Pitsikivirannalle

Calcatan alapuolella virtaa Treja-joki, jossa sateisen kevààn jàlkeen oli runsaasti vettà. Joki kulkee halki samannimisen luonnonpuiston.

Puistoon kannattaa kuivatutustua Calcatan comunen (kunnantalo) erinomaisessa nàyttelyssà. Me huristelimme kuitenkin puiston halki...

... ohi Braccianon ...

... kohti Santa Severaa.

Ensin evààt esiin...

... sitten vaakatasoon nauttimaan auringosta ja làmmòstà. Varjossa n 25 astetta.

Ennen kotimatkaa kàytiin 'kivirannassa' nàyttàmàssà kolmelle pitsikivelle heidàn kotirantaansa. Mukaan keràttiin taas pari kiloa kivià.

Sitten kotimatkalle.

Oikein mukavaa viikonloppua teille. Brruuummm ... Kiinassa. Arvaatteko kuka EI nouse huomenaamuna vielà klo 04.00, jolloin telkussa tààllà alkaa làhetykset ajojen alkutunnelmista, vaan vasta klo 08.00, jolloin alkaa aika-ajot.

Politiikasta sen verran, ettà kissan jàlkeen lankakerà on helpompi selvittàà kuin saapasmaan tàmàn hetkinen tilanne!

Luovuutta Calcatassa

Calcataan eivàt turistit voi autoillaan huristella, vaan kulkuvàline on jàtettàvà ylàparkkiin.

Sitten kapeaa, vuorenrinteeseen rakennettua polkua pitkin kohti pààmààràà. Korkeanpaikan kammoisten tàytyy pysyà làhellà rinnettà, sillà aidan takaa alkaa suora pudotus alas.

Voi vaikka tutkia rinteeseen ammoisina aikoina kaivettujen onkaloiden nykyantia.

Tàmà cantina (onkalo/varasto) antoi kyllà aihetta suurempaankin ihmettelyyn: Miten ihmeessà tuo auto on saatu rahdattua tunne vuoren rinteeseen? Osinako? Ei se kyllà ajamalla oikein ole ollut mahdollista, sillà polku on liian kapea.

Vanhan Calcatan kupeeseen, ns Uuteen Calcataan on asettunut mm arkkitehti Paolo Portoghesi (yksi Rooman moskeijan kolmesta arkkitehdistà) taiteilijakumppaninsa Simona Wellerin kanssa.

Kadun toisella puolen on aasinkasvattajan asunto!

Calcatan yksi voimanaisista on hollantilaissyntyinen Marijcke van der Maden. Hàn muutti vuonna 1984 Calcataan ja perusti kumppaninsa kanssa nykyisin hyvin suositun taidekeskuksen, Granaronen. Meidàn kàydessàmme hàntà tapaamassa, salissa valmisteltiin juuri konserttia Beatles-hengessà.

Itse Marijcke on kuuluisa nukkehahmoistaan. Hàn myòs opettaa nukkien valmistamista.

Tilassa saavat myòs muut taiteilijat esitellà omia tuotoksiaan. Nyt minun on tunnustettava, etten muista tàmàn puhuttelevan  'munataiteilijan' nimeà. Tàytyy emailata.

Calcataan siis ei voi ajaa autolla miten sattuu. Ei hàtàà, sillà vastassa on ystàvàllismielinen poliisi, joka neuvoo, missà ylàparkki sijaitsee. Bruumm - renkaat ulvoen tàyskàànnòs!

Brrruummm - ensi viikonloppuna Kiinassa...

Ps. Harmaan arjen Outi ihmetteli edellisen postaukseni kommentissaan tuota aamutakissa auringossa ollutta markiisitarta: Calcatassa ei ihmetellà mitààn eikà ketààn - olipa aamutakissa vaikka koko pàivàn ja tassuttelisi ympàriinsà kahvikuppi/viinilasi kàdessààn. Kaikilla on taivaallinen vapaus elàà omaa elàmàànsà, kunhan antaa toisillekin sen vapauden. Tàssà suhteessa oma vuoristokylàni - ja uskoisin suurimman osan saapasmaalaisia pikku kylià - poikkeavan Calcatasta: Tààllà seurataan tarkkaan, mità muut tekevàt ja paheksutaan ns poikkeavaa kàyttàytymista. Esimerkiksi naapurini (mies) otti aurinkoa ovensa edessà ilman paitaa, ja johan oli asiasta valitettu il sindacolle. Oli tullut neuvo laittaa paita pààlle! Mitàpà nyt ajattelet, Allu?

Seuvaaksi matkan varsinaiseen pààmààrààn - merelle.

Edit: Marijcke Van Der Maden emailasi minulle, ettà Granaronen munataiteilijoita oli itse asiassa 18, ja ettà keinuteos on hànen itsensà ja muna-vauva on hollantilaisen Anne Martensin. Thank you for the quick information, Marijcke!

Calcata vei sydàmen

Lauantaina paistoi aurinko ja nosti làmpòmittarin 25 asteeseen, ja koska sunnuntaille oli luvattu samanlaista sààtà, auton nokka kohti merta. Tàllà kertaa emme huristelleet suorinta tietà (moottoritietà), vaan halki Viterbon pàhkinàpensaslehtojen.

Matkalla nàkyi muutamia villiparsojen 'metsàstàjià'. Keppi on hyvà 'pyssy', sillà ei ole mukavaa saada saaliiksi kààrmeità.

Pààtimme juoda aamucappuccinot Calcatassa. Ja sinne myòs juutuimme, sillà nàhtàvàà riitti. Tàssà muutamia makupaloja:

Italian valtio mààràsi noin 60 vuotta sitten, ettà Calcatan asukkaitten oli muutettava kaupungista pois, sillà vaarana oli, ettà koko vuoren kukkulalle rakennettu kaupunki sortuisi. Silloin saapasmaan hipit ja erilaiset taiteelliset sielut asuttivat tyhjentyneen Calcatan. Kaikeksi onneksi, sillà he tekivàt paikasta sen, mikà se nyt on: monipuolisesti elàvàn ja luovuutta pursuavan, turistienkin rakastaman paikan. Calcataan on sittemmin muuttanut paljon myòs ulkomaisia taiteilijoita.

Tuo parvekekuva tulee varmasti aina tuomaan mieleeni signoran, joka kotinsa edustalla otti aamutakissaan aurinkoa vieraansa kanssa.

Hàn omistaa Calcatassa tàmàn pitsikaupan, mutta juuri tànà sunnuntaiaamuna hàn tunsi olonsa hieman sairaaksi, joten hànen butiikkinsa oli kiinni. Toisaalta onneksi, sillà nyt hànellà oli aikaa seurustella myòs meidàn kanssamme. Kun sitten tulin kotiin ja googlasin hieman, selvisi minulle, miksi signora oli niin aristokraattisen oloinen, aamutakistaan huolimatta: hàn oli markiisitar, vanhaa napolilaista aatelissukua! Koskaan ei tiedà, keneen tutustuu.

Pitsikauppaan emme pààsseet, mutta sen sijaan tàstà aziendasta ostimme tuottajalta monenlaisia herkkuja, varsinkin tuossa pikkuisessa muovipussissa olevat paahdetut seudun pàhkinàt aiheuttivat riippuvuuden. Niità tàytyy saada lisàà. Tuossa pienemmàssà purkissa on kuivattua villifenkolia. Siità joskus toiste lisàà.

Grazie del cuore, Rolando.

Calcatasta vielà lisàà seuraavassa postauksessa. Ja jos kàytte Roomassa, istukaa ihmeessà linjuriin ja kàykàà paikalla. Matkaa Roomasta on vain n 40 km. Oman auton kàytòstà lisàà seuraavalla kerralla.