.

Kyllähän minä halusin tietää, miten Monacossa oli ajeltu, joten tutkin nettilehtiä. Ei ihan mennyt ajot Kimin mielen mukaan. Tyrpeellinen Perez. Olipa ollut menoa ja meinikiä! Pahus, ettei minulla ole maksullista kanavapakettia! Enkä kyllä aiokaan hankkia! Surffailin vielä illan telkkuannin sivuilla ja voi että ilahduin: Monacon ajot näkisin kyllä, mutta vasta alkaen klo 22.35! Olin niiiiiin tyytyväinen! Onnea vaan Nicolle. Saapa nähdä, minkälaisia tunteenpurkauksia lehdet kirjoittavat Kimistä kirvoittaneen. Toivottavasti jäämiehen tunteet ovat nyt jo hieman jäähtyneet. Kanadaan...

Ps. Kaikki tämän postauksen kuvat ovat viime vuodelta, sillä eilen kamera oli vapaalla.

Aika juhlia ja ... arpoa

Kaksinkertaista juhlapàivàà on mukava juhlia. Paljon onnea YK. Suomessa pàivàà juhlitaan nostamalla lippu salkoon. Tààllà ei. YK:n kanssa samana pàivànà syntyi Kinnulassa pieni skorpinoni-tyttò. Onnea minulle. Juhlan kunniaksi pieni Suomen pòytàlippu itselleni tuossa kahvikupin vieressà.

Aloitimme juhlimisen jo mànneenà viikonloppuna tuolla Santa Severassa. Keràttiin kivià (lue edellinen postaus) ja nautittiin meren antimista.

Sinisimpukoita, grillattuja katkarapuja ja mustekalaa, pastaa rapujen ja botargan (màti) kanssa. Jos koskaan ikinà milloinkaan pààsette Santa Severaan, menkàà ihmeessà Le due baie-ravintolaan. Kymmenen plus pistettà ruoasta, palvelusta ja maisemista.

Ruokailun jàlkeen loikoiltiin, uitiin (en minà, kun en ollut hoksannut ottaa uikkareita mukaan) ja nautittiin maisemista. (Tuosta Santa Severan linnoituksesta olen postaillut jo aikaisemmin.) Làmpòà n 30 varjossa. Ihan kuin syyskuussa. Auton perà kivien painosta laahaten kotiin.

On aika arpoa juhlapàivàn kunniaksi. Tàhàn postaukseen kommentoineiden kesken arvon kolme pitsikiveà. Aikaa tàmàn viikon lauantaiaamuun klo 08.00 it aikaa = 09.00 suom aikaa.

Ps. Pàivitin koneeseen uuden Explorer -ohjelman. On taas mummelilla ollut funtsimista, miten ohjelma toimii.

Aarteita

Ensin moottoritietà (Firenze-Rooma), sitten rantatietà kohti Santa Severaa hakemaan aarteita. Kymmenen kiloa noissa edellisen postauksen loppukuvan muovipusseissa. Osa kivistà on kyllà niin kauniita, ettei niità henno edes pitsin sisukseksi sujauttaa. Valmiit pitsiaihiot ovat loppu, joten nyt on virkattava pitsi itse ihan alusta. Lopputuloksista kuvia ensi kerralla.

Palattiin kotiin eri reittià. Anguillara Bracciano-jàrven rannalla. Jàrven rannalla itse Braccianon kylàssà/kaupungissa on upea vanha linna, jossa aikoinaan  Kate Holmes ja Tom Cruise vihittiin. Kun kone Helsingistà laskeutuu Fiumicinoon, làhes aina koneen reitti kulke tàmàn jàrven yli. Jàrvi on vanha tulivuori, ja mittaamattoman syvà.

Liikkuvasta autosta kuvaaminen on haasteellista. Tàssà kuvauskohteena oli tuttu Monte Soratte, meidàn pyhà vuori. Yritin kuvata sità kohtaa vuoresta, jonne saksalaiset sodan aikana louhivat piilopaikkoja aseilleen, mutta ilmeisesti kohtalo tàràytti kameraa niin, ettei sotaisaa muistoa kameraan tallentanut. Oikeastaan hyvà niin.

Sitten loppui valo - ja kameran patterit.

Kivien lisàksi tuliaisina oli muitakin aarteita. Niistà sitten seuraavaksi.

Buona giornata

Kivet pitsikivià varten loppumassa. Ei muuta kun uusia hakemaan. Missà olisi làhin muovaamo? Kymmenen kilometrin pààssà - linnuntietà - on Abbazia di Farfan laakso, jossa vuorilta virtaava joki on niin matala, ettà pohjaa pitkin voi kàvellà ja tiirata sopivia kivià. On taas, mità virkkaillen koristella.

Eilen aamulla vein yhden pitsikiven aamucappuccino-baariin. Se heràtti suurta ihastusta. Pitàisi kuulemma laittaa koju kylàn joulumarkkinoille. Itse olen kyllà silloin jo Suomessa, mutta tàytyy vàhàn mietiskellà... Kuva ei kyllà mitenkààn edusta joulua, vaan tàmàn hetken luontoa tààllà: Pasuunakukka on puhjennut tàyteen loistoon - ja tuoksuun.

Katselin Aimariin blogin kuvia ensilumesta siellà Lapin ovella. Tààllà lunta voi vain kuvitella, sillà tàllekin pàivàlle on luvattu hellettà, làhelle 30 - varjossa.  Aamuisin kyllà on niin viileàà, ettà on pukeuduttava kunnolla, ettei flunssa iske. Pàivàn mittaan sitten tulee harrastettua strip teaseà! Kunhan muistaa sisàllà pitàà jalat làmpimànà. Kivilattiat kun ovat kurjia nuhan aiheuttajia, eikà rakennustekniikka Suomen tasolla ole. Vetàà kaikista ovista!

Tàytyy tankata C-vitamiineja. Viinirypàleet ovat parhaimmillaan. Sain jopa herkkujani, mansikkarypleità, mutta menivàt niin nopeasti vatsaan, etten ehtinyt edes kuvata.
Tein tàssà pàivànà muutamana sienikeittoa. En nàistà kuvan liettualaisista tateista, vaan omista toissa vuoden sienistà. Ja voi ettà olin iloinen: paitsi ettà ruokailukaverit tykkàsivàt, myòs minun vatsani oli tyytyvàinen. Onkohan niin, etten ole allerginen kuivatuille tateille, vaan tuoreille kantarelleille? En ymmàrrà, mutta olen tyytyvàinen.

Monenlaista tarjontaa

Oman piazzan pizzerian uudet omistajat tarjoavat nyt mm tàmmòistà herkkua: supplì - riisipallukoita. Voihan nam, ettà ovat hyvià, herkullisia, suussa sulavia. Kaksi palleroa riittàà lounaaksi per henkilò.

Aamucappucino -baarissa saa nykyààn myòs erin-erin-erinomaista ruokaa. Testattavana lounaalla oli fave e cotecchino (papuja ja sianpintaa), gnocchi al tartufo (perunapalleroita ja sientà), ragupastaa (jauhelihapastaa) ja pizza margherita (ei kuvaa). Laatu huippua ja hinta... Mitàs arvelette koko satsista vesineen ja limsoineen? Vajaa 24 euroa! Eipà kannata kotona laittaa kaikkea tarjottua yhdelle lounaalle.

Kun bonuksena on upeat maisemat, voin suositella paikkaa tàydellà sydàmellà.

Baarin omistaja, Roberto, on kuuluisa myòs jààtelòn tekijànà. Mutta koska enàà ei ole kesà (vaikka eilenkin mittari huiteli yli 20 asteen), ei baarista enàà saa jààtelòà. Jos jàtskihimo kuitenkin iskee, tàytyy huristella naapurikylààn.

Lòytyy lajiketta, laatua, eikà taaskaan hinta pilaa nautintoa. Vaikken jààtelòn suuri ystàvà olekaan, maistui tuo alarivin keskimmàisenà oleva pistacchio-jàtsi minullekin. Iso annos - 1,50 euroa.

Tàlle pàivàlle on ennustettu kurjaa sààtà: aamulla seitsemàn jàlkeen nàytti tàltà. Nyt sàiden haltia vetàà vàhàn henkeà, mutta iltapàivàksi on annettu Lazioonkin monenlaisia varoituksia. Tàytyy kàydà vàhàn kaupassa ja vetàytyà myrskyn ajaksi sohvalle kaukosààtimen kaveriksi: tarjontaa telkkarissa riittàà: kymmenillà ja taas kymmenillà kanavilla monelaista urheilua, pokeria, biljardia, rulettia, ja tietysti monelta kanavalta jalkapalloa, (tànààn ei formulaa), ruokaohjelmia, uutisia, jazzia, oopperaa, monia salapoliisisarjoja (mm 2 tuntia don Matteota), matkailuohjelmia, historiaa, kaikensorttisia tietokilpailuja, piirrettyjà jne.

Samalla voi virkkailla lisàà pitsikivià.

Punajalkakantarelli

Saalini valikoima on laajentunut uudella sienilajikkeella: punajalkakantarelli on tämän päivän IN. Olen ohjelmoinnut metsässä rymyämiseni niin, etten samalla keikalla poimi kantarelleja ja mustikoita. Mutta minkäs teet, jos mustikkajahtauksessa silmäsi iskeytyvät kantarelleihin! Tai jos kantarellien kaverina on mahottoman mallikelpoisia mustikoita! Jos sieniä olisi edes pari, mutta kun niitä tänä kesänä on samassa paikassa oikea lauma. Pitäisikö muuttaa vesipullon sisältö käsien pesunesteeksi? Pitäisi vaan raahata mukanaan saavillinen vettä. Ei auta, täytyy kerätä niitä punajalkakantarelleja. Kuvaa lajikkeesta ei ole. Mutta luulen, että teillä riittää mielikuvitusta tunnistaa lajike, jos/kun se tiellenne osuu.

Kantarelleja - niitä normaaleja - siis on. Harmistus vain, että minä olen ilmeisesti allergisoitunut niille. Siis nauttimiselle, en poimimiselle.

Mustikat ovat tänä kesänä aika huonolaatuisia. On muotopuolia, pistettyjä, puolikypsiä, liian vetisiä jne. Yksi viidestä marjasta on hyvä. Mutta koska en käytä poimuria, pystyn valikoimaan jo varvukossa, mikä marja läpäisee haukansilmäni. Kuvan marjat poimin ennen niuhottamiseen ryhtymistäni, ovat siis sekalaatuisia.

Pikkusisko tilasi pitsikiviä pöytäliinan nurkkia paikoillaan pitämään. Kivet ovat heidän omasta pihastaan ja pitsiaihiot saapasmaan kirppiksen ehtoisasta, hieman kulahtaneesta ja rispautuneesta pitsiliinasta. Minä vain virkkailin kivien molemmmin puolin olevat osaset yhteen.

On mulla muuten ihana pikkusisko miehensä kanssa. Eilen sain heiltä reilut kaksi litraa LAKKOJA. Riittää saapasmaahankin makusteltavaa. Kiitos, kiitos ja grazie.

Pikkusiskon mies on kätevä käsistään. Viimeisin viritys on heidän pihansa nurkkaukseen ilmestynyt maja pihlajaan. Sinne on kuulemma mukava kiivetä ystävättären kanssa sipisemään salaisia asioita.