Hengen ja ruumiin ravintoa

Viime viikonloppuna huristeltiin kohti merenrantaa, Santa Marinellaa, meidàn suosikkipaikkaa, tarkoituksena nauttia meren kaikista antimista.

Istahdimme vakioravintolamme (Barracuda Young, kannattaa lukea Tripadvisoria) terassille seuraamaan rannan elàmàà ja ruoalla hemmoteltaviksi. Minà RAKASTAN sinisimpukoita, kuten varmaan vakiolukijani tietàvàtkin. Tàllà kertaa valitsin niiden seuraksi mustekalan musteella vàrjàttyà pastaa. Kelpaa taas kotona Suomessa kaurapuuroon ja kesàkeiton parissa muistella loman makuja!

Sittenpà olikin aika takautua etruskien aikaan, olimme nàet varanneet liput àskettàin restauroituun Santa Severan linnoitukseen.

Minulla oli ihan tietty kuvauskohde mielessàni, sillà noin 20 vuotta sitten pààsimme ihan sattumalta kiertelemààn linnoitusta, jota juuri silloin alettiin kunnostella. Muistin ruukun yhdessà ikkunassa ja sen halusin nàhdà uudelleen. Ja siellàhàn se kaivattu kohde edelleen on: tuo ihana saviruukku. Minulla on kotona Keuruulla edellisen kerran kàynnistà muistona valokuvasta suurennos. Nyt aion teettàà ruukusta jonniin sortin aika-kollaasin muistoksi.

Ennen kotimatkaa oli mukava uittaa varpaita ja kuvitella, ettà vedestà lòytynyt keramiikanpala oli jostain etruskien ruukusta... Minulle meri merkitsee henkireikàà...