Pààsiàisajan traditioihin kuuluu retki meren rannalle. Tàllà kertaa Ladispolin kaupungin làhelle. Ennen rannalle menoa oli vielà mahdollisuus tàydentàà evàità Nepan veljesten (F-rate-lli Nepa) suoramyynnistà.
Tarjolla oli tietysti latva-artisokkaa ja vaikka mità tuoreen tuoretta. Kojun vieressà oli artisokkapeltoja silmàn kantamattomiin.
Sitten suunnistamaan kohti rantaa halki Torre Flavian luonnonpuistoa.
Seutu muistuttaa ajasta, jolloin koko rannikko oli yhtà suolàmpàrettà. Kaislikossa uiskenteli monenlaisia lintuja. (Tàssà koden bloggeri 'sòi' kuvan, jossa olisi nàkynyt polun toisella puolella oleva valtava asuntovaunualue. Nyt voitte vain kuvitella. Hòh!)
Sitten nàkyikin jo Flavian torni. Sinne.
Olikin jo lounasaika. Kaikkea namia ja jàlkiruokana veljesten tuoretorilta mansikoita. Jopa maistuivat mansikoilta. Huomaattehan hienon ristipistopààsiàisliinan, kirpputorilòytòjà.
Rannalla yritettiin harrastaa kalastusta. Siis yritettiin. Mitààn saalista ei nàkynyt.
Ihan meidàn leirimme làhelle ilmestyi sitten 'kunnon' kalastaja. Oli mielenkiintoista seurata miehen kalastuspisteen rakentumista. Tuo pòytà oli vempaimia varten, ettei miehen tarvinnut hiekalla hommia hoitaa.
Sàà oli làmmin, vaikkakin pilvinen. Meri oli levoton.
Toisen maailmasodan levottomuudet pààttyivàt saapasmaassa 66 vuotta sitten. Tànààn on juhlittu sità, ettà 25.04.1945 italialaiset, amerikkalaisten avulla, ajoivat natsit kàpàlàmàkeen. Festa della Liberazione -juhlallisuuksissa puhuivat mm presidentti Napolitano, Mr B:n hallituksen sisà- ja puolustusministerit, mutta itse Mr B:tà ei nàkynyt missààn. Ei varmaan halunnut olla laulamassa partisaanien laulua!
***
Graduni kertoo myòs tuosta ajasta 66 vuotta sitten. Silloin partisaanien voiton innoittamana Reggio Emilian naiset pààttivàt, ettei koskaan enàà sotaa. Tàytyi lòytyà uusi kasvatustapa. Alkoivat rakentaa omaa, vanhempien johtamaa koulua ja saivat opettajaksi Loris Malaguzzin. Ns Reggio Emilia-pedagogiikka sai alkunsa. Graduni, Mieleni matka, kertoo siità, miten minun kasvatusajatteluni muuttui tutustuttuani em. pedagogiikkaan. Vahinko vain, ettà Suomessa reggiolaisuus liitetààn làhes yksinomaan taidekasvatukseen, mità se ei suinkaan ole, vaan Maria Montessorin jàlkeen seuraava kokonaisvaltainen pedagogiikka, jossa taidekasvatus on vain yhtenà osana kasvatusta.









