Näytetään tekstit, joissa on tunniste merenantimet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste merenantimet. Näytä kaikki tekstit

maanantai 25. lokakuuta 2021

Makuhermoille antia



 Yltäkylläsyydestä hyötyvät monet. Aamukävelyllä huomasin ensin kissat ja vasta sitten ylpeän kalastajan. Viisi isoa lampuukia, joista fileet kotiin ja perheet kissoille. Tyytyväistä hyrinää.

Kissoista pidetään hyvää huolta, jotta hiiret ja rotat pystyvät poissa. 

Seurasin eilen sunnuntaitorin jälkien siivoamista. Jäteauto kiskoi kitaansa kaikki, ei minkäänlaista lajittelua. Ei täällä majapaikassakaan tunneta sanaa kierrätys. 


Olisin tänään kysellyt asiasta majapaikkani omistajalta, mutta hänellä oli omiakin ongelmia. Voimakas ukkosmyrsky paitsi sai kadut ja viemärit pursuamaan yli äyräiden, se kasteli kesken olevat betonihommat tuolla katolla. Nyt sitten taas paistaa aurinko.

Tuolla vajaan 100 kilometrin päässä, Sisiliassa, hurja sää on tänään aiheuttanut telkkarin kuvan mukaan kurjia tilanteita. Tiet tulvivat yli reunojen. Luonto esittää voimiaan. 


Eilen olisin YKn kunniaksi ostanut torilta kukkia, mutta täytyi turvautua näihin naapuriraflan kukkasiin. Mitähän lienevät, Helena?


No, juhlin sitten vatsani kanssa. Mereneläviä taas ja jälkkärinä espresso ja limoncelloa.

Majapaikkani päämiehen kanssa teimme viime kerralla ison satsin limoncelloa. Koska siitä on enää yksi pullo jäljellä, minua pyydettiin taas hommiin. Oli muuten mielenkiintoinen oppitunti siitä, miten tekemäni kirjallinen ohje ei alkuun auttanut tippaakaan. Ensinnäkin täällä käytetään englantilaista mittajärjestelmää. Desilitra, dl, ei sanonut mitään, eikä koko talosta löytynyt desin mittaa. Löysin sitten lasisen kahvikupin, joka minusta oli desin vetoinen. Alkoholina käytettiin Sisiliasta tuotua 95 prosenttista nestettä. Sen laimentaminen vaatii vain vähän funtsimista. Lopuksi purkit päivänvaloon, kunnes sitruunankuoret luovuttavat värinsä nesteeseen. Noin 7-10 päivää. Toivottavasti sitten osaavat tulkita ohjeeni loppuun, koska itse olen silloin jo saapasmaassa. Itse päämies kun ei osaa lukea kunnolla, mutta liikeäly vaatiikin enemmän numeroiden hallintaa. 

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Aaah...

Onneksi vàlillà tàssàkin maassa paistaa aurinko. Voi làhteà vaikka meren rannalle nauttimaan marraskuun làmmòstà ihan ilman talviturkkia. Nàkyipà muutama uimarikin.

Me nautimme tutussa ravintolassa meren herkkuja. Minà suorastaan hullaannun hyvin laitetuista sinisimpukoista. Kerran lomailin pari viikkoa Riccionessa ja kàvin JOKA pàivà syòmàssà lounaaksi kasan nàità meren puhdistajia. Tarjoilija  esitteli kyllà, ettà voisin maistaa muutakin, mutta minà toteisin, etten saa nàità herkkuja Suomessa. Hàn ymmàrsi ja toi taas kerran lautasellisen just oikein keitettyjà simpukoita.
 
 Jàlkikasvu herkutteli mustekalaraguspagetilla, joka oli viimeistelty parmesanilla. Merenelàvien kanssa ei yleensà kàytetà juustoraastetta, mutta tàytyy todeta, ettà kun sain pienen makupalan, olin otettu.

Nuo olivat siis (vain) alkupalat. Pààruoaksi meille tuotiin lautasellinen grillattuja rapuja ja mustekalaa. Ruoan kanssa nautimme uusinta lòytòàni viinimaailmassa: Pecorino da Chieti. Olen muuten kokonaan jo luopunut punaviineistà. Ei vain maistu, tai ei ole varaa ostaa tarpeeksi hyvàà. Valkoviineitàkààn en enàà kelpuuta noita, joita tààllà saa parin euron litrahintaan. Maistuvat hieman keinotekoisilta. Joihinkinhan lisàtààn teràvyyttà antamaan jotain grapan sukulaista (?), joten makukin on sitten semmoista. Prosecco on tàmàn hetekn suosikkini. Varsinkin Valdobbiadenet tuolta Veneton maakunnasta.


Tàmà meidàn suosikkipaikamme sijaitsee Santa Severassa. Nettisivuja heillà ei ikàvà kyllà ole, mutta jos haluatte makuelàmyksià, suosittelemme juuri tàtà paikkaa. Vieressà on toinenkin Barracuda-niminen ravintola, mutta koska siellà ei tuntunut olevan kiinnostusta ohjailla meità syòmàpuolelle, tassuttelimme viereiseen Barracudaan - onneksi. Jos minulla olisi ravintola, ostaisin meità palvelleen pààtarjoilija-hovimestrin ja keittiòpààllikòn sinne. Upeaa ruokaa ja asianmukaista palvelua.

Huomasin muuten, ettà tàmà on 600.postaus! Sitàhàn pitàà juhlia vaikka arpomalla jotain. Koska minun kotitehtaallani on kasa pitsikivià, proseccokorkkitonttuja ja niità kàmmenselkàlàmmittimià eli hàrpàkkeità, arvon kaikkien tàhàn postaukseen kommentoineiden kesken kolme palkintoa, yhden kutakin sorttia. Voittaja saa valita ensin. Aikaa kommentointiin on keskiviikkoon saakka.