Viime postauksen pikkumetsikkö alkaa kukkia. Manga-puu. Siis manga, ei mango. Sukulaisia ovat, mutta manga on kuulemma makeampi. Eivät taida ehtiä kypsyä täällä oloaikanani, mutta uskotaan alkuasukkaiden lausumia.
Tämän kasvin luulen (?) tuntevani. Kliivia, vai mitä? Siemeniä on luvassa rutkasti, myös systerille ja Helenalle. Onko muita haluavia?
Mutta tätä en tunne. Noita roikkuvia siemenkotapötköjä on tuhottomasti. Onko Helenalle tuttu puu?
Mutta tämän myrkkypuskan kyllä tunnen. Oleanterihan siinä valtaamassa tilaa keittiöpuutarhan vieressä. Sain omistajilta luvan pensaan hävittämiseksi. Kunhan sahamies saapuu Suomesta, tuholainen katoaa. Tosin en tiedä sen juuriston hävittämisestä, mutta katsotaan. Onko neuvoja?
Eilen sain vapaapäivän ja pääsin nauttimaan paikallista sama-nimistä kalaa. Istuin ravintolan ulkoterassilla ja ihailin samalla maisemia ja terassin läpi lirisevää merivesipurosta.
Ainoa mikä alkuun ravintolassa hieman kohautti kulmakarvojani, oli pöytään ohjaavan tarjoilijattaren käytös. Olikohan noussut väärällä jalalla, sillä ruokalista pamahti pöytään voimalla, eikä hymyä näkynyt. Onneksi varsinaiset tarjoilijat (2 naispuolista 2 miespuolista) hoitivat hommat sitäkin mukavammin.
Tuota kalaa olen syönyt nyt kolme kertaa, ja vaikka kaikki kerrat ovat olleet erinomaista nautittavaa, ehdottomasti paras oli Puertossa naapuriravintolan kala. Pitää kaivaa sen nimi esiin ja laittaa arviointi myös tripadvisoriin.
Tänään on ruokalistalla villiparsaa, jota fincan ahkera mies toi eilen ison appelsiini- ja papaija korin kera. Jaksaa taas nöyriä puutarhassa.
.JPGm.JPG)
