Serkkua kyydissà

 

Meinaa tòkkià!!! Siis tàmà bloggaaminen. Edellisen postauksen vastauksessani kerroin jo, miksi en ole postauksia tms làhetellyt, ja nyt olen istunut reilun tunnin ja yrittànyt saada uutta postausta edes alkuun. Kuvan lisààminen onnistui joten kuten, mutta tekstin saaminen kuvan alle oikeaan kohtaan otti tiukille. Ai miksikò? No, oletettavasti olin sormeillut ylàpalkin JOTAIN linkkià niin, ettà koko kirjoittaminen tòksàhti. Olen minà nero!!!

Onneksi nuo kuvan hedelmàt auttavat pahimmassa hàdàssà. Pienemmàt varsinkin. Ovat niità uva fragoleita eli mansikkarypàleità. Siis maistuvat mansikoille, mutta ovat rypàleità. Nuo isommat ovat sitten niità normaalin kokoisia. Olen nyt nautiskellut kauden herkuista joka pàivà.

Tàmmòinen oksa ostettiin eilen naapurikylàstà. Kelpasi nàità laittaa Maire-serkulle evààksi kotimatkaa varten. 

Hamsteria ei sen sijaan ole nyt nàiden kahden viikon aikana onnistunut tàssà puuhassa. Ei vaikka sukua on ollut auttamassa. Ei yhtààn liinaa tms sellaista ole kannettu kotiin. Ei vaikka olen nyt tonkinut neljàà kertaa eri toripòytià. Toisaalta, onhan niità minulla varastossa pitemmàksiki aikaa. 

Sen sijaan lòysin kirppikseltà kuvan vàlikausitakin. Ensiksi nàin ihanat napit ja olisin ostanut takin ihan nappien takia. Mutta kun vaate oli ihan kuin minulle tehty, kaupat oli helppo solmia. Tàssà sen sijaan olen jo taimien kimpussa. Kyllàhàn minulla upea salvia parvekkeella oli, mutta muutaman pàivàn takaise,t usean pàivàn ja yòn kestàneet hirmuiset tuulet tekivàt tuhojaan. Iso ruusu-neilikka-maljakòynnòsruukku oli yhtenà yònà kaatunut ja katkonut entisestà salviasta isoja oksia. Salviavoisula on kerrassaan maukasta erilaisten pastanyyttien kastikkeena, vai mità Maire?

Ei, minà en ole tàssà ostamassa porchettaa, vartaassa paistettua possua. Kyllà se minun herkkuani on, mutta viime aikoina olen ollut ihan kasvissyòjàlinjalla. Mutta ylihuomenna kyllà ostan tuota herkkua. Tulee ihan joulukinkku mieleen. Mità nyt tàssà possussa on mausteena paljon rosmariinia.

Sen sijaan juustoja ostettiin. Kahta sorttia. Sardinialaista pecorinoa ja ranskalaista sinihomejuustoa. Pikkuinen pala niità ja pààlle omatekoista persikka-omenahilloa. Namskista vaan.

Minàkò saanut Jamieltà kortin? Oikein nimmarilla ja pusuilla. Kunpa olisinkin. Tàmà kortti lòytyy Farfa-luostarin alueella olevan ravintolan seinàltà. Jamiehàn oli Italian matkallaan Farfan luostarin munkkien vieraana, opettamassa heille ruoanlaittoa. Olen siità kertonutkin aikaisemmin. Yhden munkeista nàin sunnuntaina luostarin kirkossa rukoilemassa. Hànet, jonka Jamie nimitti puutarhan vastaavaksi. En kuitenkaan uskaltanut mennà munkkia hàiritsemààn, vaikka kuinka halutti kysyà, miten hànen homma oli sujunut.

Tàssà on nyt viikon verran oikein suvun voimalla yritetty tunnistaa vastapàisen talon uusimpia kotielàimià. Yksi meistà kolmesta pitàà niità vuohina ja kaksi kolmesta lampaina. Mitàs sanotte?  Mità elàimià? Ei tuo ylempànà oleva koira, vaan nuo, mità tuo koira aina mielellààn vahtaa. Fiano Romano -kortti luvassa.

Vaihtelu virkistää

Näillä hiekoilla on vietetty monta ikimuistoista hetkeä. Keuruun seurankunnan leirikeskuksessa, Isohiekassa. Monta leirikoulua. Mutta tällä kertaa minä istahdin tuoliin odottelemaan mummon (siis äitini) seurustelua muiden ikäistensä kanssa lohikeiton ja kahvin äärellä.

Minä seurustelin Jamie Oliverin kanssa...

... ja ihailin nuotiotulta.

Keuruullahan vettä riittää. Onhan koko kaupungin keskusta viidelle saarelle rakennettu. Joten...

... joten, joten... Täytyyhän bisneksienkin saada nauttia maisemista. Keuruun uusin keskittymä, Megamarket ja Hesburger ovat houkutelleet satoja autoilijoita, jos ei muuten, niin ainakin parkkipaikkojen runsaudella. Totta kait minäkin halusin katsastaa paikan. Ajattelin kokeilla kerrankin oikeaa roskaruokaa ikuiselta tuntuvan kantarellimuhennoksen jälkeen. MUTTA Hesburgerin jonot olivat niin pitkät, että olisi ehtinyt tulla jo seuraava nälkä, ennen kuin minun vuoroni olisi tullut. Päätin tyytyä siihen kaapissa odottelevaan muhennokseen. Halusin kuitenkin katsastaa kaupan (Megamarketin) puolen. Jestas, että on Keuruulle saatu oikea hehtaarihalli. Kaikkea oli tarjolla, paitsi ei vielä kaikissa hintoja, joten en osaa sanoa, onko tässä putiikissa halvempaa kuin kylän muissa kaupoissa. Mutta jos nälkä yllättää illalla tai vaikka hiiva loppuu, tänne ei kannata kurvata, sillä ovet menevät kiinni klo 18.00. Illan tullen täytyy turvautua keskustan Sokkariin tai K-kauppaan, jotka ovat auki klo 21.00 asti.

***
Hamsterihommat ovat jatkuneet. Viimeiset vatut kerätty ja siirrytty mustaherukkashowhun. Mustikoita löytyisi vielä. Sienirintamalla uusinta uutta ovat haaparouskut. Ensimmäiset on keitetty ja suolaan piilotettu. Puolukka-aika antaa vielä odottaa itseään, mutta arvaatte varmaan: Niitäkin tulee ja runsaasti. Sitä odotellessa olen tässä suunnitellut Turkuun junailua.

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa kaikillen...

Edit: Kävin äsken Megamarket-Hesburgerissa. Ovissa oli uudet aukioloajat: arkisin aina klo 21.00 asti. Mutta henkilökuntaa on tosi vähän, sillä kaupan kassoista kaksi oli auki ja jonot uskomattoman pitkät. Minulle saa nyt se homma riittää. Saan asiani nopeammin hoidettua Sokkarilla ja K-kaupassa.

Italialais-suomalainen lounas

Riitta piipahti miehensä kanssa lounaalla. Olin luvannut laittaa jotain saapasmaan innoittamana. Tässäpä ruokalista: - paahdettua vaaleaa leipää (Oivan Leenan leipomaa) ja sen kanssa paprika- ja munakoisomössöä -kylmäsavulohikermapastaa - tiramisu Kuvia minulla ei ole muista tarjottavista kuin tiramisusta. Tämä kuva loppuhuipennuksesta edustakoon herkullisuudellaan koko lounasta. Sitten ohjeisiin:
 
PAPRIKAMÖSSÖ - Taloyhtiömme ulkogrillissä paahdoin muutaman punaisen paprikan kokonaisina niin kauan, että pinta oli kauttaaltaan musta. Sitten laitoin paprikat muovipussiin ja pussin suun tikasti kiinni. Kun paprikat olivat hieman jäähtyneet, kuorin ulkokuoren ja poistin sisältä siemenet. Annoin paprikasuikaleiden vielä valua lävikössä jonkin aikaa. Sitten laitoin ne tehosekottimeen yhdessä valkosipulin, basilikan, oliiviöljyn, suolan ja pippurin sekä ripauksen sokerin kanssa ja soseutin tasaiseksi mössöksi. Makustelin. Namskis! Tarkkoja ainesmääriä en osaa sanoa, kunkin oma makuaisti ratkaiskoon.

MUNAKOISOMÖSSÖ - Halkaisin muutaman munakoison ja tein niihin ristiviillot. Nostin ne leivinpaperin päälle uunipellille. Ripottelin pinnoille öljyä ja karkeaa suolaa. (Leivinpaperi on muuten hyvä konsti. Vähentää kummasti tiskaamista.) Paahdoin munakoisoja uunissa vajaan tunnin verran 180 asteessa. Hieman jäähtyneinä kaavin sisustat lävikköön valumaan. Loppuvalmistus oli samanlainen kuin paprikamössöllä. Namskis, namskis!

KYLMÄSAVULOHIKERMAPASTA - Pannulle sipulia ja aavistus valkosipulia muhimaan oliiviöljy-voiseokseen (valkosipuli poistetaan, kunhan se on antanut vähän makua). Lisäsin kylmäsavulohipalaset, kermaa, tilliä, muutama tippa sitruunanmehua ja mustapippuria sekä aavistus sokeria. (Lisään yleensä suolaisiin ruokiin ripauksen sokeria ja sokerisiin suolaa - ihan vain makuja pyöristämään.) Ainesmäärät taas oman maun mukaan. Maun tarkistus. Kastikkeen muhiessa keitin pastan, ja kun se oli al dente, sekoitin ne kastikkeeseen.( Suomessa pasta ja sen kastike tarjoillaan yleensä erillään tai lisätään kastike pastan päälle, mutta saapasmaalaiset lisäävät mieluummin pastan kastikkeeseen ja antavat kastikkeen hieman imeytyä pastaan). Syötiin HETI, sillä syöjä voi aina odottaa, mutta pasta ei koskaan.Namskis, namskis, namskis!!! Ai, että pastan pinnalle juustoraastetta. EI KOSKAAN kalapastan päälle, ei!

VIHANNEKSET seuraisivat pastaa, mutta minä, vääräoppinen, tarjosin melonia ja prosciuttoa, joka yleensä tarjoillaan alkupaloina. Vihanneksiahan oli jo alkupaloina.

TIRAMISU Suomeksi 'nosta minut ylös', eli piristä/ilahduta minua. Tämä jälkiruoka tosiaankin on kuin piste hyvän ruokahetken lopuksi. Jälkikasvuni tekee sen yleensä, mutta koska hän oli muutaman tuhannen kilometrin päässä, oli valmistettava se itse. Googlasin ja ohjeita löytyi vaikka minkälaisia. Iskin silmäni Stefanon tiramisuun (Dan Sukkerin ohjeita). Oli muuten vähällä jäädä jälkkäri tekemättä, sillä vasta neljännestä Keuruun ruokakaupasta löysin savoiardikeksejä. Sitten puuhaan. Ensin keitin vahvan vahvaa kahvia. 2 1/2 desiin kahvia sekoitin 1/2 dl Amaretto-likööriä. (Joissakin ohjeissa käytetään kahvilikööriä tai vaikkapa konjakkia, mutta mantelilikööri on minusta aidoin.) Sitten erottelin kolmesta kananmunasta keltuaiset ja valkuaiset. Vatkasin keltuaiset ja pari ruokalusikallista sokeria, plus se minun oma suolaripaus ja lisäsin vaahdon mascarponejuustoon (250 g). Sitten vatkasin valkuaiset ja pari ruokalusikallista sokeria kovaksi vaahdoksi. Yhdistin valkuaisvaahdon varovasti keltuais-mascarponesekoitukseen. Sitten aloin latoa annosta kahteen sopivankokoiseen vuokaan: ensin kastelin keksejä nopeasti kahvi-likööriseokseen ja ladoin nevuokaan rinnakkain, päälle kerros vaahtosekoitusta, toinen kerros kasteltuja keksejä ja päälle vaahtosekoitusta. Keksipakkauksessa oli 24 kpl ja ne riittivät kahteen, sisämitoiltaan 12 x 18 cm vuokaan. Vuoat nostin yöksi maustumaan jääkaappiin. Valmiiden tiramisuiden päälle sihtasin hyvän kerroksen tummaa kaakaota. Voi, Stefano, mikä resepti. Namskis, namskis, namskis, namskis!!!

*** Tässäpä Riitta (ja kaikille muillekin) sinulle ohjeita kokeiltavaksi. Buon appetito!

*** Vielä hieman tuosta edellisestä postauksesta: Jamie Oliver oli hyvin huolissaan siitä lääkemäärästä, minkä varsinkin vanhemmat Farfan luostarin munkit nauttivat. Hänen mielestään munkkien ruokailutottumukset olivat aika kaukana ns italialaisesta, hyvin terveellisestä ruokavaliosta. Siksipä hän innosti nuorimpia munkkeja oman kasvi- ja yrttimaan hoitoon ja niiden pohjalta valmistettuun ruoanlaittoon. Minua niin kutkuttaa päästä juttelemaan em munkkien kanssa. Uskaltaisinkohan...

*** Seuraavassa postauksessa kerron tämän maalaismummelin matkasta Isoon Kylään. Siellä näki ja koki vaikka mitä!

Jamie vuoristomajan maisemissa

Tänään ihan sattumalta huomasin, että Jamien matkaili taas Italiassa, siis uusintana. Minä kameran kanssa ruudun ääreen, sillä jakso kertoi Sabinan alueen tärkeimmästä luostarista, Farfasta, joka sijaitsee parinkymmenen kilometrin ajomatkan päässä vuoristomajasta. Jamie oli tullut vierailemaan Farfan luostariin tarkoituksenaan tutustua luostarin vuosisataiseen ruokaperinteeseen. Ensimmäiset ruokailut olivat Jamielle suuren suuri pettymys. Eivätkä munkitkaan tuntuneet olevan mitään kulinaristeja. Jamie halusi nähdä luostarin puutarhan ja sen kasvimaan, Siis ei mitään. Ei yhtään mitään, vaikka perinteisesti juuri luostareiden puutarhat olivat perinteiden jatkajia. Mutta ei Farfassa. Jamie päätti auttaa hieman asiaa. Hän otti kaksi nuorinta munkkia mukaansa valmistamaan ruokaa ohikulkijoille läheisessä tienristeyksessä. Ruoka oli ilmaista, mutta Jamie odotti ruokailijoiden lahjoittavan roposen luostarin ryytimaan kunnostamiseen. Operaatio oli niin tuottoisa, että rahoilla Jamie kunnosti luostarin puutarhan yrttimaan uuteen loistoon. Viimeisenä tempauksena Jamie houkutteli kaikki kuusi munkkia valmistamaan yhdessä Kunnon Illallisen ja illan hämärtyessä innostus ja ilo oli tarttunut kaikkiin. Oli aika sanoa jäähyväiset. Seuraavaksi Jamie suuntasi kohti Marchea... Riitan puutarhan pionit Jamielle ja Farfan luostarin munkeille. *** Huomen aamuna varhain junailen pariksi päiväksi kohti Isoa Kylää. Sen jälkeen teen kunnon ruokapostauksen, Riitan pyynnöstä.

Isoja iloja

Alatie on AUKI!!!! Ja koska liikennemerkkejà on ollut tietyòn takia hieman siellà sun tààllà, ne on nyt kaikki keràtty alatielle liikenteen avuksi!!! Toisaalta on vaikea pààttàà, saako ajaa 20 km vai 30 km tunnissa. Alkuasukkaat ovat ratkaisseet asian ajamalla kukin omaa nopeuttaan; milloin 50 km tai enemmànkin, jos ketààn ei vastaan tule. Ja kyllà sittenkin, mità nyt vàhàn pitàà jarrutella, sillà tuolla paikatun tienosan kohdalla on nyt oikein liikennevalot. Jos ketààn ei ole tulossa, punaisellakin ajetaan. Eihàn sità nyt turhaan tyhjàà odotella. Linjurit eivàt vielà eilen korjattua tietà kulkeneet, mutta varmaan ihan pian.

Tànààn minut haettiin Casperiaan kampaajalle. Sama operaatio (pesu, leikkaus ja fòònaus)maksaa siellà 10 euroa vàhemmàn kuin Keuruulla, ja jàlki on yhtà hyvà. Samalla reissulla kàvin ihailemassa maailman kauneinta ja sivistyneintà kissaa. Osaa jopa nauttia Magnus Henkellià italiaksi.

Torstaina kàvin Poggio Mirtetossa. Tàmà pààpiazza on perjantaisin tàpòtàynnà markkinakauppiaita. Minun pitsiliinataivaani on ihan tààllà pààssà. Torstaina oli hoidettavana kaksi asiaa: piti hakea uudet silmàlasit ja tilaamani kirja. Silmàlaseja ei vielà ollut tullut. No, ei ensimmàinen kerta, kun luvattu aika ei pidà. Onhan niità pàivià ensi viikollakin. Ja seuraavalla. Mutta kirja oli tullut. Siità kuvakin ihan tàmàn postauksen lopussa.

Kàvin katsomassa samalla, onko Poggio Mirteton kirjasto auki. Ei ollut. Pari pàivàà kiinni, luki lapussa. Hieman on erilainen kirjastorakennus kuin Keuruulla. Henkii kuitenkin vuosisataista historiaa. Keuruun kirjasto on vain himpan kymmentà vuotta vanha.

Katsastin samalla reissulla sienitilanteen. Nythàn tààllà on kiivain sienestys- ja sienenvalmistusaika. Kantarellit maksoivat 22 euroa kilo. Hui!!!

Suht mukavannàkòiset herkkutatit 27 euroa kilo. Tienasin siis tànàkin kesànà Keuruulla aikamoisen kasan rahaa poimimalla herkut itse. Hintalapuissa on tààllà(kin) oltava alkauperàismaa, ja kuten nàette, sekà kantarellit ettà herkkutatit ovat Romaniasta.

Tàssàpà tàmà IKEA-reissun ihanuus: uusi, KEINUVA tuoli. Kyllà on muuten hyvà istua...

... ja nauttia vaikka tàstà tilaamastani Jamie Oliverin kirjasta. Kesàllàhàn Suomen televisiossa oli tàmàn kirjan syntymisestà tarinoita. Taitavasti tehty kirja. Ihan pakko on kokeilla nami-ohjeita. Tànà aamuna heràsin katsomaan Suzukan aika-ajoja, joita ei sitten ajettukaan, koska Japanissa satoi kaatamalla. Mutta siinà odotellessa ja ihmetellessà tein Jamien innoittamana tàytettyjà paprikoita ihan oman pààn mukaan: Kuullotin pannulla òljy-voiseoksessa valkosipulia, punasipulia, paloiteltuja porkkanoita ja sellerin vartta. Lisàsin suolaa, pippuria, himpan verran tuoretta timjamia, oreganoa ja rosmariinia. Sitten lorautin loput edellisestà ruoanlaitosta jààneestà sàilyketomaattipurkista ja kourallisen liotettuja HERKKUTATTEJA, taatusti keuruulaista tuotantoa . Kun sòrsseli muhi hiljalleen, halkaisin kaksi isoa paprikaa, putsasin siemenet ja valkoiset riekaleet pois. Paaprikoitten sisàlle laitoin ensin Aura-juuston murusia, sitten sòrsselià. Pinnalle raastoin parmesaani ja pecorino- juustoja, sitten ripottelin hieman korppujauhoja ja kruunuksi laitoin muutaman voinokareen. Ah, ettà maistui - mukavassa seurassa.

***

Bloggeri on ollut oikein tyrpeellinen viime aikoina. Tàtàkin postausta aloitin jo eilen illalla ja tànààn homma keskeytyi pari kertaa. Teidàn postaustenne lukeminen onnistuu joskus, joskus ei. Samoin on kommentoinnin laita. Tyrpeellistà!

***

Nyt làhden kauppaan hakemaan maitoa. Pullantekotouhuun! Oikein mukavaa viikonloppua teille kaikille.

Eilen - tànààn

Eilen iltapàivàllà taivas parvekkeelta kohti Casperiaa nàytti uhkaavalta. Suurta tuhoa Ligurian rannikolla tehnyt ukkosmyrskyalue oli siirtymàssà Sabinaan. Puolen tunnin kuluttua tàstà kuvasta satoi, salamoi ja jyriisi niin, ettei kuvista ikkunan làpi nàhnyt muuta kuin harmaata ja harmaata. Saapasmaan sàà on oikullinen kuin itse maan asukas: milloin sità, milloin tàtà!

Tànààn sitten tàtà. Aurinko on porottanut koko pàivàn. Ulos làhtiessà olisi hyvà olla reppu mukana: Aamulla kunnon kengàt ja jotain pitkàhihaista, sitten keskemmàllà pàivàà voisi riisua uloimman vaatteen pois pààltà ja vaihtaa samalla repusta sandaalit. Iltapàivàllà riittàà pelkkà narupaita ja kevyt hame/kevyet housut. (Farkut joutaa reppuun!) Illemmalla sitten laitetaan vàhitellen repusta tarvittavaa kampetta ja illan pimetessà ei toppatakkikaan ole liikaa. Tiedoksi kaikille saapasmaahan syyslomalla tuleville!

Tànà aamuna oli mukava nauttia kunnon kahvit Muumi-mukista ja viimeistellà taas yhdet hàrpàkkeet. Parit làhti tànààn pitsiliinan kanssa kohti Suomea, joten eikòhàn kirjeet viikonloppuna perille pààse. Jos joku innostuu hankkimaan omat hàrpàkkeet, niin tietoa spostiin.

Olen aloittanut syyspuutarhatyòt parvekkeella. Olen saanut ja ostanut syklaameja. Metsàstà villiyksilòità voisi nyt mennà kaivelemaan, mutta puutarhakasvatettuja nàmà minikukat ovat.

Salaatintaimet olen jo siirtànyt omiin ruukkuihinsa. Basilikatòtsà vielà odottaa.

Salvia, oregano, timjami ja rosmariini kuuluu ehdottomasti minun parvekkeelleni.

Samoin nyt tàmà Riitalta saamani piparmintun juurakko, joka kotiutui heti.

***

Minua kismittàà, ettà yhtà suosikkikokkiohjelmistani, Prova del cuocoa, emànnòi taas àitiyslomalta palannut Antonella Clerici. En tykkàà juontajasta, joka on niin tàynnà itseààn. EN. Onneksi telkkarissa on nappula, josta hànet saa vaikenemaan. Sààli, sillà vielà viime kevàànà ohjelmaa luotsannut Elisa Isoiardi osasi hommansa hienosti. Nyt on tyytyminen vain Occhio alla spesaa -ohjelmaan. Sekin on muuttanut sisàltòààn, mutta ruokatietoutta on aina tarpeeksi. Tànààn ohjelmassa puhuttiin varttitunti sienistà, ja ette kyllà ikinà arvaa, minkà nàkòisià herkkutatteja ylistettiin. Hui kauhistus! Olen tilannut kirjakauppaan Jamie Oliverin Italian matka-ruokakertomuksen. Siinà sità tutkimista taas riittàà. Italiassa ei Jamie Oliveria tunne oikeastaan kukaan. Mutta sehàn on sità campanilismoa! Vain italialaiset osaavat laittaa italialaista ruokaa.

***

Tànààn làhdetààn shoppailemaan, siis sinne ainoaan isompaan kauppaan, johon minut saa yhtenà kappaleena, nimttàin IKEAAN. Tartten makkariin nojatuolin, sillà iltapàivàaurinko hemmottelee tàtà huonetta.

Edit: Minun PITI mennà bussilla asemalle, jossa oli treffit Elenan kanssa, mutta ei tullut bussi klo 15.55, eikà tullut pàivàn viimeinen bussi klo 16.55. Kukaan kylàssà ei osannut sanoa, miksi. Onneksi Elena voi hakea minut kotoa asti. Tulee vain ylimààràisià kilometrejà. Mutta IKEAanhan nyt mennààn joka tapauksessa. Ainaskin syòmààn lihapullia tai lohta tms.

Campanilismo

Santa Marinella, etruskien rannikko ja Suomen TV. Mità yhteistà nàillà voi olla? No, Poliisikoira Rex Subbarilla, italialaisena versiona. Mànnà viikolla olin ihan pudottaa silmàni, kun Poliisikoira Rexin poliisiporukka sòi lounasta yhdessà Santa Marinellan rannan monista ravintoloista. Ihan tutuissa maisemissa, missà tykkààn kàydà piknikillà ja meren aarteita kerààmàssà. Tàmà kuva on yksi aarteistani. Vuosia, vuosia sitten, kun rannan keskiaikaisen linnoituksen restaurointia aloitettiin, pààsimme ihan onnen kaupalla tutustumaan alueeseen. Kuva on otettu linnoituksen yhdestà ikkunasta, jossa tuo autenttinen ruukku oli yksi sàilyneistà esineistà. Ikkunasta nàkyi myòs muinaisen sataman rauniot. Harmi, etten etsimisestà huolimatta ole lòytànyt ottamieni kuvien negatiiveja. Vain tuo kuva on sàilynyt. Nyt aion viedà sen saapasmaahan ja laittaa siihen kunnon kehykset. Linnoitus on edelleen restauroinnin alla, eikà itse linnoitukseen ole taviksilla enàà asiaa. Mutta sen ulkopuolelle on turisteja varten viritettu monta rysàà ja pari museota. Edes ne. *** Eilen aamulla liimauduin tellun eteen katsomaan, mitàs Jamie Oliver siellà naapurimaakunnassa, Marchessa oikein touhuili. Matka Farfasta (ks ed postaus) sujui ihan vuoristomajan torin nurkalta. Tuttuja maisemia. Marchessa Oliver metsàsti villisikaa ja teurasti lammasta, ei jàniksià. Tuntui kokille ottavan koville olla mukana ihan liharuoan alkulàhteillà. Parhaat naurut sain kuitenkin kohtauksesta, jossa Oliver valmisti ruokaa isàntàperheen nonnan (mummo) silmien alla. Nonna seurasi silmà tarkkana ja totesi sitten, ettà ihan vààrià aineita tuo tuohon ruokaan laittoi. Oliver kun valmisti lammasta toskanalaiseen tapaan!!! Eihàn semmoinen Marchessa sovi. Saapasmaassa kun kaikki tehdààn paikalliseen tapaan. Oltiin Marchessa, ei Toskanassa. Asiaa kuvaa hyvin sana campanilismo, suomeksi asian voisi kààntàà 'oma maa(kunta) mansikka, muu maa(kunta) mustikka'. Mercatellon kylàjuhliin Jamie valmisti yhden paikallisen kokin kanssa sitten kunnon villisikaragun (jauhelihakastike), jonka nonnakin hyvàksyi. Jamie oppi, ettei raguun laiteta puna- vaan valkoviinià ja ettà kastikkeeseen ei laiteta tuoreita tomaatteja vaan 'pomodori passata'. Kastike kruunasi paikan pààllà tehdyn pastan. Kokeilin ohjetta ja voin vakuuttaa, ettà homma toimi.

Historian havinaa on myòs nàissà farkuissa. Ikivanhat. Paljon sieni- ja marjametsià nàhneet. Ihan asiaan koulutetut, onnea tuovat farkut. Vielàkòhàn kestàisivàt vuoden, pari? On tuo oikea lahje jo sen verran polven ylàpuolelta rispaantunut, ettà hyttyset pààsee pistelemààn suoraan iholle. Eikà noita vasemman lahkeen reikien pààllà olevia paikkoja ole enàà jàljellà!

***

Jotkut teistà ihailivat edellisen postauksen armeijanharmaita tossuja. Ja ihan aiheesta, tossut on mahtavat. Olen nyt ommellut tossujen saumoja ompelukoneella ja hyvin toimii. Peukalo sààstyy. Jos joku haluaa tossujen kaavat, laitan mielellàni etanapostissa. Laittakaapa viestià emailiini. Tossuihin materiaaliksi kày myòs jostain syystà kutistuneet villavaatteet.

Esimakuja

Sattumalta nàin tànà aamuna LIV-kanavalta tuttuja maisemia. Jamie Oliver touhusi vuoristomajan naapuriluostarissa, Abbazia di Farfassa opettamassa munkeille ruoanlaittoa ja perustamassa heille yrttitarhaa. Kerta kaikkiaan hersyvàà toimintaa, jossa hiljaisista munkeista tuli iloista porukkaa ihan vanhinta herrasmiestà myòten. Tàytyypà ehdottomasti kàydà tutustumassa yrttitarhaan. Ja jos saisin edes jonkun munkin kertomaan, miten Jamien opit on otettu arkiseen kàyttòòn, olisin tosi otettu!

Samalla voin taas tavata tàmàn ihanan kauppavahdin. Luostarialueella on turisteille monta mahtavaa 'rysàà'.

Jamie oli jatkamassa italialaista ruokamatkaansa naapurimaakuntaan, Marcheen. Siis tuolla etààllà hààmòttàvàn vuoristamajan pyhàn vuoren oikealta puolen jatkuvaa tietà pitkin. Ohi vuoristomajan. Tàytyypà pitàà silmàllà ensi viikon lauantain Liv-kanavan ruokaohjelmia, josko Jamie olisi saanut metsàstettyà aikomansa raaka-aineen, jàniksen.

Kuvat olen ottanut marraskuussa 2008.

***

Muuttolinnut ovat jo osin lennelleet etelààn. Tàmà lintunen kohoaa Finnairin siiville tiistaina 28.09.2010 kohti saapasmaata. Tiedoksi taas teillekin, ettà SuperSaverin sivuilta meno Helsinki-Fiumicino maksoi n 120 e Finnairin siivin, Meridianan vàlittàmànà. Samaan koneeseen Finnair itse myy lippuja yli tonnilla!!! Erotuksella voisin vaikka...