Luonnon monimuotoisuutta

Parin vuoden takaisen äitienpäiväruusun oksiakin lensi halki ilmojen. Kunpa ne juurtuisivat! Onko teillä ehdottaa joitain taikatemppuja?

Ensi töikseni lähdin tuonne kylän toiselle laidalle, Riitan puutarhaan - opintomatkalle, sillä pikkusiskon pihapiirin vatukko tarvitsi hieman trimmausta. 

Ja täytyihän Riitan hoidokit katsastaa. Lukekaapa Riitan blogista hänen kanaemopuuhistaan! Riitan taidoista voitte lukea myös uusimmassa Kotipuutarhalehdessä (toukokuu 2013).

Jamppa-kisuakin piti rapsutella.

Tästä Riitan puutarhassa olevasta  penkistä tulette lukemaan/näkemään kuvia tänä kesänä useamminkin, mutta nyt en paljasta enempää!

Ei, minä en vielä ole ollut jahtaamassa korvasieniä, vaan pikkusiskolan pihaan on noussut muutama sieni pari vuotta sitten kaadetun männyn juurelle! Odottelevat pikkusiskoa ja miestään ensi viikolla alkavalle Suomi-lomalle.

Samoin heitä odottelee tämä Antin ja Essen puutarhasta pihaan muuttanut raparperi.

Kotiin palasin Riitalta saamieni kauniiden narssisien ja koivun hiirenkorvaoksien kanssa. Niiden juurelle asettelin aarteita, jotka ovat lennelleet halki ilmojen - Maltalta ja saapasmaasta.

Eilen illalla palasin kotiin klo 23.00. Tällaisessa maisemassa minun sieluni lepää aina.

Tilannekatsaus

Eilen kävin tekemässä tilannekatsauksen. Mustikat ovat tässä vaiheessa. Jos oikein tarkkaan tiiraatte, löydätte kuvasta kolme pientä raakiletta. Keski-Suomeen luvassa vaihtelevan hyvä sato, mitä se sitten tarkoittaakin. Täytyy syödä entiset pakastimesta pois.

Lakat (hillat) tässä kukkivat tai olivat pienillä muuraimilla. Satoa odotellaan, sillä kaikki entiset on pakastimesta jo nautiskeltu.

Olisin ottanut kuvia myös villisti kukkivista puolukoista, mutta kun tässä vaiheessa KAIKKI metsän pistävät kaverit löysivät minut, ei auttanut muu kuin huitoa vimmatusti ja rämpiä suolta kohti autoa. Mutta kotona ei löytynyt paukaman paukamaa, vaikka pistoksia kyllä tuli tiheään tahtiin. Mitenkähän se siedätyshomma oikein toimisi, sillä noin kolmisen viikon kuluttua on metsään ja suolle mentävä, jos herkkuja haluaa.

Iltapäivällä pääsin sitten rentoutusterapiaan Riitan kanalan ulko'terassille'! Kolme terapeuttia (kanaa) tepasteli ja kuopsutteli tarhassaan jo ihan oikean kanan malliin. Aika lähelle jo tulivat tervehtimään Kanat elivät kanojen elämää, ja me höpöttelimme kuulumisemme. Terapiaa kaikille.

Illan suussa sain kutsun pikkusiskolaan ruokapatojen ääreen. Samalla oli mukava tavata suvun seuraavia sukupolvia. (Tässä riippumatossa pötköttelin muuten männeen aattoiltapäivän. Tutut värit, vai mitä, Jael?)

Sataa, ei sada, sataa, ei sada... Siis suomalaista kesää. Jatketaan ...

Riittalassa

Luvassa hyvä mansikkakesä, sekä luonnossa että tässä Riitan puutarhassa.

Parsasatoa saa odotella vuoden parin päästä. Lisää puutarhan tämän hetkisestä loistosta voitte kurkkia Riitan blogista.

Munasatoa saa joka päivä ja maku on aivan jotain muuta kuin kaupan häkkikanoilla. Kunhan Riitan kanat vielä oppivat omatoimisemmiksi, maku varmaan vielä paranee. Lukekaapa hänen blogistaan, kuinka paljon näistä ankeisiin oloihin syntyneistä kanoista huolehditaan, jotta ne saisivat nauttia kanojen onnellisuudesta.

Kotimatkaevääksi sain munien lisäksi tämän, just savustusuunista tulleen lahnan. Herkullinen illallinen, vai mitä. Kiitos vaan R ja M.

Riitta se osasi sitten ratkaista tämän, keväällä saapasmaasta löytämäni aarteen salaisuuden. Ensin hän levitteli kauniin viritelmän pöydälle, käänteli, väänteli ja taitteli.

Ja tämmöiseen tulokseen hän sitten päätyi: vauvan esittelypussukka. Joko vaunuihin tai vaikka kastejuhlaan. Pussukan sisälle voi pujotella myös pehmustetta. Viisas nainen, tuo Riitta. Mikaelin mummeli.

Olin jo vähän miettinyt tehdä tuosta vauvan hörhelista keinutuolin pehmusteen, mutta nyt haluan säilyttää sen sellaisenaan. Kunhan sukuun tulee lisää vauveleita, voin lainata. Syyskuuhun ei ole enää pitkä aika, vai mitä Seija-systeri.