Minà rakastan merta. Tànààn mentiin aivan uudelle rannalle, làhelle Fiumicinoon lentokenttàà. Etruskien alueelle tietenkin. Asuttivathan he keskistà osaa Tyrrenan meren rannikkoa.
Leirimme merkkinà oli Elenan leija, joka kilpaili kentàlle laskeutuvien ja sieltà làhtevien koneitten kanssa. Muutama merilintu kàvi tutustumassa omituiseen ilmanelàvààn, mutta eivàt uskaltaneet ihan làhelle. Jos vaikka puraisisi...
Ranta on tàysin ei-turistien aluetta. Rakensimme oman mustalaisten leirin muutamien puukeppien avulla. Tuuli oli lempeàn kevàinen, olihan eilen kevàtpàivàntasaus. Siis kevàt on virallisesti saapasmaassa avattu. Posket ihan hehkuivat kotiin tullessa. On merenranta tehokas ilman suoraa auringonpaistettakin.
Ranta oli oikea simpukkaranta. Ja yhden simpukan kuporten vàlistà pilkotti KOLME punaista lippusta.
Simpukka oli arponut kolme nimeà,
Kirjailijatar,
Satu ja Reija. Aika hassua, ettà kirjailijatar oli ensimmàinen ja Reija viimeinen, joka vastasi arpajaisbloggaukseen. Satu siellà vàlillà. Onnea vaan teille kolmelle. Koska kirjailijatar oli ensimmàinen nimi, hàn saa hàrpàkkeet a la Lissu (siis kàmmenselànlàmmittimet, jotka on muokattu satu.p; ja pikkusiskon àidin tekemistà Hailuohon làmmittimistà) ja Satu ja Reija avaimenperàt. Ilmoittakaa minulle spostiin oma vàrinne. Jos ei minulla ole valmiina, teen toivomustenne mukaiset palkinnot. Onnea vaan vielà kerran.
Tàmmòisià, kananpojan ja pààsiàisen vàrisià avaimenperià syntyi tànààn meren pauhun sàestyksellà.
Retkillà tàytyy aina olla hyvàà suuhun pantavaa. Tànààn oli mm kylmàsavulohta ja munavoita tuoreen leivàn pààllà ja...
... jàlkiruokana mansikoita.
Jaksoi sitten taas keràtà takkapuita. Takakontti tàyteen. Osa puista on vaan niin kauniita, ettà niistà voi tehdà vaikka mità.
Minà rakastan merta. Tànààn mentiin aivan uudelle rannalle, làhelle Fiumicinoon lentokenttàà. Etruskien alueelle tietenkin. Asuttivathan he keskistà osaa Tyrrenan meren rannikkoa.
Leirimme merkkinà oli Elenan leija, joka kilpaili kentàlle laskeutuvien ja sieltà làhtevien koneitten kanssa. Muutama merilintu kàvi tutustumassa omituiseen ilmanelàvààn, mutta eivàt uskaltaneet ihan làhelle. Jos vaikka puraisisi...
Ranta on tàysin ei-turistien aluetta. Rakensimme oman mustalaisten leirin muutamien puukeppien avulla. Tuuli oli lempeàn kevàinen, olihan eilen kevàtpàivàntasaus. Siis kevàt on virallisesti saapasmaassa avattu. Posket ihan hehkuivat kotiin tullessa. On merenranta tehokas ilman suoraa auringonpaistettakin.
Ranta oli oikea simpukkaranta. Ja yhden simpukan kuporten vàlistà pilkotti KOLME punaista lippusta.
Simpukka oli arponut kolme nimeà, Kirjailijatar, Satu ja Reija. Aika hassua, ettà kirjailijatar oli ensimmàinen ja Reija viimeinen, joka vastasi arpajaisbloggaukseen. Satu siellà vàlillà. Onnea vaan teille kolmelle. Koska kirjailijatar oli ensimmàinen nimi, hàn saa hàrpàkkeet a la Lissu (siis kàmmenselànlàmmittimet, jotka on muokattu satu.p; ja pikkusiskon àidin tekemistà Hailuohon làmmittimistà) ja Satu ja Reija avaimenperàt. Ilmoittakaa minulle spostiin oma vàrinne. Jos ei minulla ole valmiina, teen toivomustenne mukaiset palkinnot. Onnea vaan vielà kerran.
Tàmmòisià, kananpojan ja pààsiàisen vàrisià avaimenperià syntyi tànààn meren pauhun sàestyksellà.
Retkillà tàytyy aina olla hyvàà suuhun pantavaa. Tànààn oli mm kylmàsavulohta ja munavoita tuoreen leivàn pààllà ja...
... jàlkiruokana mansikoita.
Jaksoi sitten taas keràtà takkapuita. Takakontti tàyteen. Osa puista on vaan niin kauniita, ettà niistà voi tehdà vaikka mità. 
.JPGm.JPG)
