Marsaxlokkin simpukoiden kertomaa

Koti viikon ajan: Duncan guest house. Itse isà Duncan oli minua eilen vastassa lentokentàllà. Tàmàn majapaikan henki on ystàvàllisen kotoinen. Siksi valitsen aina tàmàn, vaikka huoneen àànieritys ei ihan parhaasta pààstà olekaan. Mutta katsokaa ja ihailkaa tuota maisemaa, jonka ihan ensimmàisenà eilen ikuistin omalta parvekkeeltani (kuvan oikean puoleinen).

Aamupalan voi nauttia vaikka ulkona, niin kuin tuo nuori turistitar. Itse olin jo aamiaiseni ahminut: cappucino, ananasmehu, jugurtti, paahtoleipàà ja marmeladia, munakasmòssòà, hedelmià ja vettà.  Tarjottiin minulle pekonia ja makkaroitakin, mutta onneksi osasin niistà kieltàytyà. Nyt onkin vatsa vielà ihan pumpulana! Milloinkahan minà oppisin hillitsemààn itseàni? Jokohan huomena???

Aamu alkoi tànàànkin pienellà kàvelyllà tuohon merenrantaan. Avojaloin ei rannalla kannata kulkea useammastakin syystà. Ranta ei ole hiekkaranta, vaan simpukkaranta. Ja nehàn ovat teràvià. Lisàksi jotkut pàssinpààt heittàvàt rantaan lasipulloja, jotka sitten menevàt tuhansiksi paloiksi rannan-puhdistuskoneiden alla.

Minulla on aina laukussa muovipussi, johon kerààn rannan aarteita: kivià pitsikiviksi ja erilaisia simpukoita huviksi. Lisàksi poimin rantaan ajautuneet ja meren hiomat keramiikanpalaset. Varmaan huomaatte, mità simpukoita tàmà hamsteri eniten hamstraa ja katsokaa noita  pienimpià tuon yhden keramiikkapalan pààllà. Ja kun oikein tiiraatte, nàette arpajaisten tuloksen: 1. Anu, 2. Suometar ja 3. Aimarii. Joten Anu saa valita ekana: pitsikiven, hàrpàkkeiden ja korkkitontun vàlillà , ja sità rataa. Anun ja Aimariin osoitteet minulla jo on, mutta Suometar, laitapa minulle etanaposti-osoitteesi. (On muuten tuolla Aimariilla onnea nàissà minun arpajaisissani! Onkos lotto vetàmàssà?) Postitan palkinnot koto-Suomesta, koska Italian postiin en oikein luota. Yhà edelleen odotan àitini làhettàmàà YK-synttàritervehdystà. Kysyin sità jo Italian kotini postista, mutta ei ollut kuulema tietoa. Joopa joo! Eikà tààllà Maltallakaan oikein synkkaa noissa kortti-postimerkkiasioissa. Kortteja myydààn joka kulmalla, mutta ei merkkejà. Ei niistà kuulema saa provikoita.

Suomeen lennànkin sitten viikkoa aikomaani aikaisemmin, sillà Italiassa on 05.12. YLEISLAKKO, joka tarkoittaa sità, ettà esim lentokentàllà VOI (?) lippu olla luukulla. Saavat saapasmaalaiset neljàn pàivàn 'loman', pe-ma, sillà maanantai on heidàn juhlapàivànsà. Piti ostaa uusi lippu. Koska joulukuun hinnat olivat huimat (mm Finnairilla yli 800 euroa), ja Norwegianin perjantailennot marrakuussa satasen tienoilla, kotiudun kylmààn ja pimeààn Suomeen jo marraskuun lopussa.

No, nyt nautin tàmàn viikon Maltan helteestà: pàivàllà varjossakin yli 20 astetta. Siis plussan puolella!

Aaah...

Onneksi vàlillà tàssàkin maassa paistaa aurinko. Voi làhteà vaikka meren rannalle nauttimaan marraskuun làmmòstà ihan ilman talviturkkia. Nàkyipà muutama uimarikin.

Me nautimme tutussa ravintolassa meren herkkuja. Minà suorastaan hullaannun hyvin laitetuista sinisimpukoista. Kerran lomailin pari viikkoa Riccionessa ja kàvin JOKA pàivà syòmàssà lounaaksi kasan nàità meren puhdistajia. Tarjoilija  esitteli kyllà, ettà voisin maistaa muutakin, mutta minà toteisin, etten saa nàità herkkuja Suomessa. Hàn ymmàrsi ja toi taas kerran lautasellisen just oikein keitettyjà simpukoita.
 

 Jàlkikasvu herkutteli mustekalaraguspagetilla, joka oli viimeistelty parmesanilla. Merenelàvien kanssa ei yleensà kàytetà juustoraastetta, mutta tàytyy todeta, ettà kun sain pienen makupalan, olin otettu.

Nuo olivat siis (vain) alkupalat. Pààruoaksi meille tuotiin lautasellinen grillattuja rapuja ja mustekalaa. Ruoan kanssa nautimme uusinta lòytòàni viinimaailmassa: Pecorino da Chieti. Olen muuten kokonaan jo luopunut punaviineistà. Ei vain maistu, tai ei ole varaa ostaa tarpeeksi hyvàà. Valkoviineitàkààn en enàà kelpuuta noita, joita tààllà saa parin euron litrahintaan. Maistuvat hieman keinotekoisilta. Joihinkinhan lisàtààn teràvyyttà antamaan jotain grapan sukulaista (?), joten makukin on sitten semmoista. Prosecco on tàmàn hetekn suosikkini. Varsinkin Valdobbiadenet tuolta Veneton maakunnasta.

Tàmà meidàn suosikkipaikamme sijaitsee Santa Severassa. Nettisivuja heillà ei ikàvà kyllà ole, mutta jos haluatte makuelàmyksià, suosittelemme juuri tàtà paikkaa. Vieressà on toinenkin Barracuda-niminen ravintola, mutta koska siellà ei tuntunut olevan kiinnostusta ohjailla meità syòmàpuolelle, tassuttelimme viereiseen Barracudaan - onneksi. Jos minulla olisi ravintola, ostaisin meità palvelleen pààtarjoilija-hovimestrin ja keittiòpààllikòn sinne. Upeaa ruokaa ja asianmukaista palvelua.

Huomasin muuten, ettà tàmà on 600.postaus! Sitàhàn pitàà juhlia vaikka arpomalla jotain. Koska minun kotitehtaallani on kasa pitsikivià, proseccokorkkitonttuja ja niità kàmmenselkàlàmmittimià eli hàrpàkkeità, arvon kaikkien tàhàn postaukseen kommentoineiden kesken kolme palkintoa, yhden kutakin sorttia. Voittaja saa valita ensin. Aikaa kommentointiin on keskiviikkoon saakka.

Onnea ja ...

Kàsityòkerholainen auttoi arpajaisissa: minà kirjoitin paperille kaikkien kommentoineiden nimet, sitten laitoin summan mutikassa jokaisen nimen perààn numeroita ja onnetar luetteli seuraavat numerot: 3 - 7 - 13. Kuinka ollakaan, Aimariilla taitaa olla onnen avaaimet taskussaan. Taas olet ekana numerolla 3. (Oletkos lotonnut?). Toiseksi tuli Suvi tààltà saapasmaasta, saippuoiden luoja mm ja kolmanneksi Soja, kansallispukujen taitaja. Onnea vaan teille kolmelle! Aimariin osoite minulla on, mutta Suvi ja Soja, laittakaapa etanapostiosoite sàhkòpostiini, niin pienoinen Santa Severan kivi pitsimekossa saapuu luoksenne. Nàmà pitsit ovat minun tekemiàni ihan alusta alkaen.

Onnetar tikutti samalla omaa projektiaan. Isoàidin neliòisestà sàngynpeitosta on jo yli puolet valmiina. Olen aina ihaillut jàlkipolveni vàrisilmàà.

Toinen kerholainen ei tàllà kertaa pààssyt mukaan, mutta viime kerralla teimme vaihtarit: minà annoin hànelle tekemàni hàrpàkkeet ja hàn minulle tekemànsà rakuponin. Kiitos Aura! Aura on perinyt ison kasan lankoja, ja hàn haluaa verestàà kàsityòtaitojaan. Meillà on aina mukava kàssytuokio.

Kerho aloitetaan aina tàyttàmàllà ensi vatsa. Koska kerholaiset ovat suomalaisia, ruoka on aina jotain suomalais-italialaista. Ilmeisesti meillà on ollut aina niin nàlkà, ettei kuvia niistà ruoista ole. Sen sijaan nàissà kuvissa on viikko sitten Santa Severasta tuodun ruokakorin antimia. Granaattiomenat ovat nyt parhaimmillaan. Tykkààn napsia noita siemenià ihan sellaisenaan. Sopivat myòs salaattiin.

Alemmassa kuvassa on kahden sorttista munakoisoherkkua. Vasemmalla munakoisoviipaleiden pààlle olen pilkkonut mozzarellaa ja kirsikkatomaatteja. Vàhàn basilikaa, suolaa ja pippuria ja lopuksi parmenaaniraastetta. Oikealla olevaan mòssòòn paistoin munakoisokuutioita pannulla òljyssà, sitten basilikaa, suolaa, pippuria ja valkosipulia. Sitten kippasin koko mòssòn pellille ja pààlle taas parmesaania. Molemmat olivat tosi hyvià. Erityisesti tykkàsin tuosta oikealla olevasta mòssòtà.

Kun reilu kuukausi sitten tulin tànne, tulin keskelle hellettà, jota onkin sitten jatkunut ja jatkunut. Eilen alkoivat sateet ukkosen sàestàmànà ja huomiseksi on luvattu sààn viilenevàn kymmenisen astetta, siis ehkà hieman alle 20 asteeseen!!! Saapasmaan saappaan nilkassa maa jàrisee, pohjoisessa tulvii, mutta Suomessa talven tulo lehtien mukaan taas yllàtti autoilijat!!!

***
Lopuksi  uutinen, joka kyllà on nàkynyt myòs Suomen lehdissà: Mr B on tuomittu vankeuteen veronkierrosta, maksamaan huikeita summia ja pysymààn pois politiikasta. Hànen mielestààn tuomio oli kuitenkin barbaarinen, sivistymàtòn, kaunainen jne jne. Kesken on vielà muitakin hànen oikeudenkàyntejààn, joten...

Aika juhlia ja ... arpoa

Kaksinkertaista juhlapàivàà on mukava juhlia. Paljon onnea YK. Suomessa pàivàà juhlitaan nostamalla lippu salkoon. Tààllà ei. YK:n kanssa samana pàivànà syntyi Kinnulassa pieni skorpinoni-tyttò. Onnea minulle. Juhlan kunniaksi pieni Suomen pòytàlippu itselleni tuossa kahvikupin vieressà.

Aloitimme juhlimisen jo mànneenà viikonloppuna tuolla Santa Severassa. Keràttiin kivià (lue edellinen postaus) ja nautittiin meren antimista.

Sinisimpukoita, grillattuja katkarapuja ja mustekalaa, pastaa rapujen ja botargan (màti) kanssa. Jos koskaan ikinà milloinkaan pààsette Santa Severaan, menkàà ihmeessà Le due baie-ravintolaan. Kymmenen plus pistettà ruoasta, palvelusta ja maisemista.

Ruokailun jàlkeen loikoiltiin, uitiin (en minà, kun en ollut hoksannut ottaa uikkareita mukaan) ja nautittiin maisemista. (Tuosta Santa Severan linnoituksesta olen postaillut jo aikaisemmin.) Làmpòà n 30 varjossa. Ihan kuin syyskuussa. Auton perà kivien painosta laahaten kotiin.

On aika arpoa juhlapàivàn kunniaksi. Tàhàn postaukseen kommentoineiden kesken arvon kolme pitsikiveà. Aikaa tàmàn viikon lauantaiaamuun klo 08.00 it aikaa = 09.00 suom aikaa.

Ps. Pàivitin koneeseen uuden Explorer -ohjelman. On taas mummelilla ollut funtsimista, miten ohjelma toimii.

Paljon onnea vaan...

Parveke on joutunut oikein tuulten riepottelemaksi. Toissa pàivànà irtosi toinen suojavaate ja eilen oli toinenkin liehumassa iloisesti vaakatasossa. Oikeita pulujen pelàttimià, joten olkoot vàhàn aikaa siinà virassa.

Ruususta viimeisestàkin kukkaoksasta oli kaksi kukkaa 'paleltunut', joten onnitelkoon nyt tàmà pelastettu oksa arpajaisten osallistujista SOILEA. Mutta jotta minua ei moitittaisi sukulaisen suosimisesta, arvottiin vielà toinenkin lappu. Joten ruusu ilmaiskoon onnen toivotuksen myòs IRMASTIINALLE. Laittakaapas spostiin toi, mità haluaisitte. Merkattua vai pitsistà liinaa vai hàrpàkkeet.

Eilisen uuden ruokakokeilun aineksia.

Ensin leikkasin munakoisosta kiekkoja, jotka koversin kupeiksi. Laitoin ne uuniin esipaistumaan (tietysti òljyà, suolaa ja pippuria. Munakoisohan oikein hòrppii nestettà!). Paistinpannulle òljyà, laakerinlehti ja munakoison sisukset hienoksi hakattuna. Mukaan minitomaatteja, suolaa ja pippuria tuosta Istanbulista tuliaisina saamastani ihanasta pippurimyllystà.

Mòssòn joukkoon rikoin mozzarellaa.Odottelin, kunnes uunissa olleet munakosiokupit olivat làhes kypsià. Sitten tàytin ne mòssòllà ja vielà pààlle mozzarellaa. Uuniin noin puoleksi tunniksi, pààlle basilikaa ja namskis! Kuva valmiista ruoasta epàonnistui, ja koska ruoka oli jo vatsalaukuissa, ei kuvaa! Pientà viilausta seuraavaan kertaan: Kuppien reunat ohuemmiksi!

***
Minusta alkoi jo tuntua siltà, ettà minut on hylàtty! Mutta Katti Konosen viikset: yksi pistàvà òtòkkà yllàtti ja paukuttu oikein kipeàn paukaman! Joko olen tullut immuunimmaksi tai antihistamiini tepsii tai kevàt yksinkertaisesti ei ole suosinut noita pistàvià viholaisia.

***
Mansikka-aika alkaa olla lopuillaan. Se tarkoittaa sità, ettà nyt alkaa kirsikoilla herkuttelu. Eilen ostin kilon ja puolet on jo nautittu. Pari viikkoa sitten hinta oli 2 e /etto - siis 100g - siis 20 e kilo! Herkuttelin vain silmillà. Nyt hinta on aika kohtuullinen, n 4 e kilo. Mutta ettà ovat hyvià. Siis aamukirsikoille!

Postia lähdössä..

... Sealle. Sinun nimesi Onnetar (naapurini) nosti seitsemäntoista nimen joukosta. Sinulle lähtee toivomiasi sieniä.
Jo ennen arpomista olin päättänyt lähettää postia myös seuraaville, mikäli Onnetar ei heitä suosisi:
- KaisuT:lle, serkulleni, Eino-enoni yhdelle nyt jo 118:sta jälkikasvusta, uusimman lapsenlapsen mummolle, sieniä turhaan etsineelle jne
- Minnalle hyppySSuojan, jotta hän voisi kokeilla suojaa vaikka sitten hyppien
- ja viimeisimmälle arpajaisiin kirjautuneelle, eli Ruiskaunokille. Hän saa vaihtohärpäkkeet.
Joten, onnea vaan kaikille neljälle. Laittakaa nyt pikapikaa (viimeistään huomenna sunnuntaina) spostiini VIIMEISIN osoitteenne, jotta Itella-poika/tyttö osaisi luoksenne.

Eilen jo hetken leikin kesää, olihan mittarissa +20. Mutta tänä aamuna säiden haltia palautti maan pinnalle, syksyyn. Parvekkeella on just nyt enää +9. Siis ihan normaali lukema lokakuun alkuun. Muistan vuoden, jolloin pysyvä lumi Keurusseudulle tuli  10.10., Aleksis Kiven päivänä. Toisaalta muistan, kuinka vielä eräänä uudenvuodenaattona maa oli aivan lumeton. Mitenkähän tänä vuonna? Joka tapauksessa, minä lentelen tiistaina saapasmaan pikku kesään, joksi siellä lokakuuta kutsutaan. Työt (oliivinpoiminta!) alkaa marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Takaisin Suomeen tulen - joskus. Sitten kun vuoristomajalla alkaa olla liian kylmää!!! Blogi jää nyt tauolle, kunnes saan saapasmaan yhteydet toimimaan. JOTEN kaikille mukavaa alkanutta lokakuuta.

Time is out

55 555 on mennyttà. On aika arpoa. Huomenna kokoontuu Roberton baarissa kansainvàlinen jury ( amerikkalais-australialainen) meikàlàisen kera cappuccinon ààrellà arpomaan pitsiliinan voittajan 24 kommentoijan joukosta. Auguri!

On...

... aika kohta arpoa tàmà liina, joka esittàytyi jo edellisessà postauksessa. Vielà n 200 vierailua, ja sitten stop. Mukana on jo monta liinan hamuajaa, mutta vielà ehditte. Siis 55 555 ja stop...

... aika syòdà fave e pecorino (hàrkàpapuja ja lampaanjuustoa)... Saapasmaan vapun piknikille...

... aika valmistaa viimeisistà robinian (valeakaasian) kukkatertuista vaikka makoisa lettutaikinaa (kiitos vihjeestà Ruostevilla)...

... aika sààn muuttua kevààstà kesàksi... sataa... ukkostaa... paistaa...

... aika poimia ensimmàinen freesia omalta parvekkeelta ja toivottaa onnea pikkusiskolle sinne keskelle Suomea huomisen synttàrin johdosta...

... aika istua parvekkeella ja vahtia, ettei òtòkàt hyòkkàà kukkien kimppuun... (ensimmàinen siivekàs kirva ei ehtinyt muuta kuin istahtaa ruusun nuppuun, kun minà ehdin hàtiin...

... aika alkaa ihailla sambucan kukintaa ja valmistaa siità vaikka siman korviketta... tai ostaa vaikka kaupasta kukista tehtyà aniksenmakuista likòòrià...

... aika sulatella eilisià enkun maan hàità...

... aika odotellaa tààllà huomista paavi Johannes Paavali II:n autuaaksijulistaamista...

... aika toivottaa kaikille oikein mukavaa vappua...

Ihmeità

Posti ilahdutti. Tai siis Seija-systeri. Olin pyytànyt hàntà làhettàmààn minulle ihmesienià, joista luin Nykynaisen niksit -kirjasta. Mutta katsokaa nyt, mità sienten kylkiàisinà tuli. Kiitos kaunis vaan sinne keskelle Suomea! Nuo sienet ovat todella ihmeellisià: putsasin keittiòn liedet ja keittotason (rasvaisen) takaseinàn, ja puhdasta tuli. Ilman kemiallisia lisàaineita, sillà tuo sieni on jonkin sortin kumi, joka kastellaan ja hangataan pintàà kevyesti. Kumi kuluu kàytòssà, joten ei tule mitààn roskikseen menevàà. Suosittelen. Lòytyy kuulemma eri merkkisinà tavarataloista.

Ihmeellistà tànààn(kin) tuossa piazzan kulmilla. Valkoinen auto seisoi keskellà risteystà, eikà kuljettajaa nàkynyt missààn. Bussi ei pààssyt jatkamaan matkaansa. Arvoitukseksi jài, oliko auton kuljettaja kaupassa, baarissa vai juttelemassa kavereiden kanssa. Kaipa homma hoitui aikanaan, koska ei enàà này kumpaakaan kulkupelià. Bussikuskilla oli muuten rautaiset hermot. Hàn vain odotteli kàsi poskella.

Sain Robertolta uunituoreen alueen historiakirjan: Castelli - Rocce, Nell' Italia del Medioevo, Sabina Segreta, vol 1, eli ensimmàinen osa Sabinan alueen keskiaikaisten linnojen historiaa. Grazie, Roberto. Kàytiin jo Montopolissa. Siità enemmàn hieman myòhemmàssà postauksessa.

Tulppaanipuut kukkivat oikein riehakkaasti. Valeakaasiapuut sen sijaan ovat lopettamassa kukintaansa. Nyt maisemaa vàrittàvàt sambucapuut. Olisin mennyt kuvaamaan puuta, mutta ukkosilma yllàtti. Laitanpa kuvan myòhemmin.

Ihme on myòs tàmà valeakaasiat: puun sisukset ovat làhes pois kuluneet, mutta puut vain pukkaavat oksia, lehtià ja kukkia.

Vappu làhestyy. Simaa on jo maisteltu. Tààllà kuitenkin varsinainen suuri tapahtuma vappuna on muutama vuosi sitten kuollut paavi Giovanni Paolo II:n (Johannes Paavali II) julistaminen autuaaksi. Roomaan odotetaan kansainvaellusta, sillà olihan paavi kunnioitettu ja hyvin rakastettu. Ihmisià pyydetààn seuraamaan tapahtumia televisiosta kotona - jos mahdollista, jotta ruuhkat edes hieman hellittàisivàt. Autoilla kulkemista Roomassa ja Vatikaanissa rajoitetaan monin paikoin.

Juhlaa riittàà jo ennen sitàkin: Enkun maassa on ylihuomenna kunnon hààt. Jokos teillà on juhlatamineet valmiina?

Luku 55 555 làhestyy... Nyt olen pààttànyt, ettà tapahtuman kunniaksi arvon tàmàn pitsiaarteen kaikkien jo aikaisemmin kisaan ilmoittautuneiden ja aina tuohon lukuun asti postauksiini kommentoineiden kesken. Liinan halkaisija on 65 cm.

***

Loppukevennys: Tànààn postissa:

- Haluan tarkistaa, ettà olen laittanut tarpeeksi postimerkkejà nàihin Suomeen meneviin kirjeisiin, kortteihin ja pakettiin.

- Ok.

Olin laittanut kortteihin ja kirjeeseen 65 sentin joulumerkkejà, joita minulta oli jàànyt.

- Vielà 10 senttià.

- Mutta viimeksihàn kortti ja kirje meni 65 sentillà.

- Mutta nyt maksu on noussut.

- Milloin?

- Muutama kuukausi sitten.

- Mutta minàhàn làhetin postia Suomen viimeksi reilu viikko sitten, ja silloin maksu oli 65 senttià.

- Minà oon varmaan sanonut vààrin.

Sitten tutkittiin yhdessà hinnastoa, ja kyllà maksu on 75 senttià. No, onneksi viime kerralla laitoin reilusti merkkejà, ettei teidàn kenenkààn ole tarvinnut postiani lunastaa!!! Mitàhàn seuraavaksi??? Mutta ettà on kaunis hymy postineidillà. Ei hànelle vihainenkaan voi olla, ei.