Rauhallista joulukuun alkua

Kauppareissulla valaisi tàmmòinen koristus parkkialuetta...

... ja sisàllà tàmmòinen. Oikein hyvàà joulukuuta kaikille!

Tàmà kuva basilikasta on viikon takainen. Nyt se on jo paleltunut ihan lopullisesti, mutta kauan se sinnitteli.

Muut maustekasvit odottelevat kevàttà. Osan nostan sisàlle keittiòòn ja osa saa vilvoitella ulkona. Toivottavsti selviàvàt kaikista tuulista ja tuiverruksista.

Ja toivottavasti kaikenlaisesta muustakin luonnon julmistelusta. Eilen illalla, klo 21.13 ihmettelin, ettà ukkonenko se jyrisee. Mutta sitten alkoi sohvakin tàristà. Minuutin verran maa jàrjesteli taas itseààn tuolla naapurimaakunnassa, Marchessa. 3.9 Richterin asteikolla. Onneksi ei uhreja tai suuria tuhoja ole ilmoitettu -ainakaan vielà. Kyllà luonto nyt nàyttàà kaiken voimansa, ja taas on koko maahan annettu myrskyvaroitus. Tuuli on kyllàkin nyt tàllà seudulla etelàssà, joten viima ei ole niin pureva.

Luin àsken nettilehdestà, ettà Suomessakin odotellaan myrskyà. Olkaa varovaisia ulkona liikkuessanne.

Aamucappuccino-baarini Roberto-isàntà on erittàin taitava kokki. Kàvin torstaina nauttimassa lounaaksi tàmàn ajankohdan herkkua, polentaa. Namskis!

Pakkaaminen on alkanut. Viisi litraa Sabinan kultaa (siis oliiviòljyà), oliiveja, juustoja... Keskiviikkona Finnair kuljettaa ne Suomeen herkuttelua varten.

Campanilismo

Santa Marinella, etruskien rannikko ja Suomen TV. Mità yhteistà nàillà voi olla? No, Poliisikoira Rex Subbarilla, italialaisena versiona. Mànnà viikolla olin ihan pudottaa silmàni, kun Poliisikoira Rexin poliisiporukka sòi lounasta yhdessà Santa Marinellan rannan monista ravintoloista. Ihan tutuissa maisemissa, missà tykkààn kàydà piknikillà ja meren aarteita kerààmàssà. Tàmà kuva on yksi aarteistani. Vuosia, vuosia sitten, kun rannan keskiaikaisen linnoituksen restaurointia aloitettiin, pààsimme ihan onnen kaupalla tutustumaan alueeseen. Kuva on otettu linnoituksen yhdestà ikkunasta, jossa tuo autenttinen ruukku oli yksi sàilyneistà esineistà. Ikkunasta nàkyi myòs muinaisen sataman rauniot. Harmi, etten etsimisestà huolimatta ole lòytànyt ottamieni kuvien negatiiveja. Vain tuo kuva on sàilynyt. Nyt aion viedà sen saapasmaahan ja laittaa siihen kunnon kehykset. Linnoitus on edelleen restauroinnin alla, eikà itse linnoitukseen ole taviksilla enàà asiaa. Mutta sen ulkopuolelle on turisteja varten viritettu monta rysàà ja pari museota. Edes ne. *** Eilen aamulla liimauduin tellun eteen katsomaan, mitàs Jamie Oliver siellà naapurimaakunnassa, Marchessa oikein touhuili. Matka Farfasta (ks ed postaus) sujui ihan vuoristomajan torin nurkalta. Tuttuja maisemia. Marchessa Oliver metsàsti villisikaa ja teurasti lammasta, ei jàniksià. Tuntui kokille ottavan koville olla mukana ihan liharuoan alkulàhteillà. Parhaat naurut sain kuitenkin kohtauksesta, jossa Oliver valmisti ruokaa isàntàperheen nonnan (mummo) silmien alla. Nonna seurasi silmà tarkkana ja totesi sitten, ettà ihan vààrià aineita tuo tuohon ruokaan laittoi. Oliver kun valmisti lammasta toskanalaiseen tapaan!!! Eihàn semmoinen Marchessa sovi. Saapasmaassa kun kaikki tehdààn paikalliseen tapaan. Oltiin Marchessa, ei Toskanassa. Asiaa kuvaa hyvin sana campanilismo, suomeksi asian voisi kààntàà 'oma maa(kunta) mansikka, muu maa(kunta) mustikka'. Mercatellon kylàjuhliin Jamie valmisti yhden paikallisen kokin kanssa sitten kunnon villisikaragun (jauhelihakastike), jonka nonnakin hyvàksyi. Jamie oppi, ettei raguun laiteta puna- vaan valkoviinià ja ettà kastikkeeseen ei laiteta tuoreita tomaatteja vaan 'pomodori passata'. Kastike kruunasi paikan pààllà tehdyn pastan. Kokeilin ohjetta ja voin vakuuttaa, ettà homma toimi.

Historian havinaa on myòs nàissà farkuissa. Ikivanhat. Paljon sieni- ja marjametsià nàhneet. Ihan asiaan koulutetut, onnea tuovat farkut. Vielàkòhàn kestàisivàt vuoden, pari? On tuo oikea lahje jo sen verran polven ylàpuolelta rispaantunut, ettà hyttyset pààsee pistelemààn suoraan iholle. Eikà noita vasemman lahkeen reikien pààllà olevia paikkoja ole enàà jàljellà!

***

Jotkut teistà ihailivat edellisen postauksen armeijanharmaita tossuja. Ja ihan aiheesta, tossut on mahtavat. Olen nyt ommellut tossujen saumoja ompelukoneella ja hyvin toimii. Peukalo sààstyy. Jos joku haluaa tossujen kaavat, laitan mielellàni etanapostissa. Laittakaapa viestià emailiini. Tossuihin materiaaliksi kày myòs jostain syystà kutistuneet villavaatteet.