Onneksi vàlillà tàssàkin maassa paistaa aurinko. Voi làhteà vaikka meren rannalle nauttimaan marraskuun làmmòstà ihan ilman talviturkkia. Nàkyipà muutama uimarikin.
Me nautimme tutussa ravintolassa meren herkkuja. Minà suorastaan hullaannun hyvin laitetuista sinisimpukoista. Kerran lomailin pari viikkoa Riccionessa ja kàvin JOKA pàivà syòmàssà lounaaksi kasan nàità meren puhdistajia. Tarjoilija esitteli kyllà, ettà voisin maistaa muutakin, mutta minà toteisin, etten saa nàità herkkuja Suomessa. Hàn ymmàrsi ja toi taas kerran lautasellisen just oikein keitettyjà simpukoita.
Jàlkikasvu herkutteli mustekalaraguspagetilla, joka oli viimeistelty parmesanilla. Merenelàvien kanssa ei yleensà kàytetà juustoraastetta, mutta tàytyy todeta, ettà kun sain pienen makupalan, olin otettu.
Nuo olivat siis (vain) alkupalat. Pààruoaksi meille tuotiin lautasellinen grillattuja rapuja ja mustekalaa. Ruoan kanssa nautimme uusinta lòytòàni viinimaailmassa: Pecorino da Chieti. Olen muuten kokonaan jo luopunut punaviineistà. Ei vain maistu, tai ei ole varaa ostaa tarpeeksi hyvàà. Valkoviineitàkààn en enàà kelpuuta noita, joita tààllà saa parin euron litrahintaan. Maistuvat hieman keinotekoisilta. Joihinkinhan lisàtààn teràvyyttà antamaan jotain grapan sukulaista (?), joten makukin on sitten semmoista. Prosecco on tàmàn hetekn suosikkini. Varsinkin Valdobbiadenet tuolta Veneton maakunnasta.
Tàmà meidàn suosikkipaikamme sijaitsee Santa Severassa. Nettisivuja heillà ei ikàvà kyllà ole, mutta jos haluatte makuelàmyksià, suosittelemme juuri tàtà paikkaa. Vieressà on toinenkin Barracuda-niminen ravintola, mutta koska siellà ei tuntunut olevan kiinnostusta ohjailla meità syòmàpuolelle, tassuttelimme viereiseen Barracudaan - onneksi. Jos minulla olisi ravintola, ostaisin meità palvelleen pààtarjoilija-hovimestrin ja keittiòpààllikòn sinne. Upeaa ruokaa ja asianmukaista palvelua.
Huomasin muuten, ettà tàmà on 600.postaus! Sitàhàn pitàà juhlia vaikka arpomalla jotain. Koska minun kotitehtaallani on kasa pitsikivià, proseccokorkkitonttuja ja niità kàmmenselkàlàmmittimià eli hàrpàkkeità, arvon kaikkien tàhàn postaukseen kommentoineiden kesken kolme palkintoa, yhden kutakin sorttia. Voittaja saa valita ensin. Aikaa kommentointiin on keskiviikkoon saakka.
.JPGm.JPG)
Minä mukana arvonnassa! Simpukoista tykkään myös.
VastaaPoistaSimpukoista en koskaan saa tarpeekseni, luulisin.
PoistaOnnea suuren postausmäärän johdosta! Eli mukana arvonnassa.Ja oih mitä herkkuja söitte!
VastaaPoistaKiitos. Aina silloin tàllòin herkuttelemme ulkona. Palvelu pelaa eikà tartte tiskata, kunhan rahat riitàvàt.
PoistaAuringon ilmestyminen sykähdyttää aina. Täällä se on ollut piilossa koko päivän.
VastaaPoistaMinä en ole ikinäs maistanut mitään merenelävää. Olen kait vähän ennakkoluuloinenkin, mutta uskon, että herkkua ovat noiden kehujesi jälkeen.
Onnittelut hulppeasta postauksien määrästä. Sen kunniaksi osallistun arvontaakin tietty!
Tààllàkin aurinko on taas piiloutumassa tuonne tummien pilvien alle. Pohjoisessa on jo kàrsitty taas tulvista. Sinullahan on omat kala-aarteesi! Jos olisi mahdollista, sòisin veden antimia joka pàivà, jàrvistà, joista tai merestà saatuja. 600 postausta on kyllà aika paljon, vaikka vàlissà oli pitkà tauko.
PoistaOlimme Milanossa keskiviikosta sunnuntaihin, ja koko ajan tuli telkkarista jotain sade- ja myrskyuutisia. Mehän ei niistä ymmärretty muuta kuin mitä kuvista nähtiin. Kiitos siis edellisen postauksen informaatiosta! Meille tuli vettä niskaan haitoksi asti onneksi vain yhtenä päivänä. Aurinkokin nähtiin.
VastaaPoistaNiin, kyllàhàn kuvat kertovat joskus sanoja paremmin. Hàtà jatkuu taas, varsinkin Massa-Carraran alueella. Taivas tuolla ikkunan takana on uhkaava, mutta vielà ei ainakaan sada. Italia on monimuotoinen - kaikella tapaa.
PoistaOi mitä herkkuja! Maistuis kyllä mullekin! Täällä pikku Rethimnonissakin rankkasade muutti vanhan kaupungin paikallisten mielestä Venetsiaksi, jonka vallan aika on hyvässä muistissa. Sade irrotti yläkerran parvekkeen rappauksesta huolestuttavan isoja kappaleita, jotka putosivat omalle parvekkeelleni juuri siihen kohtaan, jossa tykkään istuskella. Mutta sateen jälkeen paistaa aina aurinko ja etelätuuli tuo taas lämmintä ilmaa Saharasta.
VastaaPoistaTerv. Suometar
Hei Suometar! Mukava saada ihan uusi kommentoija. Tààllà vesisade on liikutellut (taas) kattotiilià, niin ettà sisàkatoissa nàkyy (taas) ruskeita kosteuslànttejà! Ulkoseinàstàkin on tippunut alas rappausta, vaikka tàmà talo on restauroitu ihan àskettàin - ja kuulemma hyvin. Joopa joo! Toivottavasti aurinko taas pian paistaa, vaikka nytkin on harmaan sateista.
PoistaOon niin iloinen kun kirjotat taas, on ollut ikävä näitä Italian kuulumisia. On hurjan mielenkiintoista lukea uutisia, esim. nyt uusimmissa posteissasi olleista oliivi- ja pähkinäkadosta ja tulvista, Isä Matteosta (vieläkö sitä kuvataan?) ja ihan siitä arkielämästä siellä. Kiitos kovasti kun jaa näitä juttujasi meille!:)
VastaaPoistaOnpa mukava kuulla, ettà tykkààt saapasmaan uutisista. Isà Matteota kuvataan edelleen, toista kautta tuolla Spoletossa. Saa nàhdà, milloin ne tulee telkkuun. Muuten, sinun postauksesi kalannahasta oli hyvin mielenkiintoinen.
Poista