Punajalkakantarelli

Saalini valikoima on laajentunut uudella sienilajikkeella: punajalkakantarelli on tämän päivän IN. Olen ohjelmoinnut metsässä rymyämiseni niin, etten samalla keikalla poimi kantarelleja ja mustikoita. Mutta minkäs teet, jos mustikkajahtauksessa silmäsi iskeytyvät kantarelleihin! Tai jos kantarellien kaverina on mahottoman mallikelpoisia mustikoita! Jos sieniä olisi edes pari, mutta kun niitä tänä kesänä on samassa paikassa oikea lauma. Pitäisikö muuttaa vesipullon sisältö käsien pesunesteeksi? Pitäisi vaan raahata mukanaan saavillinen vettä. Ei auta, täytyy kerätä niitä punajalkakantarelleja. Kuvaa lajikkeesta ei ole. Mutta luulen, että teillä riittää mielikuvitusta tunnistaa lajike, jos/kun se tiellenne osuu.

Kantarelleja - niitä normaaleja - siis on. Harmistus vain, että minä olen ilmeisesti allergisoitunut niille. Siis nauttimiselle, en poimimiselle.

Mustikat ovat tänä kesänä aika huonolaatuisia. On muotopuolia, pistettyjä, puolikypsiä, liian vetisiä jne. Yksi viidestä marjasta on hyvä. Mutta koska en käytä poimuria, pystyn valikoimaan jo varvukossa, mikä marja läpäisee haukansilmäni. Kuvan marjat poimin ennen niuhottamiseen ryhtymistäni, ovat siis sekalaatuisia.

Pikkusisko tilasi pitsikiviä pöytäliinan nurkkia paikoillaan pitämään. Kivet ovat heidän omasta pihastaan ja pitsiaihiot saapasmaan kirppiksen ehtoisasta, hieman kulahtaneesta ja rispautuneesta pitsiliinasta. Minä vain virkkailin kivien molemmmin puolin olevat osaset yhteen.

On mulla muuten ihana pikkusisko miehensä kanssa. Eilen sain heiltä reilut kaksi litraa LAKKOJA. Riittää saapasmaahankin makusteltavaa. Kiitos, kiitos ja grazie.

Pikkusiskon mies on kätevä käsistään. Viimeisin viritys on heidän pihansa nurkkaukseen ilmestynyt maja pihlajaan. Sinne on kuulemma mukava kiivetä ystävättären kanssa sipisemään salaisia asioita.

Tilannekatsaus

Eilen kävin tekemässä tilannekatsauksen. Mustikat ovat tässä vaiheessa. Jos oikein tarkkaan tiiraatte, löydätte kuvasta kolme pientä raakiletta. Keski-Suomeen luvassa vaihtelevan hyvä sato, mitä se sitten tarkoittaakin. Täytyy syödä entiset pakastimesta pois.

Lakat (hillat) tässä kukkivat tai olivat pienillä muuraimilla. Satoa odotellaan, sillä kaikki entiset on pakastimesta jo nautiskeltu.

Olisin ottanut kuvia myös villisti kukkivista puolukoista, mutta kun tässä vaiheessa KAIKKI metsän pistävät kaverit löysivät minut, ei auttanut muu kuin huitoa vimmatusti ja rämpiä suolta kohti autoa. Mutta kotona ei löytynyt paukaman paukamaa, vaikka pistoksia kyllä tuli tiheään tahtiin. Mitenkähän se siedätyshomma oikein toimisi, sillä noin kolmisen viikon kuluttua on metsään ja suolle mentävä, jos herkkuja haluaa.

Iltapäivällä pääsin sitten rentoutusterapiaan Riitan kanalan ulko'terassille'! Kolme terapeuttia (kanaa) tepasteli ja kuopsutteli tarhassaan jo ihan oikean kanan malliin. Aika lähelle jo tulivat tervehtimään Kanat elivät kanojen elämää, ja me höpöttelimme kuulumisemme. Terapiaa kaikille.

Illan suussa sain kutsun pikkusiskolaan ruokapatojen ääreen. Samalla oli mukava tavata suvun seuraavia sukupolvia. (Tässä riippumatossa pötköttelin muuten männeen aattoiltapäivän. Tutut värit, vai mitä, Jael?)

Sataa, ei sada, sataa, ei sada... Siis suomalaista kesää. Jatketaan ...