Hyvää mieltä

Tykkään kovasti herttaköynnöksestä. Parturoin yhden vanhoista kasveista ja laitoin pistokkaat juurtumaan pikku maljakkoon ikkunaa vasten.

Kuljen lähes päivittäin Satumaa-kahvilan ohi ja ihailen ikkunoissa olevia perhosorkideoita, jotka  pukkaavaat kukkaa aina vain uudestaan. Täytyypä joskus piipahtaa kysymään, mitä taikahoitoa kukille annetaan.

Olen kaivellut pakastinta tehdäkseni erilaisia smoothieita. Illalla olen ottanut tehosekottimeen sulamaan vähän banaania, vähän pinaattia ja vähän mustikoita. Aamulla olen sitten lisännyt sekaan kurkunpaloja, jugurttia, erilaisia marjoja ja siemeniä, pähkinöitä ja mitä nyt kaapeista mukaan pyrkii. Vettä tai jotain mehua, jotta saan juomaa, ei puuroa. Teen niin reilun annoksen, että siitä riitä koko päiväksi. Vatsa tykkää.

Tänään Lidlin reissulla mietin jonkin aikaa, kumpaa ottaisin jälkkäriksi; mämmiä vai tiramisua. Mitäs luulette, kumman valitsin!

Nespolon anatomiaa ja nautintoja

Neslopo ja aprikoosi muistuttavat kovasti toisiaan, mutta vain ulkonàòltààn. Ylàkuvasta kaikki tunnistvat  aprikoosin, joten oikealla oleva tàytyy olla nespolo. Aprikoosissa on AINA vain yksi siemen, mutta nespolossa voi olla 1-5  siementà toisiinsa kietoituneina.

Alakuvassa olen halkaissut nespolon ja kuorinut vàhàn toista puolikasta. Googlen mukaan on kaksi erilaista  nespoloa; nespolo comune ja nespolo giapponese (tavallinen ja japanilainen nespolo). Mikàli nyt olen ymmàrtànyt oikein, tavallisen nespolon hedelmàliha on vaaleampaa kuin japanilaisen. Mutta voin olla ihan vààrillà raiteilla. Tànààn tein lisàà nespolo-aprikosi-omena -hilloa, ja hyvàà tuli.

Erinomaista oli myòs myòhàinen àitienpàivàlounas tuolla Teveren (Tiber-joen) toisella puolen, Sant'Oresten kylàssà. Ulkona satoi kaatamalla, eli oli oikein hyvà aika nauttia vain makunystyròiden avulla.

Ruokapaikkamme tarjosi parastaan. Varsinaista ruokalistaa ei ollut, vaan omistajapariskunta luetteli pàivàn tarjottavan ulkomuistista. Minà pààdyin pitkàstà aikaa punaiseen lihaan, tilasin papardelleja villisikakastikkeella. Hyvàà oli, vaikka mikà takansa hyvà ragu-kastike olisi ajanut saman asian. (Anteeksi villisika)

 Jàlkiruokana tiramisu, suomeksi piristà minua. Eikà parempaa nimeà voi tàlle herkulle antaa.

Kukkaloistoa edustakoon tàssà postauksessa tàmà trumpettikukka (Tecoma radicans). Aamucappuccinolle mennessà vielà viikko sitten ei ollut kukan kukkaa, mutta nyt yhtà kiviaitaa koristaa upeat kukkaròykkiòt. Ihmiset ovat onnellisia, sillà kesà on nyt kuulemma tullut.

Turistina Helsingissä, osa 2

Kauppatorilta metroasemalle, ohi Ateneumin. Sinne olisin hyvin mielelläni piipahtanut, mutta olin suunnitellut käyväni aamupäivän aikana Marimekon tehtaanmyymälässä, Herttonimessä. Tuohon näyttelyyn voisi mehdä vaikka jouluretken. Hotellista olin saanut hyvän kartan, jonka avulla suunnistaa.  Ensin metrolla. Ihan ensimmäinen kerta sillä menopelillä Helsingissä. Lippuautomaatilla vierähti muutama tovi, ennen kuin sain metrolipun käteeni. Yhtä helppoa ei homma ollut idän turisteille, jotka sankirjan kanssa yrittivät automaatin ohjeistaottaa selvää, mitä pitäisi tehdä.

Olin ovenkahvassa jo kymmenisen minuuttia ennen myymälän avautumista. Tosin en ollut ainoa, sillä totta kait japanilaiset olivat yhtä innokkaita sisään haluavia. Niin haltioissani sitten olin, että unohdin valokuvaamiset kokonaan.Mutta vielä enemmän haltioituneita olivat kaikki japanilaiset, jotka silmät loistaen kiertelivät tehtaanmyymälän osastolta toiselle. Olen aina kuvitellut, että tehtaanmyymälät ovat aika edullisia, mutta mutta. Ei tarvitse toista kertaa tähän tehtaanmyymälään aikaa tuhlata, sillä kun iltapäivällä kiertelimme Marian kanssa Kampin Marimekon myymälässä, siellä oli alennusmyynti, ja jotkut tuotteet paljon edullisempia kuin tehtaanmyymälässä. Tehtaanmyymälästä lähdin kuitenkin keltaisen Tantsu-kankaan ja Puutarhurin parhaat -vahakankaan kanssa. kotona sitten huomasin, että tantsua on nyt keltaisena, harmaana, vihreänä ja pinkkinä!!! Voihan hamsteri sentään.

Alkoi olla lounasaika, ja ihan sattumalta astuin Kaivokadulla (rautatieasemaa vastapäätä) olevaan uuteen ravintolaan, Leonardoon. Kun luin oven luona olevaa ruokalistaa, alkoi suu vettyä ja jalat kulkea tiskin luo tekemään tilausta: Melanzane alla parmigiana. Kyllä oli HERKULLISTA!!! Täydet pisteet. Varmaan menen seuraavallakin kerralla. Jälkiruokaa? Ei, kiitos, sillä minulla oli kahvittelutreffit Marian kanssa.

Ja voi hyvät hyssykät sentään: kahvihetki oli yhtä nautintoa - hyvän seuran kruunasi maljallinen herkullista tiramisua.Kiitos kaunis, Maria. Mutta kahvilan nimi on minulta unohtunut. Autathan taas, ystäväiseni. Sinä, joka olet ihan paljasjalkainen hesalainen ja tunnet kotikaupunkisi kuin omat taskusi.

Sittenpä olikin jo aika hakea laukku hotellin säilöstä ja tassutella asemalle. Junan lipuessa (ei enää voi sanoa jyskyttäessä) kohti Vilppulaa (vaihto Tampereella) mietiskelin, kuinka mukavaa on lähteä joskus tuulettumaan, mutta kuinka moalainen minä loppujen lopuksi olen. Ei minusta olisi suurkaupunkilaiseksi - luulisin. Vilppulassa odotteli tuttu taksi, joka vei meidät matkustavaiset Keuruulle. Hintako? Eläkeläiseltä 3 euroa, sillä taksi on ns junaa korvaava kulkupeli. Tulee halvemmaksi lääninhallitukselle tukea taksia kuin ajattaa kokonaista junaa.

***
Mustikka-aika on nyt pyörähtänyt täyteen vauhtiin. Ensimmäinen kerta opetti, ettei kannata ihan T-paidalla mustikkamättäille lähteä, sillä semmoisia pisteliäitä kavereita oli niin paljon, että takaisinhan sitä oli palattava ja varustauduttava kunnon vaatteilla ja kaikenlaisilla tököteillä, joiden avulla saisi edes hetken rauhaa. Onneksi nämä öttiäiset pistelevät silleen kiltisti: ei ole paukun paukkua ilmestynyt. Kiitos suomalaiset itikat.

***
Huomenna mennään äidin puolen sukukokoukseen. Mukava nähdä mm kaksi enoa ja yksi täti. Muut isovanhempieni, Hulda ja Einari Lepinsalon 11 lapsesta ovat jo kuolleet. Sen sijaan serkkuja ja pikkuserkkuja riittää, sillä onhan toisella enolla jo toista sataa lasta, lastenlasta ja lastenlastenlasta!!!

Italialais-suomalainen lounas

Riitta piipahti miehensä kanssa lounaalla. Olin luvannut laittaa jotain saapasmaan innoittamana. Tässäpä ruokalista: - paahdettua vaaleaa leipää (Oivan Leenan leipomaa) ja sen kanssa paprika- ja munakoisomössöä -kylmäsavulohikermapastaa - tiramisu Kuvia minulla ei ole muista tarjottavista kuin tiramisusta. Tämä kuva loppuhuipennuksesta edustakoon herkullisuudellaan koko lounasta. Sitten ohjeisiin:
 
PAPRIKAMÖSSÖ - Taloyhtiömme ulkogrillissä paahdoin muutaman punaisen paprikan kokonaisina niin kauan, että pinta oli kauttaaltaan musta. Sitten laitoin paprikat muovipussiin ja pussin suun tikasti kiinni. Kun paprikat olivat hieman jäähtyneet, kuorin ulkokuoren ja poistin sisältä siemenet. Annoin paprikasuikaleiden vielä valua lävikössä jonkin aikaa. Sitten laitoin ne tehosekottimeen yhdessä valkosipulin, basilikan, oliiviöljyn, suolan ja pippurin sekä ripauksen sokerin kanssa ja soseutin tasaiseksi mössöksi. Makustelin. Namskis! Tarkkoja ainesmääriä en osaa sanoa, kunkin oma makuaisti ratkaiskoon.

MUNAKOISOMÖSSÖ - Halkaisin muutaman munakoison ja tein niihin ristiviillot. Nostin ne leivinpaperin päälle uunipellille. Ripottelin pinnoille öljyä ja karkeaa suolaa. (Leivinpaperi on muuten hyvä konsti. Vähentää kummasti tiskaamista.) Paahdoin munakoisoja uunissa vajaan tunnin verran 180 asteessa. Hieman jäähtyneinä kaavin sisustat lävikköön valumaan. Loppuvalmistus oli samanlainen kuin paprikamössöllä. Namskis, namskis!

KYLMÄSAVULOHIKERMAPASTA - Pannulle sipulia ja aavistus valkosipulia muhimaan oliiviöljy-voiseokseen (valkosipuli poistetaan, kunhan se on antanut vähän makua). Lisäsin kylmäsavulohipalaset, kermaa, tilliä, muutama tippa sitruunanmehua ja mustapippuria sekä aavistus sokeria. (Lisään yleensä suolaisiin ruokiin ripauksen sokeria ja sokerisiin suolaa - ihan vain makuja pyöristämään.) Ainesmäärät taas oman maun mukaan. Maun tarkistus. Kastikkeen muhiessa keitin pastan, ja kun se oli al dente, sekoitin ne kastikkeeseen.( Suomessa pasta ja sen kastike tarjoillaan yleensä erillään tai lisätään kastike pastan päälle, mutta saapasmaalaiset lisäävät mieluummin pastan kastikkeeseen ja antavat kastikkeen hieman imeytyä pastaan). Syötiin HETI, sillä syöjä voi aina odottaa, mutta pasta ei koskaan.Namskis, namskis, namskis!!! Ai, että pastan pinnalle juustoraastetta. EI KOSKAAN kalapastan päälle, ei!

VIHANNEKSET seuraisivat pastaa, mutta minä, vääräoppinen, tarjosin melonia ja prosciuttoa, joka yleensä tarjoillaan alkupaloina. Vihanneksiahan oli jo alkupaloina.

TIRAMISU Suomeksi 'nosta minut ylös', eli piristä/ilahduta minua. Tämä jälkiruoka tosiaankin on kuin piste hyvän ruokahetken lopuksi. Jälkikasvuni tekee sen yleensä, mutta koska hän oli muutaman tuhannen kilometrin päässä, oli valmistettava se itse. Googlasin ja ohjeita löytyi vaikka minkälaisia. Iskin silmäni Stefanon tiramisuun (Dan Sukkerin ohjeita). Oli muuten vähällä jäädä jälkkäri tekemättä, sillä vasta neljännestä Keuruun ruokakaupasta löysin savoiardikeksejä. Sitten puuhaan. Ensin keitin vahvan vahvaa kahvia. 2 1/2 desiin kahvia sekoitin 1/2 dl Amaretto-likööriä. (Joissakin ohjeissa käytetään kahvilikööriä tai vaikkapa konjakkia, mutta mantelilikööri on minusta aidoin.) Sitten erottelin kolmesta kananmunasta keltuaiset ja valkuaiset. Vatkasin keltuaiset ja pari ruokalusikallista sokeria, plus se minun oma suolaripaus ja lisäsin vaahdon mascarponejuustoon (250 g). Sitten vatkasin valkuaiset ja pari ruokalusikallista sokeria kovaksi vaahdoksi. Yhdistin valkuaisvaahdon varovasti keltuais-mascarponesekoitukseen. Sitten aloin latoa annosta kahteen sopivankokoiseen vuokaan: ensin kastelin keksejä nopeasti kahvi-likööriseokseen ja ladoin nevuokaan rinnakkain, päälle kerros vaahtosekoitusta, toinen kerros kasteltuja keksejä ja päälle vaahtosekoitusta. Keksipakkauksessa oli 24 kpl ja ne riittivät kahteen, sisämitoiltaan 12 x 18 cm vuokaan. Vuoat nostin yöksi maustumaan jääkaappiin. Valmiiden tiramisuiden päälle sihtasin hyvän kerroksen tummaa kaakaota. Voi, Stefano, mikä resepti. Namskis, namskis, namskis, namskis!!!

*** Tässäpä Riitta (ja kaikille muillekin) sinulle ohjeita kokeiltavaksi. Buon appetito!

*** Vielä hieman tuosta edellisestä postauksesta: Jamie Oliver oli hyvin huolissaan siitä lääkemäärästä, minkä varsinkin vanhemmat Farfan luostarin munkit nauttivat. Hänen mielestään munkkien ruokailutottumukset olivat aika kaukana ns italialaisesta, hyvin terveellisestä ruokavaliosta. Siksipä hän innosti nuorimpia munkkeja oman kasvi- ja yrttimaan hoitoon ja niiden pohjalta valmistettuun ruoanlaittoon. Minua niin kutkuttaa päästä juttelemaan em munkkien kanssa. Uskaltaisinkohan...

*** Seuraavassa postauksessa kerron tämän maalaismummelin matkasta Isoon Kylään. Siellä näki ja koki vaikka mitä!

Titityy

Täällä taas. Ihan uuden koneen äärellä. (Huomaatte kait ihan suomalaiset ääät ja öötkin!) Tänään olen poiminut eka mansikat tämän vempaimen kunniaksi. Nyt loppui sitten läppärin raahaaminen saapasmaahn ja takaisin.

Juhannus tuli ja meni. Sain ihania ruusuja Riitalta ja mieheltään. Kiitos kovasti. Mutta sitä ennen sanoin heipat vuoristomajalle. (Nämä kuvat olivat kamerassa, onneksi. Läppärihän halusi jatkaa omaa italialaista elämäänsä kuvineen päivineen.)

Via Roma aamulla klo 7.00.

Roomaan tältä kulmalta n 60 km. Tosin saapasmaan matkojen ilmoitteluun on suhtauduttava suurella varauksella.

Baarissa jo odoteltiin ensimmäisiä aamucappucinovieraita.

Minä vilkutin vielä oman makkarini ikkunalle, tuo avoin tuolla ylimpänä. Ci vediamo a settembre/ottobre! Tiistaiaamuna klo 7.00.

Saman päivän iltana n klo 24.00 nautin jo Keuruun kodin ikkunan näkymästä. Pitkälle aamuyöhönhän sitä piti istua kiikkustuolissa ihailemassa tämän maan kauneutta.

Posti ilahdutti minua heti. Voitin jokin aika sitten Merrulin arpajaisissa. Paketista kuoriutui vaikka mitä. Kiitos kaunis!

Olen jo joskus aikaisemminkin bloggaillut Antin ja Essen puutarhasta. Voiko porkkana- ym -rivit enää olla sotilaallisemmassa asenossa. No, onhan Antti entinen sotilas. Kävin taas ihailemassa puutarhaa ja nauttimassa mukavasta päiväkahviseurasta.

Olen aloittanut myös yhden kesäisen lempipuuhan: mattojen pesun. Uimalan yhteydessä on oikein hienot pesupaikat...

... eikä maisemat enää tästä parane. Olen myös viihtynyt järvessä aamuin ja illoin, sillä eihän tämmöisiä helteitä muuten kestä. Yli 30 astetta nytkin tuolla parvekkeella. Huomenna olin ajattellut mennä Jyväskylään Sepänaukion kirppikselle liinoja kauppaamaan, mutta nyt säät suosivat järvessä uiskentelua enemmän kuin auringossa hikoilua... Ehtiihän sitä kaupustellakin, joskus myöhemmin. Mutta ensi viikolla junailen Suomen Isoon Kylään, eli Helsinkiin.

Ps. Olen nyt yrittänyt julkaista tätä postausta parisen päivää onnistumatta. Onkohan kone vielä uutuuden karhea vaikka tökkiikö bloggeri? Ps, Ps. Kokeilenpa nyt tuttavan koneella, onnistuuko julkaiseminen.