Nespolon anatomiaa ja nautintoja

Neslopo ja aprikoosi muistuttavat kovasti toisiaan, mutta vain ulkonàòltààn. Ylàkuvasta kaikki tunnistvat  aprikoosin, joten oikealla oleva tàytyy olla nespolo. Aprikoosissa on AINA vain yksi siemen, mutta nespolossa voi olla 1-5  siementà toisiinsa kietoituneina.

Alakuvassa olen halkaissut nespolon ja kuorinut vàhàn toista puolikasta. Googlen mukaan on kaksi erilaista  nespoloa; nespolo comune ja nespolo giapponese (tavallinen ja japanilainen nespolo). Mikàli nyt olen ymmàrtànyt oikein, tavallisen nespolon hedelmàliha on vaaleampaa kuin japanilaisen. Mutta voin olla ihan vààrillà raiteilla. Tànààn tein lisàà nespolo-aprikosi-omena -hilloa, ja hyvàà tuli.

Erinomaista oli myòs myòhàinen àitienpàivàlounas tuolla Teveren (Tiber-joen) toisella puolen, Sant'Oresten kylàssà. Ulkona satoi kaatamalla, eli oli oikein hyvà aika nauttia vain makunystyròiden avulla.

Ruokapaikkamme tarjosi parastaan. Varsinaista ruokalistaa ei ollut, vaan omistajapariskunta luetteli pàivàn tarjottavan ulkomuistista. Minà pààdyin pitkàstà aikaa punaiseen lihaan, tilasin papardelleja villisikakastikkeella. Hyvàà oli, vaikka mikà takansa hyvà ragu-kastike olisi ajanut saman asian. (Anteeksi villisika)

 Jàlkiruokana tiramisu, suomeksi piristà minua. Eikà parempaa nimeà voi tàlle herkulle antaa.

Kukkaloistoa edustakoon tàssà postauksessa tàmà trumpettikukka (Tecoma radicans). Aamucappuccinolle mennessà vielà viikko sitten ei ollut kukan kukkaa, mutta nyt yhtà kiviaitaa koristaa upeat kukkaròykkiòt. Ihmiset ovat onnellisia, sillà kesà on nyt kuulemma tullut.

Hyvàà isànpàivàà

Saapasmaassa vietetààn tànààn isànpàivàà San Giuseppen (Pyhà Joosepin) nimissà. Ihan tavallinen arkipàivà, jota juhlitaan esim nimikkoleivonnaisen avulla. Bigne (merkki e:n pààllà) muistuttaa suomalaista vaniljakreemillà tàytettyà tuulihattua. Niità valmistetaan joko òljyssà uppopaistamalla tai uunissa, kuten nàità lounaamme jàlkiruokia.

Varmaan leivonnainen maistuu sitten illalla tàlle ahkeroijalle. Piazzamme kivettàjàlle. Ammattimies on aina ammattimies. Hànen tyòtààn olen nyt seurannut pari pàivàà suurella kunnioituksella.

Tàmàn pàivàn kotiseuturetken kukkivia ihanuuksia. Rosmariiniaita...

... aprikoosipuu...

... ja mansikantaimia (60 senttià kpl). Kevàtesikot maksoivat torilla euron kpl (tiedoksi pikkujutuille).

Isànpàivàlounaan sòimme vakipaikalla Tiberin rannalla. Pàivàà juhlisti Marimekon Kàspaikka (Isola). Pààruokana oli pizza rosa. Jààhtyneen pizzapohjan pààlle laitetaan kerros majoneesia, sitten salaattia ja katkarapuja. Pizza ei siis ole làmmin. Nami nam!!

Lounaspaikkamme sijaitsee siis Tiberin rannalla, mutta kun noustaan Elenan kotikylàn urheilukentàn maastoon, ollaan jo yli sadassa metrissà merenpinnasta. Ja kuinka ollakaan - siinàkin korkeudessa ollaan vanhan merenpohjan tasolla. Kun oikein tarkkaan tutkitte kuvaa, nàette simpukan, joka joskus on ollut meren pohjassa!!!

Tàssà muutamia pàivàn lòydòksià tàmàn pàivàn kotiseuturetkeltà. Aarteet on nyt likoamassa.

Aika on niin suhteellinen kàsite. Nàmà simpukat ovat elàneet ehkà miljoonia vuosia sitten. Ihmisen ikà lasketaan yleensà kymmenissà vuosissa. Kovin pienià olemme suuressa kokonaisuudessa.

***

Olen usein vàhàtellyt saapasmaan alkuasukkaitten lupauksia, tai oikeastaan niiden pitàmisià. Mutta nyt minun tàytyy kyllà nostaa hattua kunnioituksesta. Parvekkeen ovet on uusittu, ja ihan luvatussa aikataulussa. Noin!!! Ja ettà itse homma kàvi sitten joutuisasti. Ovet ovat ihan oman postauksen arvoiset.

***

Arvonta-aika jatkuu vielà huomen iltaan...