Etruskien taito tyostaa pronssia nakyy esim tassa Rooman tunnuksessa. Capitolium-kukkulalla turisteja tervehtii kopio, tata alkuperaista sailytetaan tarkoin vartioituna museossa.
Juhannusloman toinen paiva naytti sitten taivaan merkit. Yolla riehunut ukkosmyrsky kaatoi loputkin vedet taivaasta. Paivan suunnitelmat muuttuivat ja auton nokkaa suunattiin kohti kotia.Luonnon voimat taalla ovat arvaamattomia. Kahtena yona olen nyt tuntenut maanjaristyksia. Keskus on edelleen tuolla L'Aquilassa. Toissayona sanky heilahteli pari kertaa kahden tunnin valein ja viime yona oli valilla, kun junat olisiavt kulkeneet tassa lahella. Kumma on se, ettei minua pelota. Nyt kun tiedan, mista on kysymys, ja kun keskus on sentaan tuolla n 40 km paassa.
Samoin tama lappari on arvaamaton. Vasta nyt sain koneen tanaan toimimaan. Ei kuitenkaan antanut kommentoida eiliseen postaukseen. Joten Outille ja pikkusiskolle nyt: Minua on aina historia kiinnostanut. Mutta vasta, kun itse paase paikan paalle tai nakee jotain 'aitoa', historia alkaa puhua eri tavalla. Onneksi nykyaan on mahdollisuus tehda hyvia dokumentteja. Tanaankin telkkarissa oli ohjelmaa juuri etruskeista ja Kleopatrasta. Aina jotain uutta niista irtoaa.
Johan siellä on dramatiikkaa! Maa järisee, taivas salamoi ja mieli askaroi menneessä. Toivottavasti saat läppärisi taas iskuun.
VastaaPoistaOuti: Dramatiikkaa tama maa on pullollaan. Seka luonnossa etta ihmisissa etta tassa tietotekniikan ihmemaailmassa. Pohjoisen inehmo on usein ihan ihmeissaan. Tanaan lappari on jatkanut temppuiluaan. Voin lukea spostin, voin tehda blogiin postauksen, voin lukea toisten jattamia kommentteja ja toisten blogeja, mutta en itse kommentoida. Saas nahda, miten taman kommentin kay.
VastaaPoistaJippii! Kommentointi onnistui!
VastaaPoista