Viime viikonloppuna huristeltiin kohti merenrantaa, Santa Marinellaa, meidàn suosikkipaikkaa, tarkoituksena nauttia meren kaikista antimista.
Istahdimme vakioravintolamme (Barracuda Young, kannattaa lukea Tripadvisoria) terassille seuraamaan rannan elàmàà ja ruoalla hemmoteltaviksi. Minà RAKASTAN sinisimpukoita, kuten varmaan vakiolukijani tietàvàtkin. Tàllà kertaa valitsin niiden seuraksi mustekalan musteella vàrjàttyà pastaa. Kelpaa taas kotona Suomessa kaurapuuroon ja kesàkeiton parissa muistella loman makuja!
Sittenpà olikin aika takautua etruskien aikaan, olimme nàet varanneet liput àskettàin restauroituun Santa Severan linnoitukseen.
Minulla oli ihan tietty kuvauskohde mielessàni, sillà noin 20 vuotta sitten pààsimme ihan sattumalta kiertelemààn linnoitusta, jota juuri silloin alettiin kunnostella. Muistin ruukun yhdessà ikkunassa ja sen halusin nàhdà uudelleen. Ja siellàhàn se kaivattu kohde edelleen on: tuo ihana saviruukku. Minulla on kotona Keuruulla edellisen kerran kàynnistà muistona valokuvasta suurennos. Nyt aion teettàà ruukusta jonniin sortin aika-kollaasin muistoksi.
Ennen kotimatkaa oli mukava uittaa varpaita ja kuvitella, ettà vedestà lòytynyt keramiikanpala oli jostain etruskien ruukusta... Minulle meri merkitsee henkireikàà...
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Santa Severa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Santa Severa. Näytä kaikki tekstit
perjantai 10. kesäkuuta 2016
Hengen ja ruumiin ravintoa
Tunnisteet:
Barracuda Young,
etruskit,
meri,
ruoka,
Santa Marinella,
Santa Severa
sunnuntai 9. marraskuuta 2014
Aaah...
Onneksi vàlillà tàssàkin maassa paistaa aurinko. Voi làhteà vaikka meren rannalle nauttimaan marraskuun làmmòstà ihan ilman talviturkkia. Nàkyipà muutama uimarikin.
Me nautimme tutussa ravintolassa meren herkkuja. Minà suorastaan hullaannun hyvin laitetuista sinisimpukoista. Kerran lomailin pari viikkoa Riccionessa ja kàvin JOKA pàivà syòmàssà lounaaksi kasan nàità meren puhdistajia. Tarjoilija esitteli kyllà, ettà voisin maistaa muutakin, mutta minà toteisin, etten saa nàità herkkuja Suomessa. Hàn ymmàrsi ja toi taas kerran lautasellisen just oikein keitettyjà simpukoita.
Jàlkikasvu herkutteli mustekalaraguspagetilla, joka oli viimeistelty parmesanilla. Merenelàvien kanssa ei yleensà kàytetà juustoraastetta, mutta tàytyy todeta, ettà kun sain pienen makupalan, olin otettu.
Nuo olivat siis (vain) alkupalat. Pààruoaksi meille tuotiin lautasellinen grillattuja rapuja ja mustekalaa. Ruoan kanssa nautimme uusinta lòytòàni viinimaailmassa: Pecorino da Chieti. Olen muuten kokonaan jo luopunut punaviineistà. Ei vain maistu, tai ei ole varaa ostaa tarpeeksi hyvàà. Valkoviineitàkààn en enàà kelpuuta noita, joita tààllà saa parin euron litrahintaan. Maistuvat hieman keinotekoisilta. Joihinkinhan lisàtààn teràvyyttà antamaan jotain grapan sukulaista (?), joten makukin on sitten semmoista. Prosecco on tàmàn hetekn suosikkini. Varsinkin Valdobbiadenet tuolta Veneton maakunnasta.
Tàmà meidàn suosikkipaikamme sijaitsee Santa Severassa. Nettisivuja heillà ei ikàvà kyllà ole, mutta jos haluatte makuelàmyksià, suosittelemme juuri tàtà paikkaa. Vieressà on toinenkin Barracuda-niminen ravintola, mutta koska siellà ei tuntunut olevan kiinnostusta ohjailla meità syòmàpuolelle, tassuttelimme viereiseen Barracudaan - onneksi. Jos minulla olisi ravintola, ostaisin meità palvelleen pààtarjoilija-hovimestrin ja keittiòpààllikòn sinne. Upeaa ruokaa ja asianmukaista palvelua.
Huomasin muuten, ettà tàmà on 600.postaus! Sitàhàn pitàà juhlia vaikka arpomalla jotain. Koska minun kotitehtaallani on kasa pitsikivià, proseccokorkkitonttuja ja niità kàmmenselkàlàmmittimià eli hàrpàkkeità, arvon kaikkien tàhàn postaukseen kommentoineiden kesken kolme palkintoa, yhden kutakin sorttia. Voittaja saa valita ensin. Aikaa kommentointiin on keskiviikkoon saakka.
Me nautimme tutussa ravintolassa meren herkkuja. Minà suorastaan hullaannun hyvin laitetuista sinisimpukoista. Kerran lomailin pari viikkoa Riccionessa ja kàvin JOKA pàivà syòmàssà lounaaksi kasan nàità meren puhdistajia. Tarjoilija esitteli kyllà, ettà voisin maistaa muutakin, mutta minà toteisin, etten saa nàità herkkuja Suomessa. Hàn ymmàrsi ja toi taas kerran lautasellisen just oikein keitettyjà simpukoita.
Nuo olivat siis (vain) alkupalat. Pààruoaksi meille tuotiin lautasellinen grillattuja rapuja ja mustekalaa. Ruoan kanssa nautimme uusinta lòytòàni viinimaailmassa: Pecorino da Chieti. Olen muuten kokonaan jo luopunut punaviineistà. Ei vain maistu, tai ei ole varaa ostaa tarpeeksi hyvàà. Valkoviineitàkààn en enàà kelpuuta noita, joita tààllà saa parin euron litrahintaan. Maistuvat hieman keinotekoisilta. Joihinkinhan lisàtààn teràvyyttà antamaan jotain grapan sukulaista (?), joten makukin on sitten semmoista. Prosecco on tàmàn hetekn suosikkini. Varsinkin Valdobbiadenet tuolta Veneton maakunnasta.
Tàmà meidàn suosikkipaikamme sijaitsee Santa Severassa. Nettisivuja heillà ei ikàvà kyllà ole, mutta jos haluatte makuelàmyksià, suosittelemme juuri tàtà paikkaa. Vieressà on toinenkin Barracuda-niminen ravintola, mutta koska siellà ei tuntunut olevan kiinnostusta ohjailla meità syòmàpuolelle, tassuttelimme viereiseen Barracudaan - onneksi. Jos minulla olisi ravintola, ostaisin meità palvelleen pààtarjoilija-hovimestrin ja keittiòpààllikòn sinne. Upeaa ruokaa ja asianmukaista palvelua.
Huomasin muuten, ettà tàmà on 600.postaus! Sitàhàn pitàà juhlia vaikka arpomalla jotain. Koska minun kotitehtaallani on kasa pitsikivià, proseccokorkkitonttuja ja niità kàmmenselkàlàmmittimià eli hàrpàkkeità, arvon kaikkien tàhàn postaukseen kommentoineiden kesken kolme palkintoa, yhden kutakin sorttia. Voittaja saa valita ensin. Aikaa kommentointiin on keskiviikkoon saakka.
Tunnisteet:
arpajaiset,
Barracuda Young,
merenantimet,
Pecorino -valkoviini,
Santa Severa
torstai 21. marraskuuta 2013
perjantai 12. huhtikuuta 2013
Pitsikivirannalle
Calcatan alapuolella virtaa Treja-joki, jossa sateisen kevààn jàlkeen oli runsaasti vettà. Joki kulkee halki samannimisen luonnonpuiston.
Puistoon kannattaa kuivatutustua Calcatan comunen (kunnantalo) erinomaisessa nàyttelyssà. Me huristelimme kuitenkin puiston halki...
... ohi Braccianon ...
... kohti Santa Severaa.
Ensin evààt esiin...
... sitten vaakatasoon nauttimaan auringosta ja làmmòstà. Varjossa n 25 astetta.
Ennen kotimatkaa kàytiin 'kivirannassa' nàyttàmàssà kolmelle pitsikivelle heidàn kotirantaansa. Mukaan keràttiin taas pari kiloa kivià.
Sitten kotimatkalle.
Oikein mukavaa viikonloppua teille. Brruuummm ... Kiinassa. Arvaatteko kuka EI nouse huomenaamuna vielà klo 04.00, jolloin telkussa tààllà alkaa làhetykset ajojen alkutunnelmista, vaan vasta klo 08.00, jolloin alkaa aika-ajot.
Politiikasta sen verran, ettà kissan jàlkeen lankakerà on helpompi selvittàà kuin saapasmaan tàmàn hetkinen tilanne!
Puistoon kannattaa kuivatutustua Calcatan comunen (kunnantalo) erinomaisessa nàyttelyssà. Me huristelimme kuitenkin puiston halki...
... ohi Braccianon ...
... kohti Santa Severaa.
Ensin evààt esiin...
... sitten vaakatasoon nauttimaan auringosta ja làmmòstà. Varjossa n 25 astetta.
Ennen kotimatkaa kàytiin 'kivirannassa' nàyttàmàssà kolmelle pitsikivelle heidàn kotirantaansa. Mukaan keràttiin taas pari kiloa kivià.
Sitten kotimatkalle.
Oikein mukavaa viikonloppua teille. Brruuummm ... Kiinassa. Arvaatteko kuka EI nouse huomenaamuna vielà klo 04.00, jolloin telkussa tààllà alkaa làhetykset ajojen alkutunnelmista, vaan vasta klo 08.00, jolloin alkaa aika-ajot.
Politiikasta sen verran, ettà kissan jàlkeen lankakerà on helpompi selvittàà kuin saapasmaan tàmàn hetkinen tilanne!
Tunnisteet:
Bracciano,
Calcata,
evààt,
meri,
Parco Valle del Treija,
politiikka,
sàà,
Santa Severa
keskiviikko 24. lokakuuta 2012
Aika juhlia ja ... arpoa
Kaksinkertaista juhlapàivàà on mukava juhlia. Paljon onnea YK. Suomessa pàivàà juhlitaan nostamalla lippu salkoon. Tààllà ei. YK:n kanssa samana pàivànà syntyi Kinnulassa pieni skorpinoni-tyttò. Onnea minulle. Juhlan kunniaksi pieni Suomen pòytàlippu itselleni tuossa kahvikupin vieressà.
Aloitimme juhlimisen jo mànneenà viikonloppuna tuolla Santa Severassa. Keràttiin kivià (lue edellinen postaus) ja nautittiin meren antimista.
Sinisimpukoita, grillattuja katkarapuja ja mustekalaa, pastaa rapujen ja botargan (màti) kanssa. Jos koskaan ikinà milloinkaan pààsette Santa Severaan, menkàà ihmeessà Le due baie-ravintolaan. Kymmenen plus pistettà ruoasta, palvelusta ja maisemista.
Ruokailun jàlkeen loikoiltiin, uitiin (en minà, kun en ollut hoksannut ottaa uikkareita mukaan) ja nautittiin maisemista. (Tuosta Santa Severan linnoituksesta olen postaillut jo aikaisemmin.) Làmpòà n 30 varjossa. Ihan kuin syyskuussa. Auton perà kivien painosta laahaten kotiin.
Ps. Pàivitin koneeseen uuden Explorer -ohjelman. On taas mummelilla ollut funtsimista, miten ohjelma toimii.
Tunnisteet:
arpajaiset,
Le due baie-ravintola,
Margaret Oomen,
meren antimet,
meri,
pitsikivet,
Santa Severa,
synttàrit,
YK
maanantai 22. lokakuuta 2012
Aarteita
Ensin moottoritietà (Firenze-Rooma), sitten rantatietà kohti Santa Severaa hakemaan aarteita. Kymmenen kiloa noissa edellisen postauksen loppukuvan muovipusseissa. Osa kivistà on kyllà niin kauniita, ettei niità henno edes pitsin sisukseksi sujauttaa. Valmiit pitsiaihiot ovat loppu, joten nyt on virkattava pitsi itse ihan alusta. Lopputuloksista kuvia ensi kerralla.
Palattiin kotiin eri reittià. Anguillara Bracciano-jàrven rannalla. Jàrven rannalla itse Braccianon kylàssà/kaupungissa on upea vanha linna, jossa aikoinaan Kate Holmes ja Tom Cruise vihittiin. Kun kone Helsingistà laskeutuu Fiumicinoon, làhes aina koneen reitti kulke tàmàn jàrven yli. Jàrvi on vanha tulivuori, ja mittaamattoman syvà.
Liikkuvasta autosta kuvaaminen on haasteellista. Tàssà kuvauskohteena oli tuttu Monte Soratte, meidàn pyhà vuori. Yritin kuvata sità kohtaa vuoresta, jonne saksalaiset sodan aikana louhivat piilopaikkoja aseilleen, mutta ilmeisesti kohtalo tàràytti kameraa niin, ettei sotaisaa muistoa kameraan tallentanut. Oikeastaan hyvà niin.
Sitten loppui valo - ja kameran patterit.
Kivien lisàksi tuliaisina oli muitakin aarteita. Niistà sitten seuraavaksi.
Tunnisteet:
Anguillara,
Bracciano,
hedelmàt,
pitsikivet,
Santa Severa,
vihannekset
tiistai 25. lokakuuta 2011
Paljon onnea vaan ...
Mentiin meren rannalle juhlistamaan mm. YK:n pàivàà. Yllà olevat aarteet olivat ...
Sass'Artin kaupassa Santa Severan linnan pihassa, Santa Marinellassa.
Linnan restaurointi jatkuu, jatkuu, jatkuu...
Toivottavasti joskus pààsee tutustumaan, mità muinaisesta etruskien satamalinnoituksesta on lòytynyt.
Tàllà retkellà emme olleet piknikillà, vaan nautiskeltiin ihan toisten valmistamia herkkuja. En varmaan koskaan kyllàsty sinisimpukoihin. JOS ne on hyvin valmistettu. Nàmà olivat.
Ruokaa sulateltiin kàvelemàllà ihanteellisessa sààssà. JOS tàstà làhtisi uimaan, pààyisi Korsikaan. Emme làhteneet.
Niin on taas yksi vuosi takana. Toivottavasti edessà on vielà monia. YK:lla ja minulla.
***
Huomenna tietsikka làhtee bittitohtorin tutkittavaksi. Blogiin tulee tauko, ainakin kuvien osalta.
Tunnisteet:
ruoka,
Santa Marinella,
Santa Severa,
suntymàpàivàt,
Vàlimeri,
Voittaja on yksin
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)















































