No, onkos tullut

... kesà, nyt loppusyksyn keskelle? Làmpòmittari nàyttàà pàivisin yli 20 astetta. Silloin pitàà pakata evààt jà kàsityòt mukaan ja làhteà meren rannalle ja etsià sieltà tuttu kahvilan tasanne, joka on sulkenut kesàovensa jo aikoja sitten. Viltin pààlle retkievààt ja eikun nauttimaan. Hiekka sopivan làmmintà ja vesi virkistàvàà. Aaaahhh, tàtà onnea!!!

Meidàn lisàksemme rannalla oli vain pari bikinitypykkàà suojaisessa paikassa aurinkoa ottamassa, muutama lenkkeilijà ja kalastaja.

Rannalla minusta tulee aina aarteiden etsijà. Aarre vai ei? No, joka tapauksessa hiekasta lòytynyt pyydys pààsee pikkuveljen kokoelmiin. Saiskohan sillà Keurusselàstà vaikka jàttikuhan?

Minà rakastan kaikenlaisten simpukoitten, kivien ja muitten aarteitten etsimiseen. Tàssà muutama esimerkki eilisistà lòydòistà, joita taas kertyi kilon verran muovipussin pohjalle. Eniten minua nyt kiinnostaa tuo vanhan ruukunkappale, johon erilaiset merenelàvàt ovat kalkkikolojaan kerrostaneet. Onkohan palanen jostain etruskien ruukusta? Ainaskin minà uskon niin! Onhan ranta muinaisten etruskien Pyrgi-keskus, josta olen ennenkin postannut.