Piramides de Guimar

Sain eka tarran Muumi-laukkuuni. Jälkikasvu kumppaninsa kanssa kävi tutustumassa saaren toisella puolella olevaan Piramides de Guimariin. Tuliaisina minulle tarra ja suomenkielinen esite. Mielenkiintoinen paikka kuulemma.

Niskajumppaa teillekin. Tässä on puolet kartasta. Tuossa alareunassa kiinnosti tuo pääkallokuva merkkinä Myrkyllisten kasvien puutarhasta.

Sorry tämä epäselvä valokuva, mutta kuvaosuudessa on monia tuttuja kasveja. Yksi minusta kauneimmista kukista on pasuunakukka, mutta myrkyllinen kuin mikä. 

Kuvassa on myös oleanteri, jota kuulemma Napoleon käytti 'sota-aseena' tarjoamalla oleanteritikuissa paahdettuja vartaita ihmisille, joista halusi eroon. Samaa konstia olen kuullut jo muinaisten roomalaisten käyttäneen pahaa-aavistamattomien vihollisten eliminoimiseen.

Lisää niskajumppaa. Puisto nimi jo kertoo pyramideista.

Etnografisen puiston ja sen kasvitieteellisen puutarhan perusti norjalainen tutkija Thor Heyerdahl vuonna 1998. Häneen kannattaa tutustua vaikka Googlen avulla, jos ei tähän puistoon pääse. Hän mm ylitti Tyynen valtameren Kon Toki -tukkilautalla vuonna 1947. Siitä matkasta tekemällään dokumenttielokuvalla hän voitti Oscar-palkinnon.

Pääsiäissaarten aloitteesta on puistoon perustettu kaksiosainen näyttely, jossa voi tutustua Rapa Nevin muinaisten asukkaiden dramaattiseen historiaan.

Tulee miettineeksi, millaisia sivisaatioita maapallolla on aikoinaan elänyt, ja kuinka vähän me niistä tiedetään. Samaa mietin aikoinaan ensi kertaa Maltalla käydessäni ja nähdessäni ne muinaiset rakennelmat, jotka olivat vanhempia kuin pyramidit, ja joista en ollut koskaan kuullutkaan, vaikka saari Eurooppaan kuuluikin.

Kestävä puutarha tutustuttaa Kanariansaarten kotoperäiseen lajiston. Puutarhan tavoitteena on toimia mallina saarten kestävään, perinteisen luonnon säilyttämiseen. Takoituksena on opettaa kestävän kehityksen ympäristöystävällisiä, taloudellisia ja sosiaalisia arvoja.

Esi-esi...historiaa, historiaa ja tätä päivää

 Fuerteventura on Kanarian saarista vanhin, ikää vanhimmalta osalta vaatimattomat 20 miljoonaa vuotta, tulivuorten purkautumisten seurauksena.. Vaikka saari nykyisin kuuluu Espanjalle, geologisesti se kuuluu Afrikan laattaan. Viimeisin tulivuoren purkaus tapahtui 4-5 miljoonaa vuotta sitten.ja ensimmäiset asukkaatkin ovat sukua Pohjois-Afrikan berbereille. Miten he ajautuivat saarelle, siitä ei ole tietoa. Heillä kun ei ilmeisesti ollut veneitä. Toivatko roomalaiset heidät ja miksi? Väistämättä tulee mieleen nykyisin saarelle ajautuvat venesiirtolaiset.

Se kuitenkin (ehkä) tiedetään, että 1400-luvun alkupuolella normannit saapuivat saarelle, ajoivat pois alkuperäisväestön ja rakensivat saaren sisäosiin kylän, jolle antoivat päävalloittajan nimen, nykyisin Betancuria, Espanjan yksi Unescon suojelukohde. Symbolina normannien valloittamat guanchikuninkaat, Guise ja Ayose.

Betancuria on hyvin säilynyt pieni kylä, joka elää nykyään lähinnä turismista.

Ylimmät kuvat tässä postauksessa on majapaikkamme omalta rannalta tältä aamulta.

Kivien keräilijän unelmaranta. Onneksi matkalaukku on aika pieni!

Lopuksi kaksi kuvaa. Ylempi symboloi tätä tuulten saarta: hiuksia on turha kammata, tuuli muotoilee ne niin kuin haluaa. Alempi kuva kertoo sen, että tästä majapaikasta löytyy aina mielenkiintoista silmien iloksi. Kuva vessan nurkasta.

Shoppailemassa

Marras-joulukuun aarre. Ettà ovat nyt hyvià ja varmasti tuoreita, sillà onhan Lazio saapasmaan kiivi-keskus. Miksikòhàn Suomessa kiivejà syòdessàni suupielià alkaa kirvellà, mutta ei tààllà? Miksikòhàn???

Toinen tàmàn kauden herkku. Pikkuruiset mandariinit. Ohutkuorisia ja ah niin makeita. Kilo menee pàivàn mittaan niin ettei huomaakaan.

Eikà kaksi ilman kolmatta. Jaksaa làhteà shoppailemaan...

Tuonne noin. Matkaa kertyy edestakaisin viitisen kilometrià; linnuntietà pari.

Ovi auki. Siispà sisààn.

Mitàhàn minà mutkittelin ostamaan? Yhdelle arvanneelle luvassa postikortti. Arvausaikaa seuraavaan postaukseen asti, joka saattaa syntyà milloin vain.

Koko matkan minua varoiteltiin, etten voi metsàstàà, jos mulla ei ole lupaa! No, luvan saaneita tàssà kylàssà riittàà, sillà pauketta on aamuin, illoin ja viikonloppusin. Villejà sikoja jahtaavat, kuin myòs pienempàà riistaa.

Minà metsàstàn villiminttua, siihen minulla on ihan oma lupa. Rinteet ovat nyt monin paikoin violettina nàistà pikku ihanuuksista.

Tàssàpà sità olisi sità oliivien loppupuristusmòssòà. Meidàn kylàn frantoion jàtettà. Lava-auto vaan paikalle, ja putkea pitkin valumaan maanparannusainetta.

 On aika cappuccinon, cornetton ja lehden. Ecco L'Europa del 2021, Eurooppa kymmenen vuoden kuluttua, historioitsija Niall Fergusonin miettein: Pohjoismaat ovat muodostaneet oman Pohjoisen liigansa (toivottavasti ajatuksiltaan kaukana saapasmaan tàmàn pàivàn Pohjoisesta Liigasta, Lega nordista), United States of Europa Saksan vetàmànà, Wienin ollessa pààkaupunkina ja kolmantena Reunited Kingdom, Irlanti ja Brittein saaret. Vàlimeren maat ovat silloin vain rikkaitten lomailumaita. Ettà semmoinen tulevaisuuden kuva. No, toisaaltahan osa tuosta ajatelmastahan on jo nyt totta, jos ajattelee nàità seutuja, sillà monilla 'rikkailla' keski- ja pohjoiseurooppalaisilla on jo nyt tààllà toinen koti (lomakoti). Minulla on viime aikoina ollut vahva tunne ajan historiallisuudesta. Jotain muuttuu koko ajan niin nopeasti, ettei mukana tahdo pysyà.

Kymmenen vuotta on kuitenkin pitkà aika, mutta jouluun on enàà vain kuukausi. On pikkutonttujen syntymàaika. Yksi vielà ihan ilkosillaan. Toivotan kaikille oikein rentouttavaa pikkujouluviikonloppua.

Jo muinaiset kansat...

... asuttivat nàità kukkuloita ja vuoria. Roomalaiset valloittivat sabiinilaiset ja ryòstivàt kauniita naisia vaimoikseen. Sitten tulivat pohjoisen pitkàparrat, langobardit ja asettuivat asumaan mm tànne vuoristomajan maisemiin. Talven aikana on alakylààn ilmestynyt saviset kyltit, jotka ohjaavat...

... ylòs kohti linnoituksen raunioita. Kivirappusissa nàkyy monelaista alueelta lòytyvàà marmoria.

Yksi linnoituksen 'ikkunoista' on tutun nàkòinen. Kun tulee Suomi-ikàvà, noi kiivetà katselemaan nurin perin olevaa maamme karttaa.

Linnoituksen korkein torni on harvinainen - 5-kulmainen. Emme ole lòytàneet sisàlle menevàà ovea. Mentiinkòhàn sinne maan alta, vai miten?

Paluumatkalla voi ihailla ympàròivàn maaseudun kauneutta ja vaikka vilkuttaa Kissalaan. Tuolla se nàkyy, keskellà olevan pinjamànnyn kohdalla, noin 20 km pààssà.

Historian havinaa voi sitten pàivittàà alakylàn baarissa. Baarin isàntà kertoi silmàt loistaen, ettà nyt hàn on kunnostamassa ylimpààn kerrokseen kaksi asuntoa, joita alkaa vuokrata turisteille. Kunhan kaikki on valmista, kàyn kuvauskeikalla ja nàytàn teillekin tuloksia. Tervetuloa Sabiinaan. ***

Pààsiàinen on ilmestynyt baareihin. Siis ISOT pààsiàismunat. Tàssà esimerkkià, mità jalkapallon tifosit (kannattajat) voivat ostaa. Eilen illalla oli telkkarissa Slovenia-Italia -ottelu, mutta minun silmàni luppasivat toisen eràn aikana, joten ei ole aavistustakaan, miten ottelu pààttyi. Sen sijaan silmààni olivat sepposen selàllààn tànà aamuna. Formulaa piti tietysti nousta katsomaan. Siis aika-ajoja. Huomennahan varsinainen kisa on. Ferrareilla ei mene nyt ihan niin hyvin, kuin haluaisivat...

***

Tànààn làhdedààn termelle, liottamaan jàsenià làmpimàssà, làhes kuumassa vedessà. Avoimen taivaan alle. Siità sitten seuraavaksi. Hyvàà viikonloppua sinne lumen ja loskan maahan. Kolmen kuukauden kuluttua on juhannus, eikà tippaakaan lunta.

***

Toisten blogeissa vierailu on jàànyt minimaaliseksi, sillà kovin on hidas tàmà yhteys. Varsinkin vuodatus.com ja Yaelianin molemmat blogit eivàt aukea sitten millààn. Samoin kirjailijattaren ihanat kuvat jààvàt vain mielikuvitukseni varaan. Tàytyy kerran viikossa kàydà Kissalassa tai naapurikylàn nettipisteessa.

Nam! Hyi! Hyi! NAM!

Itse (mummon kanssa) nujerrettu matikka. Pikkuveljen Keurusselàstà saalistama. Tàmàn ajankohdan làhiruokaa herkullisimmillaan. Erityisesti tykkààn matikan maksasta. Kunhan se on puhdas. Nam! Kiitos, veliseni.

Tykkààn laittaa ruokaa. Sen olette varmaan havainneet. Nyt kun aikaa, olen alkanut aika tarkkaan tutkia, mità minà oikein lautaselleni aikaan saan. Ystàvàni toi eilen kirjan, josta olen paljon kuullut puhuttavan. Yritàn aina etsià làhiruokaa ja mielellààn vielà luomua, mutta kun tutkin kaappiani, niin kyllàhàn sieltàkin yhtà sun toista lòytyi, jotka nyt saivat silmàni selàlleen: sitruunapippuri sisàltàà mm E621, jonka runsas kàyttò voi aiheuttaa mm pàànsàrkyà, hikoilua, nàràstystà, huimausta ja pahoinvointia. Onneksi pussi on vielà ihan aukaisematon. Enkà aio sità aukaistakaan, vaan laittaa sen tilalle ruokaani mustapippuria (kokonaisena jauhettua) ja sitruunan mehua! Aceto balsamico di Modena sisàltàà mm E150d:tà, siis keinotekoista vàriaineitta. Pullo on pààasiassa viinietikkaa teràstettynà kolmella ihan turhalla aineella. Sisàltò ei ole aitoa balsamicoa, joka on niin kallista, ettà sità kàytetààn vain pisaroittain. Olen kàynyt OIKEASSA balsamicotehtaassa Reggio Emiliassa ja maistanut OIKEAA nektaria! Miten olenkaan mennyt lankaan ja ostanut tuon pikku pullokin, jossa ei ole sanaakaan, mità ainesosia siihen on kàytetty! No, saahan siità tyhjentàmàllà kauniin òljypullon pòytààn. Salaattiin alan laittaa ihan reilusti punaviinietikkaa, ilman mitààn E-aineita. Tàmàn vuodatuksen pààtàn ruokaosalta siihen, mità saapasmaan erààssà ruokavalitusohjelmassa (Occhio alla spesa) nàytettiin: Carabinierit lòysivàt mozzarella-tehtaan, jossa juusto tehtiin tàysin kemiallisesti ilman pisaraakaan (minkààn elàimen)maitoa! HYI!!

Olen aina tykànnyt historiasta. Eilen illalla luin Otavan Suuren maailmanhistorian kartasto-osaa. Viime aikoina on Vàlimeren etelàrannalla tapahtunut yhtà ja toista, historiallisesti karttoja muuttavaa. Kun katsoo tàtà vajaan sadan vuoden takaista karttaa, voi vain todeta, ettà kartta on jatkuvasti elàvà dokumentti. Tàssà kartassa Libya kuului vielà Italialle! Ilmankos...!!! Kuinkahan kauan...? Kunpa pian ...

Sama kuva taas? Jep! Meinaan, ettei nuo kaksi kuvaa tuossa yllà saisi vaipumaan ihan tummiin ajatuksiin. Onneksi on esimerkiksi itse keitetty matikkakeitto. Plus sen kanssa itse paistettu ruisleipà ja aitoa voita. NAM! Mukavaa sunnuntaita. Pitàkàà ruokalautasestanne huolta, maailman politiikkaan en ainakaan minà pysty vaikuttamaan.

***

Ai ettà mikà se Oulun KouluKunta on, joille edellisessà postauksessa ojensin tunnustuksen? No, OKK:an minun sanastossani kuuluu vakituisesti neljà bloggaajaa:

- Soile, itse neulova narttu, lankamaailman Ihme ja minun tekninen mestarini

- Pikkusisko ja

- isosiskonsa Satu, molemmat luovuuden huipentumia

sekà

- Outi, ah niin Harmaasta arjesta!

***

Edit:

Tyhjensin àsken nuo molemmat ns balsamicopullot. Onneksi maistoin kummastakin ennen kun kaadoin viemàriin. Tuo isompi pullo on just semmoista 'petkutuslitkua', mutta tuo pikkuinen pullo olikin ihan aitoa herkkua!!! Ei ihan sità kalleinta, josta saa maksaa satasia litralta, mutta hyvàà kumminkin. Kun tutkin pulloa tarkemmin, sen pohjassa oli pikkuruinen paperinpalanen saapasmaan kielellà, jossa mainittiin vain viimeinen kàyttòpàivà. Kuvaetiketissà on luostarin kuva. Mistàhàn ihmeestà minà tuon herkun olen saanut/ostanut? Ei ole aina koirankarvoihin uskomista. Vai miten se sanonta menikààn??!!

***

Edit 2:

Pàivàn naurut sain tsekatessani blogiini liittàmàni translaterin kànnòksià: sekà saapasmaan ettà enkun kielellà matikkakeitto on math soup - tietenkin!!! ja veliseni nimi on nyt Keurusselkà ym ym... Ei haittaa, kunhan edes jotain ymmàrtàvàt!

Ihan pihalla!

Vappupàivànà olin ihan pihalla. Hukassa. Korkeassa heinikossa.

Ei ollut apua tàstà kyltistà. Ovi tiukasti kiinni. Siirrytty kokonaan kànnykkàaikaan.

Tàmà 400 vuotta vanha ovikin oli tiukasti kiinni.

Eikà lòytynyt neuvoa nàistàkààn kivirappusten takaakaan.

Oltiin vappuretkellà. Ulkona. Kukkaismàellà. Noin 500 metrin korkeudessa. (Telefooni-, ovi- ja rappuskuvat Fara Sabinan kylàstà.)

Kun oikein tarkkaan tihrustaa tuon oikealla olevan puun taakse kaukaisuuteen, siellà nàkyy Terminillo, seudun korkein vuori. Huipulla vielà lunta. Minulla sen sijaan kàrventyi kaula ja niska. Làmpòà oli yli 20 astetta varjossa, eikà meillà varjoa ollut. Onneksi oli taas hyvàt evààt.

Minulla on huolia. Kahden sorttisia. Ensimmàinen uhka tulee tuolta katolta. Ovat pulut hoksanneet punaiset mansikkani. Toinen huoli tulee vielàkin korkeammalta. Ihan EU:n tasolta. Mistàhàn minà voisin hakea maataloustukea noille kahdelle mansikantaimelleni? Kaksi marjaa jo syòty. Siis minà, ei linnut. Entàs jos satoa tulee yli oman (ja lintujen) tarpeen?

Piazzan miehetkin ovat palanneet taas tòihin. Muutama viikko meni siihen, ettà linja-autojen kààntymispaikka jàrjestettiin toiseen paikkaan. Tuonne alemmas koulun kohdalle. Siellà oli lasten leikkikenttà. Siis oli. Se lanattiin maan tasalle, jotta linja-autot pààsee kààntymààn. En kyllà tiedà, mihin lasten leikkipaikka 'lanattiin'. Ei, ei alatie ole korjattu. Siis ei linja-autot kulje vielà Casperiaan tai Roccanticaan, vaan edestakaisin Poggio Mirteton ja Poggio Catinon vàlià.

***

Nyt olen ihan pihalla muutenkin. Kun kerran bittimaailma ei aukea helposti sisàllà, olen siirtynyt làppàrin kanssa parvekkeelle. Toiveena vain, ettei taivaalta ilmesty nàppàimistòlle kiinteàtà tai nestemàistà koristetta.

Etruskien mailta maanjaristysten maille

Etruskien taito tyostaa pronssia nakyy esim tassa Rooman tunnuksessa. Capitolium-kukkulalla turisteja tervehtii kopio, tata alkuperaista sailytetaan tarkoin vartioituna museossa.

Juhannusloman toinen paiva naytti sitten taivaan merkit. Yolla riehunut ukkosmyrsky kaatoi loputkin vedet taivaasta. Paivan suunnitelmat muuttuivat ja auton nokkaa suunattiin kohti kotia.

Luonnon voimat taalla ovat arvaamattomia. Kahtena yona olen nyt tuntenut maanjaristyksia. Keskus on edelleen tuolla L'Aquilassa. Toissayona sanky heilahteli pari kertaa kahden tunnin valein ja viime yona oli valilla, kun junat olisiavt kulkeneet tassa lahella. Kumma on se, ettei minua pelota. Nyt kun tiedan, mista on kysymys, ja kun keskus on sentaan tuolla n 40 km paassa.

Samoin tama lappari on arvaamaton. Vasta nyt sain koneen tanaan toimimaan. Ei kuitenkaan antanut kommentoida eiliseen postaukseen. Joten Outille ja pikkusiskolle nyt: Minua on aina historia kiinnostanut. Mutta vasta, kun itse paase paikan paalle tai nakee jotain 'aitoa', historia alkaa puhua eri tavalla. Onneksi nykyaan on mahdollisuus tehda hyvia dokumentteja. Tanaankin telkkarissa oli ohjelmaa juuri etruskeista ja Kleopatrasta. Aina jotain uutta niista irtoaa.