Hengen ja ruumiin ravintoa

Viime viikonloppuna huristeltiin kohti merenrantaa, Santa Marinellaa, meidàn suosikkipaikkaa, tarkoituksena nauttia meren kaikista antimista.

Istahdimme vakioravintolamme (Barracuda Young, kannattaa lukea Tripadvisoria) terassille seuraamaan rannan elàmàà ja ruoalla hemmoteltaviksi. Minà RAKASTAN sinisimpukoita, kuten varmaan vakiolukijani tietàvàtkin. Tàllà kertaa valitsin niiden seuraksi mustekalan musteella vàrjàttyà pastaa. Kelpaa taas kotona Suomessa kaurapuuroon ja kesàkeiton parissa muistella loman makuja!

Sittenpà olikin aika takautua etruskien aikaan, olimme nàet varanneet liput àskettàin restauroituun Santa Severan linnoitukseen.

Minulla oli ihan tietty kuvauskohde mielessàni, sillà noin 20 vuotta sitten pààsimme ihan sattumalta kiertelemààn linnoitusta, jota juuri silloin alettiin kunnostella. Muistin ruukun yhdessà ikkunassa ja sen halusin nàhdà uudelleen. Ja siellàhàn se kaivattu kohde edelleen on: tuo ihana saviruukku. Minulla on kotona Keuruulla edellisen kerran kàynnistà muistona valokuvasta suurennos. Nyt aion teettàà ruukusta jonniin sortin aika-kollaasin muistoksi.

Ennen kotimatkaa oli mukava uittaa varpaita ja kuvitella, ettà vedestà lòytynyt keramiikanpala oli jostain etruskien ruukusta... Minulle meri merkitsee henkireikàà...

Buon Natale

Jotain punaista tàssà jo kaipaa. Takan reunalle tein pienen kokoelman tekemistàni tontuista, pitsikivestà (Maltan limestonea/kalkkikiveà), Maltan yhdestà symbolista Sleeping lady, roskista lòytàmàstàni ajattomasta kellosta, kuivuneista viinirypàleoksista ja pienestà pàhkinàpensasoksasta, jonka poimin viimeisimmàllà kotiseuturekellà tuonne etruskien maille, Sutriin. Sità retkeà muistelen sitten Suomesta kàsin.

Naapurikylàssà jàrjestetààn ensi viikonlopusta làhtien aina 6.tammikuuta asti joka viikonloppu jouluiset markkinat. Ne jàà nyt tàllà eràà vàliin.

Joulu alkaa nàkyà jo tilpehòòrikaupoissa. Kovin on taas konttilaivat kuskanneet tavaraa toiselta puolen Aasiaa. Taidanpa vàrkàtà omat koristeet.

Sepà onkin oiva aasinsilta uutiseen, jonka luin toissapàivàn La Repubblicasta: Suomessa aiotaan hylàtà vanhan kunnon kaunokirjoituksen opettaminen ja korvata ne oppimishetket tekstauksella, nàppàinten opiskelulla ... Nyt tàmà ope evp ei oikein tykkàà, sillà mielestàni kaunokirjoitus harjoittaa paljon muutakin kuin vain kàsialaa. Maria Montessoria lainaten: Kàdet ovat aivojen jatke! Vai kasvatetaanko uusista sukupolvista tabletti-robotteja? Anteeksi, jos olen vààràssà.

Eilen taas olin pilvessà, ja pieni tihkusade kastoi maan, taas kerran. Tarkistin Keuruun sààn: nollan vaiheilla. Siis ei lunta, vaan tihkusadetta. Heh, heh!

Campanilismo

Santa Marinella, etruskien rannikko ja Suomen TV. Mità yhteistà nàillà voi olla? No, Poliisikoira Rex Subbarilla, italialaisena versiona. Mànnà viikolla olin ihan pudottaa silmàni, kun Poliisikoira Rexin poliisiporukka sòi lounasta yhdessà Santa Marinellan rannan monista ravintoloista. Ihan tutuissa maisemissa, missà tykkààn kàydà piknikillà ja meren aarteita kerààmàssà. Tàmà kuva on yksi aarteistani. Vuosia, vuosia sitten, kun rannan keskiaikaisen linnoituksen restaurointia aloitettiin, pààsimme ihan onnen kaupalla tutustumaan alueeseen. Kuva on otettu linnoituksen yhdestà ikkunasta, jossa tuo autenttinen ruukku oli yksi sàilyneistà esineistà. Ikkunasta nàkyi myòs muinaisen sataman rauniot. Harmi, etten etsimisestà huolimatta ole lòytànyt ottamieni kuvien negatiiveja. Vain tuo kuva on sàilynyt. Nyt aion viedà sen saapasmaahan ja laittaa siihen kunnon kehykset. Linnoitus on edelleen restauroinnin alla, eikà itse linnoitukseen ole taviksilla enàà asiaa. Mutta sen ulkopuolelle on turisteja varten viritettu monta rysàà ja pari museota. Edes ne. *** Eilen aamulla liimauduin tellun eteen katsomaan, mitàs Jamie Oliver siellà naapurimaakunnassa, Marchessa oikein touhuili. Matka Farfasta (ks ed postaus) sujui ihan vuoristomajan torin nurkalta. Tuttuja maisemia. Marchessa Oliver metsàsti villisikaa ja teurasti lammasta, ei jàniksià. Tuntui kokille ottavan koville olla mukana ihan liharuoan alkulàhteillà. Parhaat naurut sain kuitenkin kohtauksesta, jossa Oliver valmisti ruokaa isàntàperheen nonnan (mummo) silmien alla. Nonna seurasi silmà tarkkana ja totesi sitten, ettà ihan vààrià aineita tuo tuohon ruokaan laittoi. Oliver kun valmisti lammasta toskanalaiseen tapaan!!! Eihàn semmoinen Marchessa sovi. Saapasmaassa kun kaikki tehdààn paikalliseen tapaan. Oltiin Marchessa, ei Toskanassa. Asiaa kuvaa hyvin sana campanilismo, suomeksi asian voisi kààntàà 'oma maa(kunta) mansikka, muu maa(kunta) mustikka'. Mercatellon kylàjuhliin Jamie valmisti yhden paikallisen kokin kanssa sitten kunnon villisikaragun (jauhelihakastike), jonka nonnakin hyvàksyi. Jamie oppi, ettei raguun laiteta puna- vaan valkoviinià ja ettà kastikkeeseen ei laiteta tuoreita tomaatteja vaan 'pomodori passata'. Kastike kruunasi paikan pààllà tehdyn pastan. Kokeilin ohjetta ja voin vakuuttaa, ettà homma toimi.

Historian havinaa on myòs nàissà farkuissa. Ikivanhat. Paljon sieni- ja marjametsià nàhneet. Ihan asiaan koulutetut, onnea tuovat farkut. Vielàkòhàn kestàisivàt vuoden, pari? On tuo oikea lahje jo sen verran polven ylàpuolelta rispaantunut, ettà hyttyset pààsee pistelemààn suoraan iholle. Eikà noita vasemman lahkeen reikien pààllà olevia paikkoja ole enàà jàljellà!

***

Jotkut teistà ihailivat edellisen postauksen armeijanharmaita tossuja. Ja ihan aiheesta, tossut on mahtavat. Olen nyt ommellut tossujen saumoja ompelukoneella ja hyvin toimii. Peukalo sààstyy. Jos joku haluaa tossujen kaavat, laitan mielellàni etanapostissa. Laittakaapa viestià emailiini. Tossuihin materiaaliksi kày myòs jostain syystà kutistuneet villavaatteet.

Arvontaa meren rannalla

Minà rakastan merta. Tànààn mentiin aivan uudelle rannalle, làhelle Fiumicinoon lentokenttàà. Etruskien alueelle tietenkin. Asuttivathan he keskistà osaa Tyrrenan meren rannikkoa.

Leirimme merkkinà oli Elenan leija, joka kilpaili kentàlle laskeutuvien ja sieltà làhtevien koneitten kanssa. Muutama merilintu kàvi tutustumassa omituiseen ilmanelàvààn, mutta eivàt uskaltaneet ihan làhelle. Jos vaikka puraisisi...

Ranta on tàysin ei-turistien aluetta. Rakensimme oman mustalaisten leirin muutamien puukeppien avulla. Tuuli oli lempeàn kevàinen, olihan eilen kevàtpàivàntasaus. Siis kevàt on virallisesti saapasmaassa avattu. Posket ihan hehkuivat kotiin tullessa. On merenranta tehokas ilman suoraa auringonpaistettakin.

Ranta oli oikea simpukkaranta. Ja yhden simpukan kuporten vàlistà pilkotti KOLME punaista lippusta.

Simpukka oli arponut kolme nimeà, Kirjailijatar, Satu ja Reija. Aika hassua, ettà kirjailijatar oli ensimmàinen ja Reija viimeinen, joka vastasi arpajaisbloggaukseen. Satu siellà vàlillà. Onnea vaan teille kolmelle. Koska kirjailijatar oli ensimmàinen nimi, hàn saa hàrpàkkeet a la Lissu (siis kàmmenselànlàmmittimet, jotka on muokattu satu.p; ja pikkusiskon àidin tekemistà Hailuohon làmmittimistà) ja Satu ja Reija avaimenperàt. Ilmoittakaa minulle spostiin oma vàrinne. Jos ei minulla ole valmiina, teen toivomustenne mukaiset palkinnot. Onnea vaan vielà kerran.

Tàmmòisià, kananpojan ja pààsiàisen vàrisià avaimenperià syntyi tànààn meren pauhun sàestyksellà.

Retkillà tàytyy aina olla hyvàà suuhun pantavaa. Tànààn oli mm kylmàsavulohta ja munavoita tuoreen leivàn pààllà ja...

... jàlkiruokana mansikoita.

Jaksoi sitten taas keràtà takkapuita. Takakontti tàyteen. Osa puista on vaan niin kauniita, ettà niistà voi tehdà vaikka mità.

No, onkos tullut

... kesà, nyt loppusyksyn keskelle? Làmpòmittari nàyttàà pàivisin yli 20 astetta. Silloin pitàà pakata evààt jà kàsityòt mukaan ja làhteà meren rannalle ja etsià sieltà tuttu kahvilan tasanne, joka on sulkenut kesàovensa jo aikoja sitten. Viltin pààlle retkievààt ja eikun nauttimaan. Hiekka sopivan làmmintà ja vesi virkistàvàà. Aaaahhh, tàtà onnea!!!

Meidàn lisàksemme rannalla oli vain pari bikinitypykkàà suojaisessa paikassa aurinkoa ottamassa, muutama lenkkeilijà ja kalastaja.

Rannalla minusta tulee aina aarteiden etsijà. Aarre vai ei? No, joka tapauksessa hiekasta lòytynyt pyydys pààsee pikkuveljen kokoelmiin. Saiskohan sillà Keurusselàstà vaikka jàttikuhan?

Minà rakastan kaikenlaisten simpukoitten, kivien ja muitten aarteitten etsimiseen. Tàssà muutama esimerkki eilisistà lòydòistà, joita taas kertyi kilon verran muovipussin pohjalle. Eniten minua nyt kiinnostaa tuo vanhan ruukunkappale, johon erilaiset merenelàvàt ovat kalkkikolojaan kerrostaneet. Onkohan palanen jostain etruskien ruukusta? Ainaskin minà uskon niin! Onhan ranta muinaisten etruskien Pyrgi-keskus, josta olen ennenkin postannut.

Saapasmaan ensimmainen suuri sivistyskansa

Etruskit. Mista he tulivat? Vai olivatko he aina asuneet lahinna Arno- ja Tiberjoen seka Tirrenan meren rajoittamalla alueella? Salaisuus on edelleen selvittamatta. Kieliongelma. Tutkijat eivat vielakaan ole pystyneet tulkitsemaan taysin etruskien kielta. Apuna on ollut foinikian ja etruskin kieliset kultaiset levyt. Eraanlaiset Rosettan-kivien kaltaiset kieliavaimet. Kuvassa yksi haudoista loydetty kivinen sargofagi. Nykyisin Tarquinian etruskimuseon sisapihassa.

Tietoa etruskeista on jalkimaailmalle loydetty heidan hautakummuistaan. (Tuo betonipompeli on rakennettu turisteja varten. Siita on portaat alas hautaan.) Etruskit uskoivat kuolemanjalkeiseen elamaan, joten haudat vaustettiin kaikella tarpeellisella, mita elaessakin oli tarvittu.

Etruskien perustamia kaupunkeja ovat mm Tarquinia, Orvieto, Arezzo, Perugia, Pisa. Osa heidan asutustaan on hautautunut syvalle nykyasusten alle. Onnekkaat maanomistajat voivat vielakin tormata suunnattoman arvokkaisiin aarteisiin. Ne on vain lain mukaan luovutettava valtiolle. Hmmmm!!!!

Etruskien kukoistuskausi kukoisti n 800 eKr - 396 eKr, jolloin roomalaiset valloittivat alueen ja sulauttivat kansan omaan kansaansa. Kukoistuskautensa aikana Rooman kuninkaina oli kolme etruskia (625-509 eKr). Silloin mm rakennettiin Forum Romanum, tehtiin kuuluisia rooomalaisia teita ja akvedukteja, Rooman kaupungin muurit jne. Siis se mita me opitaan koulujen historian kirjoissa, ei aina muista painottaa etruskien osuutta Rooman historian kukoistuskauden syntymiseen.

Etruskit olivat mm taitavia merenkulkijoita ja kauppiaita. Varsinkin kreikkalaiset, foinikialaiset ja kartagolaiset kavivat heidan kanssaan ahkerasti kauppaa. Kreikkalainen vaikutus nakyy erityisesti uskonnossa, keramiikassa ja pronssiesineissa.

Juhannuspaivan paatteeksi kavimme ravintolassa, jonka koko toiminta henki kauneutta. esim minun liha-annokseni oli kauniisti koristeltu. Harvinaista sikali, etta yleensa Italiassa ei lampiman ruoan lautasella ole mitaan kylmaa. (Tomaatti ja kurkkusiivut olisivat alkuasukkaille kauhistus). Etruskit rakastivat syomista ja juomista. Haudoista on loytynyt paljon freskomaalauksia, joissa juhlitaan ja juhlitaan. Kaikenlaisia vihanneksia ja hedelmia, meren antimia, riistaa ja viinia. Tanssi, laulu ja soitto kuuluivat juhliin. Taman ruokalautaseni krysanteemin kukan ojennan etruskimiehille: Heille naiset olivat tasa-arvoisia kumppaneita. Saivat osallistua kodin ulkopuoliseen elamaan miehensa rinnalla. Toisin kuin esim kreikkalaiset sisarensa!

Nykyaika auttaa historiaa

Jo muinaiset etruskit loysivat talle rannalle ja rakensivat yhden tarkeimmista satamistaan, Pyrgin, tuohon niemennokkaan. Kuvan linna on myohemmilta ajoilta, mutta minulla on onni omistaa koto-Suomessa tuon linnan ikkunasta otettu valokuvasta suurennettu juliste. Paasimme vuosia sitten linnaan sisalle ihan sattumalta. Ottamassani valokuvassa nakyy veden alla olevat satamarauniot. Siis ihan kuvaharvinaisuus. Vahinko, ettei itse filmi ole enaa tallessa. Kait. Pitaapa tutkia. Linna ei viela viime kesana ollut yleisolle avoinna, mutta linnan ulkopuolella nautimme ihanasta ulkoilmakonsertista. Toivottavasti korjaustyot saadaan nopeasti valmiiksi ja tuo kuvan rumistus (nostokurki) poistuu pilaamasta muuten komeaa nakya. Minulle tama ranta on mieluinen retkikohde. Etruskien meri. Siita myos sana Tyrrhenan meri. Tama kuva viime viikolta. The Etruscans had one of their most important ports by this sea. They called it Pyrgi. This castle is from medivial time, but I have a rare picture taken from the window of this castle. You can see the ruins of the port in it. It was not possible to visit the castle last summer because of the restauration, but we enjoyed a wonderful open air concert there outside the walls of the castle. I love to take a picnic by this sea, this Etruscan Sea, the Tyrrhenian Sea.