Monte Soratte. Pyha vuori, korkein huippu 691 m merenpinnasta. Kuva ei anna oikeutta maisemalle. Se on nahtava. Matkalla aamucappuccinolle.
Trumpettikukka alkaa tehda palkoja. Kuin herneenpalkoja. Kypsyessaan muuttuvat koviksi. Tummanruskeiksi.
Viinirypaleet keraavat sisaansa mehua. Vaikka tien varrella. Hylatyn rakennuksen muurilla.
Han katselee kohti Roomaa. Minun jalkeeni, kun kuljen kohti alabaaria. Toogavaate on muuten etruskien perintoa roomalaisille. Sekin.
.JPGm.JPG)
On se tuo ympäristö siellä erilainen kuin täällä. Joka askeleella törmää kultuurihistoriaan, joka kylässä jokin rakennus tai suihkukaivo tai patsas joltakin merkkitaiteilijalta. Jos ei muuta niin joku raunio, muinainen tie tms. Ei me täälläkään sitä vailla olla, mutta se ei näy eikä ole erilaisesta historiastamme johtuen säilynyt. Turtuuko siellä Italiassa historiaan, kun sitä on joka puolella? Kerroit, että olet itse siellä vasta kiinnostunut menneestä, mutta entäs ne italiaanot? Jaksavatko olla innostuneita?
VastaaPoistaIhanaa aamucapuccinoa!
VastaaPoistaMatkan varrella siellä on kyllä näkemistä, vähän eri kuin täällä. Erilaista.
Muistan yhdellä Italian reissulla me oltiin aivan hurmioituneita Rooman valtakunnan aikaisista jäänteistä, joita oli joka paikassa... mutta paikalliset... ne käytti niitä upeita patsasjäänteitä + muita vain arkisesti hyödyksi: tietyölippunauhatkin oli karusti vain kiedottu patsaiden ympärille, hyvä paikka kiinnittää ne :) Nauratti se meininki.
Paljon olisi näkemistä... Juuri nyt en tosin pode matkakuumetta, kun täällä on IHANAN lämmintä ja kaunista!
VastaaPoistaOuti: Itse asiassa olen aina ollut kiinnostunut historiasta, mutta taalla paikan paalla asian muuttuvat elavaksi.
VastaaPoistaHimalainen: Tarquiniassa naimme esim kuinka yhden talon seinaan oli muurattu koristeeksi osa etruskihaudasta otetusta sargofagista. Kylla osa alkuasukkaista teitaa juurensa ja on niista ylpeita, mutta osalle on kaynyt kuin meille Suomessa: maalta muutto kaupunkiin vieraannuttaa. Ja emmehan mekaan aina huomaa jarviemme ja metsiemme kauneutta tai uskomatonta kesaoiden valoisuutta, mita taas nama jakasavat aina ihmetella. Vaikka vain kuvien kautta.
Pikkusisko: Nauti vaan nyt siellaolosta. Tanne voi tulla sitten, kun paivat lyhenevat, satelee tai pakkanen paukkuu...
Mun äiti ja isä ovat olleet Roomassa sellaisella leirintäalueella, kun Villa Ada. Piti googlettaa ja näyttää olevan vielä siellä. He siis ovat olleet siellä vuonna 1961 kesällä. Kuulemma komeat maisemat, josta näkee Rooman katot.
VastaaPoistasatu.p: Aivan outo nimi minulle tuo Villa Ada. Ovatko vanhempasi kayneet taalla pain vuoden 61 jalkeen?
VastaaPoistaNiin se valitettavasti on että valokuva latistaa maisemaa. Varmaan tuota näkymää on mukava katsella.
VastaaPoistaToivottavasti täällä on vielä lämmintä kun tulet takaisin. Nyt ainakin tarkenee oikein hyvin.
-seija-
Seija: Kylla. Nahtava maisema on. Tai sitten pitaisi olla ammatti-ihminen ammattikameran kanssa. Ei silla Suomen lammolla niin valia ole, jos vain on marjoja ja sienia. Lampoa on taalla ihan liiankin kanssa. Kohta nahdaan.
VastaaPoista