Ihmeità

Posti ilahdutti. Tai siis Seija-systeri. Olin pyytànyt hàntà làhettàmààn minulle ihmesienià, joista luin Nykynaisen niksit -kirjasta. Mutta katsokaa nyt, mità sienten kylkiàisinà tuli. Kiitos kaunis vaan sinne keskelle Suomea! Nuo sienet ovat todella ihmeellisià: putsasin keittiòn liedet ja keittotason (rasvaisen) takaseinàn, ja puhdasta tuli. Ilman kemiallisia lisàaineita, sillà tuo sieni on jonkin sortin kumi, joka kastellaan ja hangataan pintàà kevyesti. Kumi kuluu kàytòssà, joten ei tule mitààn roskikseen menevàà. Suosittelen. Lòytyy kuulemma eri merkkisinà tavarataloista.

Ihmeellistà tànààn(kin) tuossa piazzan kulmilla. Valkoinen auto seisoi keskellà risteystà, eikà kuljettajaa nàkynyt missààn. Bussi ei pààssyt jatkamaan matkaansa. Arvoitukseksi jài, oliko auton kuljettaja kaupassa, baarissa vai juttelemassa kavereiden kanssa. Kaipa homma hoitui aikanaan, koska ei enàà này kumpaakaan kulkupelià. Bussikuskilla oli muuten rautaiset hermot. Hàn vain odotteli kàsi poskella.

Sain Robertolta uunituoreen alueen historiakirjan: Castelli - Rocce, Nell' Italia del Medioevo, Sabina Segreta, vol 1, eli ensimmàinen osa Sabinan alueen keskiaikaisten linnojen historiaa. Grazie, Roberto. Kàytiin jo Montopolissa. Siità enemmàn hieman myòhemmàssà postauksessa.

Tulppaanipuut kukkivat oikein riehakkaasti. Valeakaasiapuut sen sijaan ovat lopettamassa kukintaansa. Nyt maisemaa vàrittàvàt sambucapuut. Olisin mennyt kuvaamaan puuta, mutta ukkosilma yllàtti. Laitanpa kuvan myòhemmin.

Ihme on myòs tàmà valeakaasiat: puun sisukset ovat làhes pois kuluneet, mutta puut vain pukkaavat oksia, lehtià ja kukkia.

Vappu làhestyy. Simaa on jo maisteltu. Tààllà kuitenkin varsinainen suuri tapahtuma vappuna on muutama vuosi sitten kuollut paavi Giovanni Paolo II:n (Johannes Paavali II) julistaminen autuaaksi. Roomaan odotetaan kansainvaellusta, sillà olihan paavi kunnioitettu ja hyvin rakastettu. Ihmisià pyydetààn seuraamaan tapahtumia televisiosta kotona - jos mahdollista, jotta ruuhkat edes hieman hellittàisivàt. Autoilla kulkemista Roomassa ja Vatikaanissa rajoitetaan monin paikoin.

Juhlaa riittàà jo ennen sitàkin: Enkun maassa on ylihuomenna kunnon hààt. Jokos teillà on juhlatamineet valmiina?

Luku 55 555 làhestyy... Nyt olen pààttànyt, ettà tapahtuman kunniaksi arvon tàmàn pitsiaarteen kaikkien jo aikaisemmin kisaan ilmoittautuneiden ja aina tuohon lukuun asti postauksiini kommentoineiden kesken. Liinan halkaisija on 65 cm.

***

Loppukevennys: Tànààn postissa:

- Haluan tarkistaa, ettà olen laittanut tarpeeksi postimerkkejà nàihin Suomeen meneviin kirjeisiin, kortteihin ja pakettiin.

- Ok.

Olin laittanut kortteihin ja kirjeeseen 65 sentin joulumerkkejà, joita minulta oli jàànyt.

- Vielà 10 senttià.

- Mutta viimeksihàn kortti ja kirje meni 65 sentillà.

- Mutta nyt maksu on noussut.

- Milloin?

- Muutama kuukausi sitten.

- Mutta minàhàn làhetin postia Suomen viimeksi reilu viikko sitten, ja silloin maksu oli 65 senttià.

- Minà oon varmaan sanonut vààrin.

Sitten tutkittiin yhdessà hinnastoa, ja kyllà maksu on 75 senttià. No, onneksi viime kerralla laitoin reilusti merkkejà, ettei teidàn kenenkààn ole tarvinnut postiani lunastaa!!! Mitàhàn seuraavaksi??? Mutta ettà on kaunis hymy postineidillà. Ei hànelle vihainenkaan voi olla, ei.

Ihan pihalla!

Vappupàivànà olin ihan pihalla. Hukassa. Korkeassa heinikossa.

Ei ollut apua tàstà kyltistà. Ovi tiukasti kiinni. Siirrytty kokonaan kànnykkàaikaan.

Tàmà 400 vuotta vanha ovikin oli tiukasti kiinni.

Eikà lòytynyt neuvoa nàistàkààn kivirappusten takaakaan.

Oltiin vappuretkellà. Ulkona. Kukkaismàellà. Noin 500 metrin korkeudessa. (Telefooni-, ovi- ja rappuskuvat Fara Sabinan kylàstà.)

Kun oikein tarkkaan tihrustaa tuon oikealla olevan puun taakse kaukaisuuteen, siellà nàkyy Terminillo, seudun korkein vuori. Huipulla vielà lunta. Minulla sen sijaan kàrventyi kaula ja niska. Làmpòà oli yli 20 astetta varjossa, eikà meillà varjoa ollut. Onneksi oli taas hyvàt evààt.

Minulla on huolia. Kahden sorttisia. Ensimmàinen uhka tulee tuolta katolta. Ovat pulut hoksanneet punaiset mansikkani. Toinen huoli tulee vielàkin korkeammalta. Ihan EU:n tasolta. Mistàhàn minà voisin hakea maataloustukea noille kahdelle mansikantaimelleni? Kaksi marjaa jo syòty. Siis minà, ei linnut. Entàs jos satoa tulee yli oman (ja lintujen) tarpeen?

Piazzan miehetkin ovat palanneet taas tòihin. Muutama viikko meni siihen, ettà linja-autojen kààntymispaikka jàrjestettiin toiseen paikkaan. Tuonne alemmas koulun kohdalle. Siellà oli lasten leikkikenttà. Siis oli. Se lanattiin maan tasalle, jotta linja-autot pààsee kààntymààn. En kyllà tiedà, mihin lasten leikkipaikka 'lanattiin'. Ei, ei alatie ole korjattu. Siis ei linja-autot kulje vielà Casperiaan tai Roccanticaan, vaan edestakaisin Poggio Mirteton ja Poggio Catinon vàlià.

***

Nyt olen ihan pihalla muutenkin. Kun kerran bittimaailma ei aukea helposti sisàllà, olen siirtynyt làppàrin kanssa parvekkeelle. Toiveena vain, ettei taivaalta ilmesty nàppàimistòlle kiinteàtà tai nestemàistà koristetta.