Italialais-suomalainen lounas

Riitta piipahti miehensä kanssa lounaalla. Olin luvannut laittaa jotain saapasmaan innoittamana. Tässäpä ruokalista: - paahdettua vaaleaa leipää (Oivan Leenan leipomaa) ja sen kanssa paprika- ja munakoisomössöä -kylmäsavulohikermapastaa - tiramisu Kuvia minulla ei ole muista tarjottavista kuin tiramisusta. Tämä kuva loppuhuipennuksesta edustakoon herkullisuudellaan koko lounasta. Sitten ohjeisiin:
 
PAPRIKAMÖSSÖ - Taloyhtiömme ulkogrillissä paahdoin muutaman punaisen paprikan kokonaisina niin kauan, että pinta oli kauttaaltaan musta. Sitten laitoin paprikat muovipussiin ja pussin suun tikasti kiinni. Kun paprikat olivat hieman jäähtyneet, kuorin ulkokuoren ja poistin sisältä siemenet. Annoin paprikasuikaleiden vielä valua lävikössä jonkin aikaa. Sitten laitoin ne tehosekottimeen yhdessä valkosipulin, basilikan, oliiviöljyn, suolan ja pippurin sekä ripauksen sokerin kanssa ja soseutin tasaiseksi mössöksi. Makustelin. Namskis! Tarkkoja ainesmääriä en osaa sanoa, kunkin oma makuaisti ratkaiskoon.

MUNAKOISOMÖSSÖ - Halkaisin muutaman munakoison ja tein niihin ristiviillot. Nostin ne leivinpaperin päälle uunipellille. Ripottelin pinnoille öljyä ja karkeaa suolaa. (Leivinpaperi on muuten hyvä konsti. Vähentää kummasti tiskaamista.) Paahdoin munakoisoja uunissa vajaan tunnin verran 180 asteessa. Hieman jäähtyneinä kaavin sisustat lävikköön valumaan. Loppuvalmistus oli samanlainen kuin paprikamössöllä. Namskis, namskis!

KYLMÄSAVULOHIKERMAPASTA - Pannulle sipulia ja aavistus valkosipulia muhimaan oliiviöljy-voiseokseen (valkosipuli poistetaan, kunhan se on antanut vähän makua). Lisäsin kylmäsavulohipalaset, kermaa, tilliä, muutama tippa sitruunanmehua ja mustapippuria sekä aavistus sokeria. (Lisään yleensä suolaisiin ruokiin ripauksen sokeria ja sokerisiin suolaa - ihan vain makuja pyöristämään.) Ainesmäärät taas oman maun mukaan. Maun tarkistus. Kastikkeen muhiessa keitin pastan, ja kun se oli al dente, sekoitin ne kastikkeeseen.( Suomessa pasta ja sen kastike tarjoillaan yleensä erillään tai lisätään kastike pastan päälle, mutta saapasmaalaiset lisäävät mieluummin pastan kastikkeeseen ja antavat kastikkeen hieman imeytyä pastaan). Syötiin HETI, sillä syöjä voi aina odottaa, mutta pasta ei koskaan.Namskis, namskis, namskis!!! Ai, että pastan pinnalle juustoraastetta. EI KOSKAAN kalapastan päälle, ei!

VIHANNEKSET seuraisivat pastaa, mutta minä, vääräoppinen, tarjosin melonia ja prosciuttoa, joka yleensä tarjoillaan alkupaloina. Vihanneksiahan oli jo alkupaloina.

TIRAMISU Suomeksi 'nosta minut ylös', eli piristä/ilahduta minua. Tämä jälkiruoka tosiaankin on kuin piste hyvän ruokahetken lopuksi. Jälkikasvuni tekee sen yleensä, mutta koska hän oli muutaman tuhannen kilometrin päässä, oli valmistettava se itse. Googlasin ja ohjeita löytyi vaikka minkälaisia. Iskin silmäni Stefanon tiramisuun (Dan Sukkerin ohjeita). Oli muuten vähällä jäädä jälkkäri tekemättä, sillä vasta neljännestä Keuruun ruokakaupasta löysin savoiardikeksejä. Sitten puuhaan. Ensin keitin vahvan vahvaa kahvia. 2 1/2 desiin kahvia sekoitin 1/2 dl Amaretto-likööriä. (Joissakin ohjeissa käytetään kahvilikööriä tai vaikkapa konjakkia, mutta mantelilikööri on minusta aidoin.) Sitten erottelin kolmesta kananmunasta keltuaiset ja valkuaiset. Vatkasin keltuaiset ja pari ruokalusikallista sokeria, plus se minun oma suolaripaus ja lisäsin vaahdon mascarponejuustoon (250 g). Sitten vatkasin valkuaiset ja pari ruokalusikallista sokeria kovaksi vaahdoksi. Yhdistin valkuaisvaahdon varovasti keltuais-mascarponesekoitukseen. Sitten aloin latoa annosta kahteen sopivankokoiseen vuokaan: ensin kastelin keksejä nopeasti kahvi-likööriseokseen ja ladoin nevuokaan rinnakkain, päälle kerros vaahtosekoitusta, toinen kerros kasteltuja keksejä ja päälle vaahtosekoitusta. Keksipakkauksessa oli 24 kpl ja ne riittivät kahteen, sisämitoiltaan 12 x 18 cm vuokaan. Vuoat nostin yöksi maustumaan jääkaappiin. Valmiiden tiramisuiden päälle sihtasin hyvän kerroksen tummaa kaakaota. Voi, Stefano, mikä resepti. Namskis, namskis, namskis, namskis!!!

*** Tässäpä Riitta (ja kaikille muillekin) sinulle ohjeita kokeiltavaksi. Buon appetito!

*** Vielä hieman tuosta edellisestä postauksesta: Jamie Oliver oli hyvin huolissaan siitä lääkemäärästä, minkä varsinkin vanhemmat Farfan luostarin munkit nauttivat. Hänen mielestään munkkien ruokailutottumukset olivat aika kaukana ns italialaisesta, hyvin terveellisestä ruokavaliosta. Siksipä hän innosti nuorimpia munkkeja oman kasvi- ja yrttimaan hoitoon ja niiden pohjalta valmistettuun ruoanlaittoon. Minua niin kutkuttaa päästä juttelemaan em munkkien kanssa. Uskaltaisinkohan...

*** Seuraavassa postauksessa kerron tämän maalaismummelin matkasta Isoon Kylään. Siellä näki ja koki vaikka mitä!