Puita ja muita

Viime postauksen pikkumetsikkö alkaa kukkia. Manga-puu. Siis manga, ei mango. Sukulaisia ovat, mutta manga on kuulemma makeampi. Eivät taida ehtiä kypsyä täällä oloaikanani, mutta uskotaan alkuasukkaiden lausumia.

Tämän kasvin luulen (?) tuntevani. Kliivia, vai mitä? Siemeniä on luvassa rutkasti, myös systerille ja Helenalle. Onko muita haluavia?

Mutta tätä en tunne. Noita roikkuvia siemenkotapötköjä on tuhottomasti. Onko Helenalle tuttu puu?

Mutta tämän myrkkypuskan kyllä tunnen. Oleanterihan siinä valtaamassa tilaa keittiöpuutarhan vieressä. Sain omistajilta luvan pensaan hävittämiseksi. Kunhan sahamies saapuu Suomesta, tuholainen katoaa. Tosin en tiedä sen juuriston hävittämisestä, mutta katsotaan. Onko neuvoja?

Eilen sain vapaapäivän ja pääsin nauttimaan paikallista sama-nimistä kalaa. Istuin ravintolan ulkoterassilla ja ihailin samalla maisemia ja terassin läpi lirisevää merivesipurosta.

Ainoa mikä alkuun ravintolassa hieman kohautti kulmakarvojani, oli pöytään ohjaavan tarjoilijattaren käytös. Olikohan noussut väärällä jalalla, sillä ruokalista pamahti pöytään voimalla, eikä hymyä näkynyt. Onneksi varsinaiset tarjoilijat (2 naispuolista 2 miespuolista) hoitivat hommat sitäkin mukavammin.

Tuota kalaa olen syönyt nyt kolme kertaa, ja vaikka kaikki kerrat ovat olleet erinomaista nautittavaa, ehdottomasti paras oli Puertossa naapuriravintolan kala. Pitää kaivaa sen nimi esiin ja laittaa arviointi myös tripadvisoriin.

Tänään on ruokalistalla villiparsaa, jota fincan ahkera mies toi eilen ison appelsiini- ja papaija korin kera. Jaksaa taas nöyriä puutarhassa.

Siellä missä pippuripuu kasvaa

Ollaan siellä, missä (rosee)pippuri kasvaa, ja luvassa uusia pippureita, sillä koko puu on valkoisenaan uusista tertuista.

Paratiisissa on näin talvellakin monet kasvit kukassa. Tunnistan kiinanruusun ja papukaijakukan. Muut eivät tuttuja. Onkohan Helena netin päässä? Erityisesti minua kiinnostavat nuo kaksi alinta. Huomenna on ruusuihin tutustumista. Niitä täytyy leikata uusien kukkien toivossa.

Tämä kasvi lienee jonniin sortin parsa, asparacus. Vai onko? Nuo uudet versot houkuttavat. Ovatkohan ne syötäviä? Mietityttää, sillä nuo punaiset marjat ovat myrkyllisiä, varoittaa Google. Puutarhassa on monessa paikkaa myös villiparsaa. Niitä olemme popsineet. Ylipitkät versot ovat myös leikkauslistalla.

Lopuksi kuva hauskasta puunjuuristosta. Ihan kuin keppejä pystyssä. Ympäristön raivaaminen kuivista lehdistä on myös työlistalla. Tätä puutarhaa pitäisi olla hoitamassa täysipäiväinen, ammattitaitoinen puutarhuri. Ei tämmöinen aloittelija voi kuin yrittää parhaansa. 

Puutarha on paitsi minun lempipaikkani, myös linnut rakastavat sitä. Mustarastailla on pesiä, ja kanarianhemppo tykkää noista pötkyläkukkaterttujen mesisammioista.

Ensimmäinen päivä paratiisissa

Ensimmäinen aamu paratiisissa alkamassa. Maisemat Los Silosin kaupunkiin päin ovat huikaisevat.

Keittiöstä maisemiin uppoutumista kokonaan täytyy varoa, ettei kokkaukset pala pohjaan.

Ja entäs se Luvattu Puutarha. Voi että on paratiisi, joka kyllä kaipaa huolenpitoa. Entinen puutarhuri ei enää jaksanut möyriä, vaan kasvit ottivat ohjakset käsiinsä. Minulle annettiin lupa tehdä villikselle jotain. Tänään tongin ensin puutarhatyökaluvajan. Monen sorttista työkalua sieltä löytyikin, suurinta osaa niistä koristi monen kirjavat ruostekuvioinnit, mikä tässä ilman alassa on yleistä. Löytyi jopa kumpparit, mutta kokoa kaksi kertaa minun jalkani. Kokeilin niitä kuitenkin, mutta kupsahdin heti nurin. Varvassandaaleilla tassuttelin sitten koko iltapäivän.

Käpöstelin myös kylämarketissa, ja nämä kuvat näyttävät, että banaanilehdossa taas asutaan. Tuli niin La Palma mieleen. Onneksi Cumbre Vieja on hiljentynyt, toivottavasti. Voisi vielä joskus käydä katsomassa, onko entistä majapaikkaa enää olemassa.

Iltapäivällä portin ulkopuolelle ilmestyi tämä mystinen kori. Salapoliisille tuli hommia. Kuka ja miksi korin toimitti?

 

Oliko tällä meidän onnen tuojalla, gekolla ihanat varpaansa pelissä?

Satokausi alkanut

Mansikkasato alkoi männä viikolla. Talven varalle niitä on jo pakkasessa. Sato valmistui hetkessä. Ei koskaan näin aikaisin. Paras aika on viikon kuluttua ohi. kanttisessa oleva 'salaattiaines' ei ole minun lautaselleni, vaan vien tipuille niiden herkkua, vesiheinää, jota mansikkamaalla on ihan kiitettävästi.

Kasvimaalla kaikki hyvin. Herneiden tueksi sain Eijalta pari katkaistua heinäseivästä. Kiitosta vaan.

Silti nämä kaksi kuvaa Antin ja Essen puutarhasta voittaa omani mennen tullen.

Parvekkeelta saan namustella kohta omia tomaatteja. Annan niiden kuitenkin kypsyä ihan punaisiksi.

Tänään piipahdin luonnon antimien ääressä saaliina 4 kypsää lakkaa, 10 kypsää metsämansikkaa ja litra kantarellivauvoja. Mustikoitakin olisi jo ollut, ja ihan jättikokoisia, mutta kantarellit olivat herättäneet ruokahalun, joten kotiin. Niin tohkeissani olin kesän ensimmäisestä muhennoksesta, etten kuviakaan ehtinyt räpsiä.

Eihän vielä ole syksy, eihän, vaikka horsmat ovat minulle merkki koulujen alkamisesta!

Olen muuten ollut laiska blogien lukija, sillä nuo viljemät ja luonnon sadon antimet vievät kaiken aikani. Kun iltaisin kallistun pitkälleni, unijukka tulee ihan odottelematta. Mitenkähän jaksan valvoa tänä iltana, sillä Silverstonessa kurvaillaan taas lujaa. Täytyy mennä pienelle siestalle. Kyllä Kimiä täytyy kannustaa.

Luonnon monimuotoisuutta

Parin vuoden takaisen äitienpäiväruusun oksiakin lensi halki ilmojen. Kunpa ne juurtuisivat! Onko teillä ehdottaa joitain taikatemppuja?

Ensi töikseni lähdin tuonne kylän toiselle laidalle, Riitan puutarhaan - opintomatkalle, sillä pikkusiskon pihapiirin vatukko tarvitsi hieman trimmausta. 

Ja täytyihän Riitan hoidokit katsastaa. Lukekaapa Riitan blogista hänen kanaemopuuhistaan! Riitan taidoista voitte lukea myös uusimmassa Kotipuutarhalehdessä (toukokuu 2013).

Jamppa-kisuakin piti rapsutella.

Tästä Riitan puutarhassa olevasta  penkistä tulette lukemaan/näkemään kuvia tänä kesänä useamminkin, mutta nyt en paljasta enempää!

Ei, minä en vielä ole ollut jahtaamassa korvasieniä, vaan pikkusiskolan pihaan on noussut muutama sieni pari vuotta sitten kaadetun männyn juurelle! Odottelevat pikkusiskoa ja miestään ensi viikolla alkavalle Suomi-lomalle.

Samoin heitä odottelee tämä Antin ja Essen puutarhasta pihaan muuttanut raparperi.

Kotiin palasin Riitalta saamieni kauniiden narssisien ja koivun hiirenkorvaoksien kanssa. Niiden juurelle asettelin aarteita, jotka ovat lennelleet halki ilmojen - Maltalta ja saapasmaasta.

Eilen illalla palasin kotiin klo 23.00. Tällaisessa maisemassa minun sieluni lepää aina.