Vappupàivànà olin ihan pihalla. Hukassa. Korkeassa heinikossa.
Ei ollut apua tàstà kyltistà. Ovi tiukasti kiinni. Siirrytty kokonaan kànnykkàaikaan.
Tàmà 400 vuotta vanha ovikin oli tiukasti kiinni.
Eikà lòytynyt neuvoa nàistàkààn kivirappusten takaakaan.
Oltiin vappuretkellà. Ulkona. Kukkaismàellà. Noin 500 metrin korkeudessa. (Telefooni-, ovi- ja rappuskuvat Fara Sabinan kylàstà.)
Kun oikein tarkkaan tihrustaa tuon oikealla olevan puun taakse kaukaisuuteen, siellà nàkyy Terminillo, seudun korkein vuori. Huipulla vielà lunta. Minulla sen sijaan kàrventyi kaula ja niska. Làmpòà oli yli 20 astetta varjossa, eikà meillà varjoa ollut. Onneksi oli taas hyvàt evààt.
Minulla on huolia. Kahden sorttisia. Ensimmàinen uhka tulee tuolta katolta. Ovat pulut hoksanneet punaiset mansikkani. Toinen huoli tulee vielàkin korkeammalta. Ihan EU:n tasolta. Mistàhàn minà voisin hakea maataloustukea noille kahdelle mansikantaimelleni? Kaksi marjaa jo syòty. Siis minà, ei linnut. Entàs jos satoa tulee yli oman (ja lintujen) tarpeen?
Piazzan miehetkin ovat palanneet taas tòihin. Muutama viikko meni siihen, ettà linja-autojen kààntymispaikka jàrjestettiin toiseen paikkaan. Tuonne alemmas koulun kohdalle. Siellà oli lasten leikkikenttà. Siis oli. Se lanattiin maan tasalle, jotta linja-autot pààsee kààntymààn. En kyllà tiedà, mihin lasten leikkipaikka 'lanattiin'. Ei, ei alatie ole korjattu. Siis ei linja-autot kulje vielà Casperiaan tai Roccanticaan, vaan edestakaisin Poggio Mirteton ja Poggio Catinon vàlià.***
Nyt olen ihan pihalla muutenkin. Kun kerran bittimaailma ei aukea helposti sisàllà, olen siirtynyt làppàrin kanssa parvekkeelle. Toiveena vain, ettei taivaalta ilmesty nàppàimistòlle kiinteàtà tai nestemàistà koristetta.
.JPGm.JPG)
